pakkomielle raskautua

Elikkä ollaan jo hyvän aikaa yritetty ensimmäistä lasta ja koska ei ole alkanut kuulumaan on yrittämisestä tullut niinsanottua pakkopullaa. Tuntuu inhottavalta. Lisäksi asiahan on niin, että mitä enemmän yrittää, toivoo, tuijottaa kalenteria ja stressaa, niin se vain huonontaa mahdollisuuksia. Ei saisi stressata, EI!!
Mutta miten "unohtaa" asia ja antaa luonnon hoitaa sen? Ei vain onnistu minulta koska vauvakuume on niin mielettömän suuri. Ja mitä kauemmin joutuu yrittämään sitä suuremmaksi kuume ja tuska kasvavat.
Onko teillä antaa mitään vinkkejä kuinka "unohtaa" asia joksikin aikaa??
Monillahan on käynyt niin, että kun asian on jättänyt niin heti on tärpännyt...

 

Meillä esikko nappasi heti, kun osasin rentoutua ja "unohtaa" yrityksen. Auttaisiko uusi harrastus tai kurssi tms.?

 

meillä tärppäsi heti kun lopetettiin yrittäminen ja 2v yritettiin...

 

Lasta yritettiin puoltoista vuotta..kerran tehtiin jopa inseminaatio joka on siis ns.lapsettomuushoitoa..sitten yks kaks vaan tärppäs ilman mitään yritystä,kun oli muuta ajateltavaa esim.työpaikan vaihdos,muutto jne..

 

Me ostettiin omakotitalo, jota yhdessä mieheni kanssa remontoitiin. Kaikkea uudistettiin ja samalla "unohdettiin" vauva-asiat. Remontti tehtiin vain meille ei lapsille. Yks kaks huomasimme odottavamme lasta ja nyt on 10 kk poika. Pillereiden loppumisesta oli kulunut reilut 2 ½ vuotta kun tulin raskaaksi. Enkä päässyt mihkään tutkimuksiin. Yrittäkää keksiä yhteistä harrastusta yms. niin saatte muuta ajateltavaa. Huomasin itse että kun teimme enemmän yhdessä kaikkea niin tulí useimmin oltua sillai... ja mihin aikaan vaan.

 

Unohdus on se joka auttoi meitäkin! Ei vaan ole just yhtään niin helppoa tehdä sitä tietoisesti kuin miltä se kuulostaa, tämän tiedän kokemuksesta!

Esikoista yritettiin vuosi ja kun lopulta päätettiin, että jätetään lapsen teko kesäksi ja keskitytään häiden järjestelyyn, niin yllätykseksemme seuraavia kuukautisia ei tullutkaan.

No, tuota esikoista kun yritettiin ja kiertohäiriöistä kärsin, niin sain niihin hormonihoitoja. Kun sitten kuopusta oli yritetty reilu puolisen vuotta, niin päätin, että antaa olla tämän luomu-yrittämisen, että seuraavasta kierrosta lähden lääkärille hakemaan niitä hormoni-nappeja. No, arvata saattaakin eli siitä kierrostahan se kuopus sitten napsahtikin.

 

Me yritettiin ensimmäistä kaksi vuotta ja sitten kun ukko oli ulkomailla töissä muutaman kuukauden niin tärppäsi
Hän tuli viikonlopuksi kotiin lomailemaan ja sattui olemaan oikea kohta kierrosta, jotta ei kyllä niissä himoissa tullut ajateltua :snotty:

 

me yritettiin lasta kans aikanaan miltei kaks vuotta. siinä muutamat itkutkin itkin..luulin et lapsettomaksi on mut luotu. jotenkin sit vaan tyydyin tilanteeseen, et ei niitä lapsia tuu. eikä aikaakaan kun jo odotin ensimmäistä! tällä hetkellä mulla on kaks lasta, oon saanu kaks alkuraskauden keskenmenoo ja nyt odotan kaksosia. tuplien synnyttyä olen siis 4 alle kouluikäisen äiti!(vähän hirvittää). ja olin siis aivan varma, että minä en lapsia saa.. et nyt sit unohdatte koko homman ja annatte luonnon hoitaa tehtävänsä! ei helppo homma mutta onnistuu! usko pois! :hug: