Paljon miehesi osallistuu perheenne arkeen?

Mut leimataan varmaan huonoksi äidiksi ja mies muka nössöksi, mutta aika lailla tehdään kaikki tasapuolisesti. Mies on vuorotyössä, joten on useita iltoja myös kotona. Hoidetaan iltarutiinit joko yhdessä tai sitten toinen vain. Riippuu onko toinen kauheankin väsynyt. Kun ollaan yhdessä kotona päivä- ym. rutiinit sujuvat yhdessä melko tasapuolisesti. Mies tiskaa, laittaa ruokaa(ehkä harvemmin) siivoaa, pesee pyykkiä ehkä jopa enemmän kuin minä. Toki pääpaino on minulla silloin kun hän on töissä, ja autoon yms. en minä ole ainakaan vielä koskenut. Ehkä syy se etten niistä mitään oikein ymmärrä peltejä syvemmälleDD Kumpikin saa sitten vapaa iltoja ja harrastusaikaa myös aika tasapuolisesti.

Mutta sanoinkin tässä yksi päivä miehelle, että mulla taitaa sitten olla se hyvä mies. Mää rakastan tuota yli kaiken ja on kyllä sen verta miehekäs, ettei tuon uskois kotitöitä tekevän. Vaikka lasten suhteen olen tarkka, niin kovin siistiä meillä ei usein ole. Tai siis likaista ei ole, mutta leluja sitäkin enemmän. Mies sitten välistä siihen sotkuun kyllästyy ja alkaa itse siivoamaan.

 

mies tekköö mitä töiltään ehtii.. keväästä syksyyn tekee pitkää päivää, eikä nää lapsia välttämättä kun nukkumassa. talvisin on sit kertyneet lomat ja muutenkin töissä rauhallisempaa, sillon mies on enemmän lasten kanssa. minuu tää ei haittaa yhtään, mieluummin touhuan kokoajan jotain kun lepäilisin sohvalla. ilolla oikeestaan oottelen jo kevättä ja arjen alkamista.

 

äiti hoitaa, isi maksaa ;-) ei vaan, aika tasan hoidetaan niin lapsi kun kotikin.

 

Työaikojemme vuoksi minulle jää enemmistö lasten aamu- ja iltatoimista, toisaalta miehelläni on sitten enemmän arkivapaita jotka viettää lasten kanssa.

Minä kuskaan ja teen lasten kanssa enemmän asioita, mies on enemmän kotona viihtyvää sorttia joten lähinnä lasten kanssa oleilevat siellä.
Tämä sopii meille ihan hyvin.
Jos joskus tuntuu, että olisi välillä miehen vuoro tehdä jotakin, minä pyydän häntä tekemään ja siinä se.

 

Itse teen epäsäännöllisen säännöllistä 3-vuorotyötä Jos mieheni ei osallistuisi kotitöihin, olisi työssä käymiseni täysin mahdotonta! En joudu uhraamaan vapaapäiviäni siihen, että teen viikon ruuat pakkaseen, mieheni osaa laittaa ruokaa siinä missä minäkin. Ainoa asia mitä hän ei tee on pyykinpesu

 

meillä lasten ja kodinhoito on naisen hommaa, mies tuo leivän pöytään.

 

Olen kotona lasten kanssa ja mies käy töissä, joten luonnollisesti pyrin päivän aikana tekemään ruoan, pyykit, siivouksia yms perus juttuja. Mies on illat lasten kanssa ja hoitaa aina iltapalat, iltapesut ja nukutukset.
Mies käy kaupassa, minun tekemän listan mukaan (minä teen listan, koska teen ruoat päivällä miehen ollessa töissä).

 

Osallistuu ja hyvin osallistuukin. Nytkin lähti hakemaan mulle keissin.

 

Jaamme lasten- ja kodinhoidon vastuut hyvin sopuisasti. Meillä on kotitoimisto ja teemme valtaosan töistämme kotona. Arkea pyörittää se, jolla ei sillä hetkellä ole töitä.

 

Ellei tilanne ole yhtäkkiä mennyt siihen et toinen on paljon töissä jne. on minusta vähän turha rutista, kuitenkin jokainen kai tietää mihin on ryhtynyt kun alkaa kotia leikkimään paljon töitä tekevän ihmisen kanssa, tai niin minä omat asiani ajattelen..Ja kuitenkin, töitä se mies tekee jotta mulla on varaa olla kotona ja että meillä olis kaikki mitä nyt on..

Joskus ottaa päähän, mut se on sitä kuuluisaa elämää.

Minusta ei ole yhtään turha rutista jos elää epätasa-arvoisessa parisuhteessa. Juuri tuollainen "mitäs läksit, joillakin on vielä huonommin, määmää" -asenne on täysin turha eikä ratkaise mitään. Kasvattaa vaan katkeruutta.

Ihmiset usein muuttuvat ajan myötä ja tuskinpa parisuhteen alkaessa on kaikkien työnarkomania ollut mitenkään selkeää. Kun ollaan nuoria ja energisiä niin se voi olla ihan normaalia, että niitä hommia tehdään eikä siitä mitenkään voisi arvata että kyseinen ihminen ei tulevaisuudessa halua viettää ollenkaan aikaansa perheen kanssa. Ei tietenkään kannata tieten tahtoen lydä hynttyitä yhteen täysin vääränlaisen ihmisen kanssa ja toivoa että se joku päivä muuttuu, mutta kannattaa varautua sen unelmakumppaninkin kanssa, että todennäköisesti hän ei pysy ihan samanlaisena loppuelämää.

Minua vituttaa suunnattomasti jo se, että suurin osa kotitöistä jää aina minun harteilleni. Jos tuon lisäksi ukko pihtaisi omaa tilipussiaan tai välttelisi lasten seuraa, niin se olisi saman tien potku persiille. Hittoako sitä elämää tuhlaamaan toisen täysihoitolana.

 

Minä hoidan pyykit ja tiskit yksin, mies osallistuu kaikkeen muuhun.

 

Kiitettävästi. Mies hoitaa viikkosiivoukset ja toimii koti-isänä joka toinen viikko 6 päivää putkeen.

 

Kirjoitan nyt uhallanikin, vaikka tiedän että useimmat järkyttyvät. Mies imuroi noin kerran viikossa tai kahdessa, ja tiskaa ehkä kerran viikossa muutaman astian. Ja jos pyytämällä pyydän, saattaa laittaa pesukoneen päälle ja ripustaa pyykit, mutta nuokin kaikki pitää aina erikseen muistaa pyytää. Kaiken lisäksi, mies ei ole tehnyt päivääkään töitä koko 5-vuotisen suhteemme aikana. Silti on paljon pois kotoa, omissa jutuissaan, pahimmillaan ollut 4-5 päivänä viikosta aamusta iltaan. Jos otan asiat puheeksi, tulee aina riitaa.

Eroa olen miettinyt jo aika kauan, ja toteutan sen kunhan vaan keksin miten saan kaikki käytännön asiat järjestymään. Keskustelu on turhaa, koska mieheltä puuttuu lähes kokonaan joku empatia-tasapuolisuusmoodi korvien välistä, eikä hän ymmärrä.

 

Yhdessä hoidetaan koti, lapset ja ruokapöytään. Tää on yhteinen juttu mihin lähdettiin ja vaatii kaikilta myös "uhrauksia" kuten se että minä äitinä en ole vuosikausia ollut kotona. Toisaalta kun näin on tehty, mies on voinnut myös vähentää viikkotyötuntejaan. Eli molemmat tehdään 25-30h/vko ja näin lapset hoidossa 2-3pvä viikossa ja silloinkin 6-7tuntia....

 

Yhteinen koti, yhteiset lapset, yhdessä tehdään!

 

Musta tasapuolisuus on nykypäivää. Omat lapsemme nauttivat sekä isän että äidin läsnäolosta ja osallistumisesta, vaikka olemme molemmat myös hyvissä ja vaativissakin töissä. Isä tietää siinä missä äitikin, miten perheen arki meillä pyörii. Koska syödään, mitäs vois kokata, kokkaa paljon itsekin, käy usein ruokakaupassa tekemässä ruokaostokset ja osallistuu siivoukseen. Tietää mitä lapsille puetaan ja vie heitä esim hiihtämään ja luistelemaan. Perheenä tehdään paljon yhdessä, mutta turvataan molemmille se yks reeni-ilta viikossa omiin harrastuksiin. Kavereita treffataan myös, mutta pääasiassa kutsutaan vieraita aina meille kotiin tai käydään porukalla kylästelemässä läheisten ystävien luona. Ystäväverkosto on meille yhteinen, olivatpa ihmiset tulleet kuvioihin alun perin miehen tai mun kautta.

Eikö nykypäivänä ole jo vähän anteeksiantamatonta se, jos puoliso ei halua osallistua perheen yhteiseen arkeen. Työt on yksi mihin vedota, mutta meilä ainakin molemmat on haastavissa hyvissä töissä ja silti moelmmat panostaa perheeseen kaikin mahdollisin tavoin Perhe on kaiken ykkönen ja se meidän tärkein yhteinen projekti. Jos näin ei olisi, olisin älyttömän surullinen ja tuskin naimisissa tämän ihmisen kanssa. Tosin tiesin kyllä jo naimisiin mentäessä, että meillä on hyvin samanlainen arvomaailma ja että me ollaan molemmat hyvin sitoutuneita yhteiseen elämään, jossa lapsilla on mitä tärkein rooli.