Paljon puhuttu abortti

[surullinen00]

Minun tarina abortista, kommentoikaa ja keskustelkaa - järkevästi.

Minulle on tehty abortti. Koskaan en olisi uskonut että tällaiseen tilanteeseen joudun, olen aina halunnut oman lapsen ja sille rakastavan kodin, rakastan lapsia ylikaiken. Päätös oli elämäni vaikein, enkä anna sitä itselleni koskaan anteeksi, ja mietin sitä pikkuistani päivittäin ja samalla sitä mikä oikeus minulla on elää.
Olen itse vastuussa siitä mitä tein, enkä unohda sitä koskaan. Olen toiminut juuri siten kuin vastuuton aikuinen ihminen toimii, ja on vaikea uskoa että tästä koskaan selviän. Mutta syyt siihen miksi päädyin tuohon ratkaisuun ovat monet, en jaksa selvittää niitä tässä, mutta siihen on paljon vaikuttanut lapsen isän käytös, oma lapsuuteni ja tämän hetkinen elämäntilanteeni. Olen päättänyt jo hyvin nuorena, että jos minulla joskus on omia lapsia, annan heille turvallisen, rakastavan kodin ja suojelen kaikin mahdollisin tavoin heitä siltä mitä itse olen joutunut kokemaan. Haluan heille rakastavat vanhemmat ja turvallisen perustan elämälle ja vahvan tuen vanhemmilta ja kodin missä on hyvä kasvaa ja mistä on hyvä lähteä rakentamaan omaa elämää. Tiedän ettei täydellisiä vanhempia ole olemassakaan, jokainen tekee parhaansa ja uskon että kaikki vanhemmat rakastavat lapsiaan, ainakin jollain tavalla. Minulla ei olisi ollut mahdollisuutta antaa sille pienelle enkelilleni sitä mitä se olisi ansainnut. Vaikka rakastan lapsia ylikaiken ja olen aina huolehtinut ja hoitanut toisten lapsia hyvin, minulla ei olisi ollut mahdollisuuksia antaa sitä mitä olisin halunnnut antaa sille pienelle, tällä hetkellä, joten tein sen mitä en koskaan, ikinä, olisi tahtonut - murhasin oman syntymättömän lapseni. Tiedän kyllä mitä olen tehnyt, tätä tuskaa on raskasta kantaa, mutta tein silloin oikean päätöksen.
Toista kertaa ei tule. En usko että minulla on oikeutta saada enää lasta, enkä tiedä mikä oikeus minullakaan on elää, kun en sitä oikeutta antanut lapsellenikaan, mutta minulla ei ollut silloin vaihtoehtoja.
Halusin kertoa oman tarinani abortista, ehkä se selventäisi teille, että kaikki eivät tee sitä huvikseen, sen kummemmin miettimättä. Kaikille se ei ole "pikkujuttu" mikä hoidetaan vaan "alta pois" ja uskon että suurin osa kantaa sitä tuskaa sisällään ikuisesti - ainakin minä. Ja tiedän kyllä mitä mieltä abortista ihmiset ovat, olen kuullut, lukenut ja nähnyt ne kuvat pienistä abortoiduista lapsista, syyllistän itseäni ansaitusti jo nyt -ilman niitäkin. Ehkä jonakin päivänä voin antaa itselleni anteeksi, nyt sitä on vaikea edes ajatella.

 

[äippä66]

Olet tehnyt itsellesi sopivimman ratkaisun, olosuhteista riippuen. Kumpa voisit jättää syyllisyyden taakan ja jatkaa elämääsi. Kyllä sinulla on vielä mahdollisuus saada lapsia, sitä oikeutta ei voi kukaan sinulta viedä. Tuomitset nyt itseäsi kovin ankarasti. Elämässä sattuu ja tapahtuu, tulee eteen vaikeita valintoja. Sinä olet joutunut nyt tällaisen valinnan tekemään, mutta yritä olla syyttämättä itseäsi. Ratkaisu on varmasti ollut raskas, sitä ei voi kieltää.

Voimia nyt kovasti sinulle!

 

[hae apua]

Hae apua ammattiauttajalta. Psykologin kanssa keskustelu auttaa sinua kuukausi kuukaudelta eteenpäin.
Kaikki ihmiset tekevät elämässään virheitä. Toiset eivät vain myönnä niitä. Niiden kanssa on vain opittava elämään.

 

[oisit]

hoitanut ehkäisyn kunnolla jos oli tommonen äijä.

 

[niinpä niinpä]

Väitän, että KUKAAN ei tee aborttia "huvikseen". Toisille se on vain raskaampi prosessi kuin toisille. Alkuperäinen tarvitsisi nyt ammattiapua itseinhonsa/syytösten käsittelyyn.

 

[httvtt]

Kuulostaa aika tutulta.. Varmasti olet tehnyt oikean ratkaisun. Se on jokaisen naisen oma päätös pitääkö lapsi vai ei.. Enkä usko, että kovinkaan monelle "pikku juttu". Itse olen myös tehnyt ton saman ratkaisun ja luulin etten koskaan pääse siitä yli. Itkin viikkoja ja ajattelin olevani "murhaaja" ym.. Mietin myös, että mitä jos en ikinä saa lapsia tämän jälkeen.. Mitä jos tapoin ainoan lapseni eikä minusta koskaan tule äitiä..
Itse yritin esittää muille ihmisille kovaa ja olla niinkuin ei olisi mitään tapahtunut vaikka sisimmässäni tunsin suurempaa tuskaa kuin voi kuvitellakaan.. Kaikki eivät tällaista asiaa pysty itse käsittelemään ja ammattiapu on tosiaan suositeltavaa. Kannattaa puhua tunteistaan jollekin ulkopuoliselle.
Älä hyvä ihminen ajattele ettei sulla olisi oikeutta lapseen, tai että olisit paha ihminen!! Varmasti jonain päivänä saat oman pikkuenkelin josta sitten pystyt huolehtimaan parhaasi mukaan..
Itsellenikin poikalapsi tulossa talvella <3..

 

[sydänkäpy.]

Jatka hyvä ihminen elämääsi unohtaen menneet ja katsoen vain tulevaisuuteen,ei ole mitään hyötyä märehtiä mennyttä.Valintasi on sillähetkellä ollut oikea ja sillä siisti.

 

[todella hyvin]

Minä tulin raskaaksi ja halusin abortin. Minulle tuli keskenmeno. Olen tuntenut syyllisyyteni raskaana. Pidin itseäni murhaajana. En tiedä tänä päivänäkään olisinko oikeasti abortin tehnyt. En myöskään pysty ottamaan kantaa aborttiin.

 

[Luonto päätti]

Minä tulin raskaaksi ja halusin abortin. Minulle tuli keskenmeno. Olen tuntenut syyllisyyteni raskaana. Pidin itseäni murhaajana. En tiedä tänä päivänäkään olisinko oikeasti abortin tehnyt. En myöskään pysty ottamaan kantaa aborttiin.

Miksi ihmeessä koet syyllisyyttä keskenmenosta?? Ei pelkkä abortin haluaminen keskenmenoa saa aikaan. Nythän kaikki meni "parhain päin" ts. sinun ei lopulta tarvinnut tehdä valintaa, vaan luonto valitsi itse.

 

[Carpe diem!]

Lainaus eräästä leskustelusta.

Psykiatri Martti Paloheimo käsitteli kirjassa "Ota tai jätä" tapausta, jossa nuori alle 30- vuotias nainen päätyi raskauden keskeytykseen. Kirjan luvussa "Äänetön kevät " Paloheimo kertoi tämän naishenkilön kirjoittamista tuntemuksista ja kokemuksista päädyttyään raskauden keskeytykseen. (KK:n kirjapaino 1964).

Lainaus kirjasta. "Tuon naisen kirjeestä puhuu suunnaton tuska. Hän ei ollut pinnallisesti ajatteleva ja tunteva nainen, eikä suinkaan mikään kevytmielinen ihminen. Hän oli ollut huumautumiseen saakka rakastunut mieheen, josta olisi voinut tulla lapsen isä. Hän oli tiennyt senkin, että sukupuolinen yhdyselämä ilman preventiivitoimenpiteitä saattaisi johtaa raskauteen.

Hän oli kuitenkin tuntenut, että, muulla tavalla hän ei olisi voinut antautua rakastamalleen miehelle. Se ei olisi ollut hänen mielialansa mukaista. Hän halusi kuulua tuolle miehelle kokonaisesti. Hän oli nyt tämän onnettomuutensa keskellä tullut tietoiseksi syvästä alitajuisesta tarpeestaan saada lapsi. Hän oli aina pitänyt lapsista, mutta ei ollut koskaan tajunnut miten kiihkeästi hän tosiasiassa oli kaivannut lasta itselleen - samoin kuin jokainen sielullisesti terve naisellinen nainen. Ja kuitenkin silloin, kun hän olisi sen saanut, hän antoi sen pois - niinkuin hän myöhemmin tajusi - toisarvoisten seikkojen vaikuttaa päätökseensä.

Kevät tuli, lumi suli maasta .Lehdet puhkesivat puihin, koko luonto alkoi elää. Lasta ei tullut. Joka päivä, joka hetki oli lapsi hänen mielessään. Hän tunsi itsensä, ei vaan rikolliseksi, vaan tyhjäksi, kuolleeeksi ja hedelmättömäksi, hän oli heittänyt menemään jotain suunnattoman arvokasta, jotain ainutlaatuista, jotain sellaista mitä mikään ei voinut korvata. Pahin oli se päivä, kun laspsen piti syntyä.

Ajan kuluessa hän kuvitteli mielessään, mitä lapsi nyt tekisi, miltä se näyttäisi. Nähdessään pienen palleroisen sai hän itkukohtauksen, jota kukaan seurueessa ei ymmätänyt. Kenellekään hän ei voinut puhua ajatuksistaan ja tuntemuksistaan.

Nyt lapsi olisi ollut kaksivuotias. Kirjoittajan olo oli ehkä hieman helpottunut, hän oli jotenkin turtunut asian suhteen, saattoi kulua päiviä, jolloin hän ei kertaakaan itkenyt mutta aina se oli silti hänen mielessään. Kirjoittajan epätoivoinen kysymys oli: Miten pääsen tämän asian herraksi? Miten voin saadaa tämän rikoksen anteeksi?"

 

[Äänekäs kevät]

Voi hyvää päivää... Voihan sitä jokaista askeltaan jossitella maailman tappiin, mutta mitä hyötyä siitä on kenellekään. Itsensä loputon rankaiseminen ei tuo abortoitua ALKIOTA takaisin.

 

[Jaksamisia :)]

Yritä antaa itsellesi anteeksi. Olen varma että tuossa elämäntilanteessasi valitsit oikein.

Joskus on parempi ettei lapsi saa mahdollisuutta syntyä, varsinkin jos elämäntilanne aiheuttaa lapselle ja äidille suurta (henkistä) kärsimystä. Minusta on ainakin huomattavasti parempi tehdä abortti, kuin antaa vaikeasti vammaisen lapsen syntyä ja kuolla pian syntymänsä jälkeen tai jos perheessä on vakavia ongelmia (parisuhde, alkoholi, väkivalta, huumeet...), jot äiti ei halua lasta (kaikille ei tule äidinvaistoa vaikka lapsi syntyy, mistä aiheutuu korjaamattomia psyykkisiä ongelmia lapselle), jos lapsi on saanut alkunsa väärän miehen kanssa (yhden yön juttu, raiskaus, entinen puoliso...) tai oikeastaan ihan muun minkä tahansa hyvän syyn takia. Tuskin kukaan tekee aborttia vain huvin vuoksi ja uskon että suurimmaksi osaksi abortin tekijät eivät ole itsekkäitä, vaan ennemminkin ajattelevat mikä olisi sikiölle parhaaksi.

Mikä onkaan suurempaa rakkautta kuin luopua rakastamastaan hänen parhaakseen, eikä vain ajatella mikä Minulle on parhaaksi ja mitä Minä haluan.

 

[saman kokenut]

En viitsi omaa tarinaani sen kummemmin selittää, sillä se olisi hyvin samanlainen alkuperäisen kirjoittajan kertoman kanssa. Aivan samanlaisia ajatuksia ja aivan samat perustelut mitä omassa ratkaisussani. Toivon vain, että joskus pystymme molemmat antamaan itsellemme anteeksi. Vaikka järjellä tajuaakin, että ratkaisu oli todella monelta kantilta perusteltu ja mietitty, niin silti sitä on vaikea käsittää niin että voisi itselleen antaa täysin anteeksi. Mietin usein, miten asiat olisivat jos olisi osannut suhtautua asioihin kevyemmin ja luottanut siihen että kyllä elämä kantaa. Tärkein päätökseeni vaikuttava tekijä oli kuitenkin se, että en olisi voinut tarjota lapselleni sellaista elämää mitä olisin halunnut...enkä siis tarkoita mitään luksuselämää, mutta perusturvallisuuden ja vakaita aikuisia ihmisiä ympärille. Mutta ikinä en unohda sitä lasta..enkä missään nimessä halua edes unohtaa. Se tulee aina olemaan osa elämääni, varmasti aina myös tuskallisena osana, mutta ehkä helpompana kestää mitä vielä tällä hetkellä pari vuotta abortin jälkeen.

Jos alkuperäinen kirjoittaja haluaa, vaihtaisin mielelläni ajatuksia esim sähköpostin valityksellä. Vaikka minulla onkin ihania ystäviä joiden kanssa voin asiasta puhua, en juurikaan enää kehtaa, koska abortista on jo sen verran aikaa, että kaikki olettavat minun päässeen siitä yli. Lähipiirissäni on myös abortin tehneitä, mutta he osaavat suhtautua siihen jotenkin eri tavalla. Ja muutenkin kun ajattelen että omapa oli ratkaisuni, niin aivan tyhjää siitä muille valitan.. Mutta olisi kyllä aivan ihanaa ja varmaan helpottavaa vaihtaa ajatuksia samoin ajattelevien kanssa. Voimia alkuperäiselle kirjoittajalle ja muille samojen asioiden kanssa painiskeleville.