Paljon huonommin asiat ei enään voisi olla...

  • Viestiketjun aloittaja "Sompio"
  • Ensimmäinen viesti
Paljon voimia sinulle ja koko perheelle <3
Minulle pelkkä tyttären 1-tyypin diabeteksen diagnosointi otti koville, saati sitten vielä miehen vakava sairaus päälle.
Yksi ratkaisu insuliinin pistämiseen voisi olla pumppu, kysy siitä hoitavalta lääkäriltä. Samalla myös heittelyt tasoittuvat. Toki kaikessa on puolensa, mutta meidän arkea pumppuun siirtyminen helpotti ratkaisevasti piikkikammoisen lapsen hoitamisessa.
 
"vieras"
[QUOTE="yksvaan";27465379]Muista, että kenellekään ei anneta enempää, kuin hän jaksaa kantaa.[/QUOTE]

Tämä on niin ikävästi sanottu, kuin vain joku voi ikinä sanoa. Tiedän työni puolesta ihmisiä, jotka ovat viimein uupuneet valtavan taakkansa alla aikansa yritettyään.
 
Kiitos kaikille :heart:

Nyt ihan lyhyesti vain, että d-hoitaja kävi kertomassa hiilareista yms. Kellään ei ollut kokemusta diabeteksen hoidosta ennestään ryhmän aikuisista. Joka viikko on mennyt nytkin joku välipala väärin, annetaan esim. vs 13 ylimääräinen välipala tai liikuntapäivänä 5 hh välipala, jolloi vs on 2 hetken päästä. Eli en luota insuliinia sinne ennenkuin opetetaan.

Meillä hoitoaika on ollut niin, että insuliinia ei kolmipistoshoidolla tarvi päiväkotiin. Mun työaika on klo 20 asti, mutta mies on hakenut klo 16 tytön kotiin. Ei hae nyt.

Hoitajat ovat sanoneet, että jos tytön hoito tulee vaativammaksi niin eivät selviä ilman lisäapua. Eli d-hoitajan koulutus, avustajan hommaaminen, niin ei se insuliinin pisto sinne onnistu nyt heti huomenna. Myöskään isovanhempia, kummeja tai ketään ei ole vielä ehditty perehdyttää diabeteksen hoitoon, koska ajatus oli että hän ei ole muilla hoidossa ennenkuin saadaan hoitotasapaino.

Pumppuun en nyt ala opettelemaan ja perehtymään. Ja sitten oltais tytönkin kanssa sairaalajaksolla. Tosin samassa sairaalassa isin kanssa :)

Eli kolmipistoshoidolla mennään siihen asti kunnes on voimia opetella pumppua. Jos vaihdetaan muutenkaan. Mullakin on mennyt tämä aika tässä ihan totutteluun diabeteksen kanssa ja järkytyksestä selviämiseen. Lyhensin oman työaikanikin 4-päiväiseksi, että jaksan.

Juttelen insuliinista kun vien kohta tytön hoitoon, että tämmöinen on tilanne ja siihen on alettava varautumaan. Soitin jo etukäteen, että ryhmän vastavaalla on aikaa varattuna mun kanssa jutteluun.

Nyt tänään vien tytön päiväkotiin ja menen yksin sairaalaan.
 
Viimeksi muokattu:
"vieras"
Voi sua, voi teitä kaikkia. Diabetes on ikävä juttu ja tuo aivoverenvuoto on jotain vielä kamalampaa. Meillä on diabeetikkolapsi, tosin nyt jo 12-v. Monipistoshoidolla ollut aina. Eli pitkävaikutteinen aamuin illoin ja aterioilla lyhytvaikutteiset.

Kaikkea hyvää, taistelutahtoa, suurta rakkautta ja selviämistä teille!
 
Professional Griefer
[QUOTE="yksvaan";27465379]Muista, että kenellekään ei anneta enempää, kuin hän jaksaa kantaa.[/QUOTE]

Voi vittu, kuvitteletko sä et tää aivopieru auttaa AP:tää jotenkin?! Sun kovin taakkas on kaiketi ollu "keskivaikea masennus" ja kuvittelet nyt tietäväs paljonkin..

AP:lle ja perheelle halaus ja paljon voimia :hug:
 
"hmm"
[QUOTE="vieras";27465593]Tämä on niin ikävästi sanottu, kuin vain joku voi ikinä sanoa. Tiedän työni puolesta ihmisiä, jotka ovat viimein uupuneet valtavan taakkansa alla aikansa yritettyään.[/QUOTE] Ja mitä sen uupumisen jälkeen? Eivätkö ole koskaan parantuneet? Itse olen myös uupunut kun sairastuin kahteen vakavaan sairauteen peräkkäin. Pitkä sairasloma ym, mutta asenne on että sitä se elämä on: ylä-ja alamäkeä.

Ja kun on hengissä niin on aina toivoa. Toki taisteluahan tämä vaatii, mutta olen ollut pahemmissakin tilanteissa, ja jotnkin aina noussut.
 
"hilja"
Paljon voimia ap:lle! :hug:


[QUOTE="hmm";27466057]Ja mitä sen uupumisen jälkeen? Eivätkö ole koskaan parantuneet? Itse olen myös uupunut kun sairastuin kahteen vakavaan sairauteen peräkkäin. Pitkä sairasloma ym, mutta asenne on että sitä se elämä on: ylä-ja alamäkeä.

Ja kun on hengissä niin on aina toivoa. Toki taisteluahan tämä vaatii, mutta olen ollut pahemmissakin tilanteissa, ja jotnkin aina noussut.[/QUOTE]

Jotkut päätyvät ns. lopulliseen ratkaisuun, kun voimat ehtyvät. Kaikki eivät toivu uupumisesta. Ap:lla taitaa kuitenkin olla läheisiä apuna, edelleen toivottelen jaksamisia.
 
just
Erittäin kryptinen viesti, mutta koen tarvetta selittää vähän.
Yleensä tollasten juttujen laukojat itse ei oikeasti "tiedä siitä oikeasti pahasta" paljoakaan, ja kokee tuon lauseen pätevän, koska itse ovat selvinneet tyyliin lemmikkinsä kuolemasta.
Voihan sitä alkaa vertailemaan että kuka tässä on pahemmin kokenut kaikkea paskaa. Ja siinä jäis ap;n ongelmat toiseksi. Tämän halusit varmaan kuulla! Ja onko sulla ollut keskivaikea masennus? Mulla ei, on ollut vaan vakava masennus.
 
just
[QUOTE="hilja";27466084]Paljon voimia ap:lle! :hug:




Jotkut päätyvät ns. lopulliseen ratkaisuun, kun voimat ehtyvät. Kaikki eivät toivu uupumisesta. Ap:lla taitaa kuitenkin olla läheisiä apuna, edelleen toivottelen jaksamisia.[/QUOTE]Niin ja toiset selviää vaikka ei olisi läheisiä. Monia tarinoita.
 
Professional Griefer
Voihan sitä alkaa vertailemaan että kuka tässä on pahemmin kokenut kaikkea paskaa. Ja siinä jäis ap;n ongelmat toiseksi. Tämän halusit varmaan kuulla! Ja onko sulla ollut keskivaikea masennus? Mulla ei, on ollut vaan vakava masennus.
Joo en puhu tässä itsestäni, ja tietty toivon ettei tähän ketjuun lähetä heittämään sellasta "no aarvaappa mitä mulla on ollut!!" -paskaa (vaikka sinä aloitit sen jo..) Tuo aivopieru vaan oli niin älytön.
 
Toivottavasti kaikki selviää hengissä ja nää olis teidän perheelle ne pahimmat koitokset!

Paljon voimia toivon teille :hug:
 
Kfkkf
No eiköhän tuo kommentti tarkoittanut sitä, että joku toinen olisi ap:n tilassa jo itsemurhan partaalla tms, eli jokaiselle annetaan sen verran mitä kestää.

Ap kestää vielä tämän ja siksi heidän perheelle tämä sattunut.

Toinen ihminen "kestää" lapsen kuoleman jne. Vaikka eihän sitä kukaan KESTÄ, mutta toiset kestävät paremmin kuin toiset. Joku ei voisi jatkaa omaa elämäänsä sellaisen jälkeen.

Mitä tahansa pahaa ihmiselle tapahtuukin, se saattaa toisesta tuntua pahemmalta kuin toisesta
 
En nyt itsekään mihinkään ylempään voimaan usko.....how ever, uskonnolliselle ihmiselle tuo sanonta "jokainen saa vain sen mitä jaksaa kantaa" voi antaa jollain tavalla lohtua ja voimaa:O
 
diabeetikon äiti
Nuo yöt on raskaita, meilläkin pompitaan mittaamaan joka yö. Ota nyt yhteyttä tarhaan, että alkavat järjestää diabeteksen hoidon osaavaa hoitajaa. Voimia sinulle ja teille kaikille.
 
Kiitos kaikille! Olen ollut tänään yhteydessä d-hoitajaan ja päiväkotiin ja viikon päästä jos kaikkien aikataulut menee kohdilleen niin saavat insuliini-opetuksen. PK:n vastaava oli sitä mieltä, että vaikka heillä koulutukseen on se kuulunut niin ennen ei siellä pistetä ennenkuin on nimenomaan perehdytetty, että kuinka juuri tämän lapsen kohdalla menee diabeteksen hoito ja insuliinit.

Hoitoaika ei myöskään ole nyt ongelma, joustavat tarvittaessa. Lapseni on siis onneksi vuororyhmässä, vaikka meillä hoidontarve on ollut klo 16 asti. Eli mun iltatyöt onnistuu nyt tuossa samassa ryhmässä. 3 päivää olen saikulla ja torstai täytyy vielä keksiä että miten se tehdään. Hoitaako mummi ja tulevat mun työpaikalle piikille vai saako mummi varmuuden pistää yksin siihen mennessä. Arka on ottamaan vastuuta yksinään.

Miehenkin tila koheni tänään huomattavasti :heart: Ehkä tästäkin selvitään. Ja tässähän ei ollut vielä kaikki, kun joku tuossa jo ehti vertailla mitä kamalaa on kellekin sattunut. Nämä oli nyt vain päällimmäiset tältä syksyltä : / Kyllä tuntuu, että miksi meitä koetellaan näin paljon :'(
 
"vieras"
En nyt itsekään mihinkään ylempään voimaan usko.....how ever, uskonnolliselle ihmiselle tuo sanonta "jokainen saa vain sen mitä jaksaa kantaa" voi antaa jollain tavalla lohtua ja voimaa:O
Joo siis tuo lausehan on ihan täyttä paskaa, mutta ymmärrän kyllä, että ei sitä piruillakseen sanota vaan ihan hyvää tarkoittaen. Että siitä saisi voimaa jaksamaan, uskoisi että tästä selvitään.
 

Yhteistyössä