Pakkomaistattaminen

[leijona76]

No en tiedä miten muut toimivat kun omani ovat tykänneet maistella, ruoka on ollut iloinen asia ja jos joskus ei ole ruoka maittanut niin siitä ei ole tehty numeroa, muttei myöskään syöty herkkujakaan sitten.
Jos mulla lapsi ei suostuisi syömään päiväkausiin tai söisi vain jotain tiettyä murusen niin lähtisin hakemaan apua joko lasten psykiatrilta tai ravitsemusterapeutilta.

Mun vanhempi poika on aina rakastanut puuroa, ja uskon että se johtuu siitä että hän sai vauvana syödä käsin sitä, siitä jäi varmaan sellainen kokonaisvaltainen elämys kun sai tursottaa puuroa sormien välistä. Meillä on aina ollut se hyvä puoli että koirat "siivoaa" jos lapselta tippuu ruokaa lattialle.

Ei meilkää herkkuja syödä ruoan sijaan. Meinaan vaan että en ala istuttamaan ja tekemään asiasta taistelua. Tarjoan uudestaan ja uudestaan kunnes se itse sitten joskus päätyy suuhun asti. Ruokailut miellyttävinä, omaan lapsuuteen kuuluu just se inhottava pakotus ja kammo joitain ruokia kohtaan. Eipä se 34v opettelua oo tehny sitä että pitäisin kaikesta.

 

[Peppari]

Kaikesta ei tarvitsekaan pitää. Jos lapsi ei syö niin samantien pois pöydästä. Joskus on tehty tutkimus siitä että miten lapsi syö jos saa itse valita, joinain päivinä se söi pelkkiä herneitä ja joinain päivinä jotain muuta. Mutta viikon kuluttua kun tutkittiin mitä on tullut syötyä niin kokonaisarvio oli että terveellisesti ja monipuolisesti vaikkakaan ei joka päivä tullut ruokaympyrä täyteen.

Pöydässä istuttaminenkin on lapsen kiusaamista. Harva lapsi kuolee nälkään, jos siltä näyttää niin ongelmat ovat jossain muualla kuin syömisessä. Joillekin se ruoan tuputtaminen on yhtäkuin hyvä äitiys.