Tämä on toki eri juttu, mutta:
Minä oli jo koulussa, juuri muuttaneet uuteen kotiin, kun vielä useinmiten kakkasin potalle. Mulle kakkaaminen oli ihan kauheaa, oli hirveää, kun oli niin kova kakka, eikä kunnolla pystynyt ponnistelemaan, kun pöntöllä istuessa eivät jalat ylettyneet maahan. Kaikista kamalin oli se mörkö, mikä siellä vessanpöntön takana asui. Enhän mä sitä koskaan nähnyt, mutta sisko sanoi sen asuvan siellä. Olinkin sitten aina niin nopea, etten nähnyt sitä koskaan. Jälkeenpäin ajatellen se vessan karmea ruskeankukertava muovitapetti oli oikein mörön pesäksi sopiva.
Pissat uskalsin tehdä pöntöllä, mutta heti kun homma oli ohi, niin oli noustava ylös, mentävä pari askelta kauemmas ja vasta sitten uskalsin pyyhkiä.
Ihan varmasti vanhemmat keskustelivat asiasta, mutta eivät minun kuulteni. Äiti joskus kysyi minulta asiasta, mutten muista mitä vastasin. Äiti taisi antaa minulle luvan, että kotona voin käyttää pottaa, jos haluan ja varmaan aika pian opin käymään pytyllä.