Pala kurkussa kuuntelin pienen 2v. Joonatan-pojan tarinaa..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Grace
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Grace

Aktiivinen jäsen
21.07.2007
6 911
3
38
Radio Deistä tuli illalla kun äiti kertoi poikansa elämästä miten monia hoitoja kokeiltiin syöpään, mutta mikään ei auttanut. Äiti kertoi kuinka usko Jumalaan antoi voimia jokaiseen päivään, mutta kaikki ei mennyt niinkuin toivottiin.
Jumala antaa ja ottaa.
Äiti ei ollut katkera silti vaan sydämessä on toivo, että jonain päivänä hän näkee poikansa :heart:

Päätin kun ajoin kotiin ja autossa radiota kuuntelin, että nautin tai muistaisin nauttia näistä arvokkaista jokaisesta päivästä kun saan -vaikkakin epäonnistuneena äitinä epäonnistuneen päivän päätteeksi peitellä rakkaat kultamuruseni peiton alle ja sanoa hyvää yötä tai kun he heräävät aamulla liian aikaisin ja haluavat viereen..ja se ärsyttää suunnattomasti jos on saanut muutenkin nukkua huonosti yöllä.

Tämä äiti ei sitä saa enää kokea kun peiton alta kömpinyt, ihanan lämmin 2- vuotiaan pehmoinen poski tulee äidin poskea vasten.
Tahdon muistaa tämän joka päivä sillä mikään ei ole itsestäänselvyyttä.

Huomenna kaikki voi olla toisin.

 
näinhän se on.

mieki tykkään aivan älyttömästi siitä ku ipana herättää aamulla lauleskelemalla ja tulemalla peiton alle kainaloon. siinä sitten herättelee räpläämällä miun hiuksia ja nenää ja huulia :D eikä yhtään ketuta vaikka oisin nukkunu vaan muutaman tunnin :heart: :heart: :heart:
 
just samaa ajattelin yhtenä päivänä, pitäisi nauttia pienistä onnen hetkistä ja jättää turha pikku asioista nipotus pois. siinäpä ois uudenvuoden lupausta koko loppu elämälle
 
Ehkä minunkin olisi pitäny toi tarina kuulla tänään. Raivostutti kun tuo oma kohta 4vee halus väkisin vängällä äitin viereen nukkumaan ja kaks tuntia kikatteli ja pusutteli nenää ja silmää ja kyynärpäätä ja otsaa ja mitä keksikin. Sitte ku ärähin ett nyt pää tyynyyn niin toinen toi sen silkkisen pehmoisen poskensa poskea vasten ja rutisti kaulasta; äiti, minä lakastan sinua tosi tosi tosi kovasti.. ;(
 
Mä en kuullut enkä kuunnellut, mutta tuli mullekin jotenkin vastaavia mieleen tänään...

Kun tyttö ilahtuneena (tulin kotiin vähän odotettua aiemmin) kipusi kirja kädessä syliin ja luettiin ja juteltiin Sipukaisesta hetkinen ja hän välillä oikein kääntyi ja halasi ja sanoi minä tykkään sinusta äiti aina! Ajattelin siinä pieni tyttö sylissäni, että muista tämä ja muista olla kiitollinen tästä rakkaudesta... ja päätin koettaa tänä vuonna koettaa sietää vähän paremmin tytön "häirintöjä" kun on muuta tekemistä, aina muka niin paljon kiirellisempää...
 
Mulla on kyllä kultaiset muistot lasten syöpäosastolla.
Miten samaan päivään mahtuu aina iloa, onnea ja toivoa sekä itkua ja pelkoa.
Miten äiti joka tietää lapsensa kohta kuolevan, pysähtyy minun oveni taakse ohikulkumatkallaan..hymyilee lämpimästi ja heiluttaa. Viikko ja hänen lapsensa oli poissa, minun vanha huonekaverini :heart:
 
ei taida olla enää niitä tekstejä missään luettavissa, jotka on joonatanin eläessä kirjoitettu, se vanha palsta kun lopetettiin ja uusi tehtiin tilalle. vanhat tekstit jäi sinne vanhalle palstalle ja niitä ei sieltä enää näe
 
Alkuperäinen kirjoittaja :'(:
Alkuperäinen kirjoittaja Grace:
Alkuperäinen kirjoittaja :'(:
joonatan oli muuten 3v kuollessaan ei 2.

Ahaa, mulla se jotenkin meni sitten ohi kun siinä samalla ajelin..

oli 2v sairastuessaan.

näin se olikin juu, mua se sykähdytti ja jäi mieleeni jotenkin kun olin siinä juuri laittanut 2-vuotiaan tyttöni autonistuimeen ja kovasti suunnittelin siinä ensi viikkoa mitä kaikkea pitää tehdä ja muistaa :|
 
Mä olen itte käynyt rankkoja syöpähoitoja läpi eikä se ole ollut helppoa, mutta mä aikuusena olen tajunnut, että miksi asiat on niin kuin ne ovat. Noin pieni lapsi ei sitä kunnolla tajua. Ne hoidot kun voi tehdä niin kipiäksi ihmisen ja se on vanhemmille tuskaa kattoa oman lapsen kärsimystä vaikka tämä olisi jo aikuunen.

Se on aina surullista, kun lapsi kuolee. :|
 
minä tosiaan seurasin joonatanin tarinaa sairastumisesta lähtien ja rukoilin, voi kuinka rukoilinkaan paranemista tuolle pienelle pojalle. :'( en pysty ymmärtämään miksi näin piti käydä, miksi meidän kaikkien rukoukset eivät auttaneetkaan... ehkä jonain päivänä se selviää mikä tarkoitus tällä kaikella on...

nyt voin vain rukoilla jaksamista äidille.
 
Alkuperäinen kirjoittaja :'(:
minä tosiaan seurasin joonatanin tarinaa sairastumisesta lähtien ja rukoilin, voi kuinka rukoilinkaan paranemista tuolle pienelle pojalle. :'( en pysty ymmärtämään miksi näin piti käydä, miksi meidän kaikkien rukoukset eivät auttaneetkaan... ehkä jonain päivänä se selviää mikä tarkoitus tällä kaikella on...

nyt voin vain rukoilla jaksamista äidille.

Mikä syöpä hänellä sitten oli? :/
 
Mä onneks osaan olla onnellinen joka pikku hetkesä ilman mitään tommosia toisten suruilla periaatteessa liitämällä. Oma elämä koulinut kyllä niin kantapään kautta että arjestani en valita ikinä vaan olen onnellinen joka hetkesä enkä valita niin ku suurin osa täällä koko ajan...
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja :'(:
minä tosiaan seurasin joonatanin tarinaa sairastumisesta lähtien ja rukoilin, voi kuinka rukoilinkaan paranemista tuolle pienelle pojalle. :'( en pysty ymmärtämään miksi näin piti käydä, miksi meidän kaikkien rukoukset eivät auttaneetkaan... ehkä jonain päivänä se selviää mikä tarkoitus tällä kaikella on...

nyt voin vain rukoilla jaksamista äidille.

Mikä syöpä hänellä sitten oli? :/

aivokasvain
 

Similar threads

Y
Viestiä
4
Luettu
2K
Aihe vapaa
vierailija
V

Yhteistyössä