Iltalehden artikkeli:
Kolumni: Palestiinasta tuli opiskelijoille muoti-ilmiö – Greta Thunberg haluaa nyt murskata sionismin
Hamas joukkomurhaa israelilaisia, Israel lanaa Gazan siviilejä. Kumpi on oikeassa? Ei kumpikaan, tietenkään, kirjoittaa Iltalehden kolumnisti Sanna Ukkola.
Opiskelijat osoittivat mieltä palestiinalaisten puolesta Helsingin yliopiston Porthania-rakennuksen edustalla toukokuun alussa. AOP
Helsingin yliopiston Porthania-rakennuksen edustalle kohonnut pieni telttakylä kylpee auringossa. Israelia vastaan mieltään osoittavat opiskelijat ovat ripustaneet ympäriinsä plakaatteja, joissa lukee erinäisiä iskulauseita. “Helsingin yliopisto tukee kansanmurhaa ja apartheidia”, eräässä lukee. “Alas sionismi! Eläköön vastarinta!”, toiseen on kirjoitettu. “River to the sea, Palestine will be free”, yhdessä lukee jo surullisenkuuluisaksi tullut iskulause.
Palestiinan liput liehuvat tuulessa, nuoret protestoijat syövät jäätelöä purkista, maahan keltakukallisen kankaan päälle on levitetty turvallisemman tilan periaatteet.
Opiskelijat ovat osoittaneet mieltään ja mellakoineet ympäri maailmaa Israelia vastaan jo viikkoja. Länsimaiset opiskelijat pukeutuvat palestiinalaistyylisiin huiveihin, heiluttavat vieraan maan lippua ja vaativat intifadaa huippuyliopistojen kampuksilla. Kulttuurinen omiminen on näissä piireissä kiellettyä, kulttuurisotien omiminen näemmä ei ole.
Mielenosoituksilla tuskin on vaikutusta Lähi-idän kriisiin, mutta nuoret ovat aina rakastaneet ajatusta vallankumouksesta ja erilaisista roolileikeistä.
Olen pitkään ihmetellyt suomalaistenkin vahvoja ja yllättävän polarisoituneita reaktioita Lähi-idän kriisiin. Oikeistolaiset kaverini kannattavat poikkeuksetta Israelia, vasemmistolaiset taas ovat Palestiinan puolella.
Näkemys on täysin varma ja ehdoton: pro-Israel-porukka ei näe Israelin toiminnassa minkäänlaista ongelmaa, pro-Palestiina-jengi taas tukee täysin ehdoitta palestiinalaisia.
Kun katsoo
tutkimusta aiheesta maailmalta, data vahvistaa oman havainnon. Kyseessä on kansainvälinen ilmiö.
Lähi-idän kriisi on jatkunut intensiivisesti vuosikymmeniä, mutta sen juuret ulottuvat vielä paljon kauemmas historiaan. Konfliktin monimutkaisuus ja kesto tekevät siitä yhden maailman haastavimmista ja pitkäaikaisimmista kriiseistä.
En ymmärrä aiheesta möykkäävien piinkovaa ehdottomuutta, kykyä valikoivaan ajatteluun ja sokeaa asettumista jommankumman puolelle. Syntilista on molemmilla massiivinen, eikä kriisissä ole selvää hyvistä eikä pahista.
Mutta mikä selittää oikeiston ja vasemmiston näkökulmaerot Lähi-idän kriisiin?
Vasemmistolle kyseessä on varmasti aito kauhistus Israelin sotatoimista ja siitä, että hyökkäyksissä on kuollut lukemattomia siviilejä – mutta myös muoti-ilmiö. Woke-kulttuuri on viime aikoina selvästi hiipunut: kun maailmalla soditaan, valitus mikroaggressioista, valkoisten joogatunneista ja jatkuvat sensuurivaatimukset tuntuvat jopa naurettavilta.
Myös ilmastokriisi on siirtynyt uutisissa ainakin hetkellisesti taka-alalle. Tilalle on tullut uusi trendi: Palestiina. Konflikti on tarpeeksi etäinen, sekava ja tunteita herättävä, joten se tarjoaa täydellisen alustan osoittaa omaa moraalista ylemmyyttä ilman, että täytyy aidosti ymmärtää syvällisesti alueen historiaa ja tilannetta.
Malmössä osoitettiin mieltä Palestiinan tueksi 10. toukokuuta. ISMO PULJUJÄRVI