Ä
"ärgh"
Vieras
Mä en tykkää sanoa kenellekään rumasti, mutta kohta lienee pakko.
Esikoinen on iältään kolme vuotta ja rapiat. Nuorempi on puolitoistavuotias. Vähintään viikottain käydään mummolassa, niin lasten kuin isovanhempienkin toiveesta. Tähdennän heti alkuun, että käsitän isovanhempien halun hemmotella lasta, eikä siinä mitään. Mutta nyt, kun ollaan iässä, jossa esikoinen testaa rajoja ja kokeilee kaikenlaista, on ärsyttävää joutua yhtäkkiä napit vastakkain mummon kanssa, jos yrittää opettaa tai komentaa lastaan.
Esimerkkejä on pilvin pimein.
Takassa oli tuli. Mummo oli antanut lapselle luvan ottaa leikkiin yhden polttopuun. Kun minä tulin vessasta, en kerinnyt kissaa sanoa, kun takassa pöllähti ja kekäleitä, kipinöitä ja nokea lensi lattialle. Poika oli juuri heittänyt puun takkavalkeaan oikein voimiensa takaa. Tottakai älähdin ja sanoin lapselle, ettei takkaan heitetä koskaan mitään, eikä varsinkaan silloin, jos siellä on tuli.
Mummo otti heti asenteen, että onneksi ei käynyt pahasti. Ei takkaan oikeastaan saisi heittää mitään, mutta hyvin heitettyhän se oli, noin hienosti puu lensi perille asti, eikä edes kimmonnut takaisin. Ja hiilet voi ottaa rikkalapiolla ja heittää nekin tuleen. Hyvä heitto se tosiaan oli ja läpä läpä.
---
Jos muksu kinuaa jäätelöä ennen ruokaa ja minä sanon, että nyt ei oteta mitään, ennen kuin perunat on syöty, ruokakin on jo pöydässä, niin eikös mummu kiikuta sille nenän eteen keksejä. Kun ei kerran jäätelöä raukka saa. Ja vähän hedelmää ja vähän jugurttia ja...
---
Jos sanon lapselle, että kerätään lelut laatikkoon, vieraisilta lähdettäessä siivotaan omat jäljet, niin tenava alkaa kerätä leluja. Silloin mummo syöksyy paikalle, että kyllä hän voi siivota. Muksu lakkaa keräämästä leluja ja motivaatio lelujen keräämiseen on sen jälkeen nolla. Kun sanon, että keräämme lelut joka tapauksessa, lapsi vastaa mulle, että ei, kun mummu kerää ne. Siinä sitten itkun ja hammastenkiristyksen kanssa tehdään lapsen kanssa työ, joka olisi sujunut kivasti ihan alkujaan.
---
Viimeisin kina käytiin pallonheitosta. Meillä on sääntö, että heittelyleikit leikitään ulkona. Mummo tietää sen. Kun sitten puutun tenavan aikomukseen heittää palloa hellalla kiehuvaan perunakattilaan, ilmaantuu mummu hyssyttelemään. Tänään poika repi pallon väkisin pikkusisaruksen käsistä ja linkosi sen ikkunaan, mistä se pomppasi pöydälle ja kaatoi maljakon. Minä takavarikoin pallon. Poika ryhtyi kiukuttelemaan. Mitä tekee mummo? Tuo jumalauta toisen pallon tilalle, ja ohjeistaa, että heittele tätä, tämä on pienempi.
---
Mua ja miestä korpeaa ihan oikeasti, että jos vähänkin ojennat lasta, niin mummu on heti puolustelemassa. Jos kiellät jotain, mummu sallii sen heti, "no jos nyt tämän kerran ihan vähän vain." Jos estät lasta tekemästä jotain, mummu mahdollistaa sen heti uudelleen. Jessus, että palaa käpy. Sitten se tenava vasta huutaakin, kun ensin minä kiellän, sitten mummu sallii ja minä joudun kieltämään taas. Tänäänkin laitoin saman tien pallon numero kaksi samalle hyllylle sen ekan kanssa ja sanoin, että ne saa, kun mennään ulos.
Enhän mä voi antaa mummun vesittää kieltoja ja ohjeita, joten tulos on ihmeellistä kissanhännän vetoa ja lapsi riehaantuu, kun kuvittelee, että kaikki on sittenkin sallittua. Mummun saa kertaluontoisesti hiljaiseksi, jos hänen erikseen käskee lakata puolustelemasta lasta tai kuten tänään, kun sanoin, että säännöt pätevät, vaikka mummu on paikalla. Mutta ensi kerralla tilanne on taas pilkulleen sama. Sikamaisen ärsyttävää, kun sitten on kaksi mörkkiä naamaa vastassa, lapsen ja mummun, kun tilanne voitaisiin hoitaa ihan nätisti ja järkevästikin. Liekö pakko oikeasti kohta murjaista jotain rumaa tai käydä vieraisilla vain joskus ja jouluna? Ei sekään olisi lapsille kiva juttu.
Esikoinen on iältään kolme vuotta ja rapiat. Nuorempi on puolitoistavuotias. Vähintään viikottain käydään mummolassa, niin lasten kuin isovanhempienkin toiveesta. Tähdennän heti alkuun, että käsitän isovanhempien halun hemmotella lasta, eikä siinä mitään. Mutta nyt, kun ollaan iässä, jossa esikoinen testaa rajoja ja kokeilee kaikenlaista, on ärsyttävää joutua yhtäkkiä napit vastakkain mummon kanssa, jos yrittää opettaa tai komentaa lastaan.
Esimerkkejä on pilvin pimein.
Takassa oli tuli. Mummo oli antanut lapselle luvan ottaa leikkiin yhden polttopuun. Kun minä tulin vessasta, en kerinnyt kissaa sanoa, kun takassa pöllähti ja kekäleitä, kipinöitä ja nokea lensi lattialle. Poika oli juuri heittänyt puun takkavalkeaan oikein voimiensa takaa. Tottakai älähdin ja sanoin lapselle, ettei takkaan heitetä koskaan mitään, eikä varsinkaan silloin, jos siellä on tuli.
Mummo otti heti asenteen, että onneksi ei käynyt pahasti. Ei takkaan oikeastaan saisi heittää mitään, mutta hyvin heitettyhän se oli, noin hienosti puu lensi perille asti, eikä edes kimmonnut takaisin. Ja hiilet voi ottaa rikkalapiolla ja heittää nekin tuleen. Hyvä heitto se tosiaan oli ja läpä läpä.
---
Jos muksu kinuaa jäätelöä ennen ruokaa ja minä sanon, että nyt ei oteta mitään, ennen kuin perunat on syöty, ruokakin on jo pöydässä, niin eikös mummu kiikuta sille nenän eteen keksejä. Kun ei kerran jäätelöä raukka saa. Ja vähän hedelmää ja vähän jugurttia ja...
---
Jos sanon lapselle, että kerätään lelut laatikkoon, vieraisilta lähdettäessä siivotaan omat jäljet, niin tenava alkaa kerätä leluja. Silloin mummo syöksyy paikalle, että kyllä hän voi siivota. Muksu lakkaa keräämästä leluja ja motivaatio lelujen keräämiseen on sen jälkeen nolla. Kun sanon, että keräämme lelut joka tapauksessa, lapsi vastaa mulle, että ei, kun mummu kerää ne. Siinä sitten itkun ja hammastenkiristyksen kanssa tehdään lapsen kanssa työ, joka olisi sujunut kivasti ihan alkujaan.
---
Viimeisin kina käytiin pallonheitosta. Meillä on sääntö, että heittelyleikit leikitään ulkona. Mummo tietää sen. Kun sitten puutun tenavan aikomukseen heittää palloa hellalla kiehuvaan perunakattilaan, ilmaantuu mummu hyssyttelemään. Tänään poika repi pallon väkisin pikkusisaruksen käsistä ja linkosi sen ikkunaan, mistä se pomppasi pöydälle ja kaatoi maljakon. Minä takavarikoin pallon. Poika ryhtyi kiukuttelemaan. Mitä tekee mummo? Tuo jumalauta toisen pallon tilalle, ja ohjeistaa, että heittele tätä, tämä on pienempi.
---
Mua ja miestä korpeaa ihan oikeasti, että jos vähänkin ojennat lasta, niin mummu on heti puolustelemassa. Jos kiellät jotain, mummu sallii sen heti, "no jos nyt tämän kerran ihan vähän vain." Jos estät lasta tekemästä jotain, mummu mahdollistaa sen heti uudelleen. Jessus, että palaa käpy. Sitten se tenava vasta huutaakin, kun ensin minä kiellän, sitten mummu sallii ja minä joudun kieltämään taas. Tänäänkin laitoin saman tien pallon numero kaksi samalle hyllylle sen ekan kanssa ja sanoin, että ne saa, kun mennään ulos.
Enhän mä voi antaa mummun vesittää kieltoja ja ohjeita, joten tulos on ihmeellistä kissanhännän vetoa ja lapsi riehaantuu, kun kuvittelee, että kaikki on sittenkin sallittua. Mummun saa kertaluontoisesti hiljaiseksi, jos hänen erikseen käskee lakata puolustelemasta lasta tai kuten tänään, kun sanoin, että säännöt pätevät, vaikka mummu on paikalla. Mutta ensi kerralla tilanne on taas pilkulleen sama. Sikamaisen ärsyttävää, kun sitten on kaksi mörkkiä naamaa vastassa, lapsen ja mummun, kun tilanne voitaisiin hoitaa ihan nätisti ja järkevästikin. Liekö pakko oikeasti kohta murjaista jotain rumaa tai käydä vieraisilla vain joskus ja jouluna? Ei sekään olisi lapsille kiva juttu.
