Toggle sidebar

Pakkomaistattaminen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "jojo"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
J

"jojo"

Vieras
Mä en oikein ymmärrä tuota mentaliteettia, että lasten pitäisi valikoimatta syödä kaikkea, mitä eteen laitetaan. Ymmärrän oikein kirkkaasti, että iso osa lasten "hyi-en-tykkäämisistä" on rajojen kokeilua, nirsoilua ja tottumattomuutta makuihin. Mutta en itsekään saa kaikkea alas, ikää alkaa olla 30 ja maistamiskertoja kaikenlaisille mauille takana takuulla tarpeeksi. Siltikään kaikki maut eivät miellytä ja osassa ruokia on vikaa koostumuksessa, ei maussa. Jokin höttöinen läskinpala lihakastikeessa on ällötys.

Esimerkkinä heitän päiväkotimaailmasta sellaisen tapauksen, jossa lapsille oli tarjolla välipalaksi viiliä ja talkkunaa. Yksi lapsi maistoi toistuvasti talkkunaa viilin kanssa ja inhosi sitä yhä. Pakko oli kuitenkin maistaa. Ihmettelen sitä, että henkilökunta ei suostunut antamaan lapselle ollenkaan viiliä, kun tämä ei huolinut siihen talkkunaa. Miksi kukaan toimii noin? Ei talkkunan syöminen ole elinehto, eikä sitä ollut viilissä alunperin. Sen olisi voinut jättää lisäämättä ja antaa viilin.

Minusta tämä on ihan sama asia, kuin työpaikkaruokalassa minulta evättäisiin salaatti kokonaan, kun en tykkää laittaa siihen salaatinkastiketta. Tai annettaisiin sitten järsiä näkkäriä ja voita lounaaksi.

Esimerkkejä on pilvin pimein, ja minusta tällainen on kummallista. Maistattamisen tosiaan tajuan, miten muuten kukaan koskaan tottuisi muuhun kuin äidinmaitoon? Rajansa kaikella kuitenkin.
 
Maistattaminen on eri asia kuin syöttäminen. Maistamiseen riittää puolikas teelusikallinen. Jos ei tykkää niin ei tartte ottaa. Uusiin makuihin tottuminen ottaa aikansa.
 
Rajansa joo enkä miekää ymmärrä pakkomaistatusta. Omani on kauan ollu muutamalle ruokalajille aivan lakossa eikä oo suostunu ollenkaan koskemaan. Mut en oo painostanu kuitenkaan vaikka tarjonnu oon toistuvasti ja nyt se on jopa kokeillu maistelua. Mitä lie ois sillä saavutettu että oltas aivan pakolla laitettu syömään.
Eräässä päiväkodissa oli lapsi jonka edellinen hoitaja oli pakottanut syömään puuroa mitä lapsi inhosi kertakaikkiaan. Huomattiin miten voimakas inho oli joten sovittiin että ei tarvi maistaa jos ei halua sitä pikkiriikkistä annosta. Tossaki oli menty metsään ehdottomalla maistamispakolla. Ja kyse jo 5v joten ei ollu enää kiinni maistamistottumuksesta. Muuten söi kunnolla ruoat.
 
Päiväkodeissa noudatetaan uusiin makuihin tutustumisen kaavaa, eli ruokaa on maistettava ainakin 10 vaiko 15 kertaa ennenkö voi sanoa ettei siitä tykkää. Joskus se tottuminen uuteen makuun vie kauemmin kuin kerran tai kaksi.
 
En tiedä mutta jos minun lapseni sanoo toisen maistamine jälken ettei pidä niin ei tarvitse sen jälkeen enää maistaa.
Jos itse en jostain pidä niin en sitä enään ota, miks lapseni laittaisin toisin tekemään.
Lapseni syö siis melkein kaikkea mitä tarjotaan eli kyse on todellakin silloin siittä ettei pidä mausta.
Syövät siis kaikkea perusruoka mitä tarjotan esim kouluissa ja eskareissa ja aina maistavat reippaasti uutta ja kertovat mielipiteensä.
Tähän menessä on kaksi makua joista eivät pidä. Parsakaali ja silakka. Muita kaloja sitten syövätkin mitä on tarjottu.
Ap ajatuksen ymmärrän täysin.
 
Mä tarjoan pojille myös sellaista mitä en itse syö, esim kaprikset ja oliivit. Meillä lapset ei nyrpistele ja maistavat kaikkea, jos eivät tykkää niin silloin ei tarvitse syödä. Minut itseni on pakotettu pienenä syömään lautanen tyhjäksi joten omia lapsia en pakota syömään mitään.
 
Jaa, pitäisköhän viedä meidän kuopus k.o. tarhaan ja katsoa miten tätien naama menis kun metrin mittainen luuranko napsauttais huulet kiinni ja lakkais kokonaan syömästä...
meillä on 2 jotka syö kaiken mikä ei juokse karkuun, 1 joka syö ihan monipuolisesti mutta ei joitain kummallsia yksittäisiä asioista (nyppii munamaidon pois makaronilaatikosta jne) ja tämä luuranko joka syö pahimmillaan vain yhtä leipämerkkiä itsetehdyn hillon kera, voi olla muuten täysin syömättä esim koko vrk:n. tänään söi 1 nakin ja 2 pullaa, koko päivänä.
Meinaan tällä vain että tietyllä kaavalla ei tule vain yhdenlaisia lapsia, voisivat tarhassakin joustaa vähän taktiikassa
 
Alkuperäinen kirjoittaja ei pakkosyöttöä;22266299:
Jaa, pitäisköhän viedä meidän kuopus k.o. tarhaan ja katsoa miten tätien naama menis kun metrin mittainen luuranko napsauttais huulet kiinni ja lakkais kokonaan syömästä...
meillä on 2 jotka syö kaiken mikä ei juokse karkuun, 1 joka syö ihan monipuolisesti mutta ei joitain kummallsia yksittäisiä asioista (nyppii munamaidon pois makaronilaatikosta jne) ja tämä luuranko joka syö pahimmillaan vain yhtä leipämerkkiä itsetehdyn hillon kera, voi olla muuten täysin syömättä esim koko vrk:n. tänään söi 1 nakin ja 2 pullaa, koko päivänä.
Meinaan tällä vain että tietyllä kaavalla ei tule vain yhdenlaisia lapsia, voisivat tarhassakin joustaa vähän taktiikassa
Click to expand...

Mulla myös tosi jäärä kuten äitisä on ollu. Mua on istutettu tuntitolkulla ja samaa en omalleni tee jollei se maista. Poika on syömättä kokonaan jos päättää että hän ei maista ja suuhu en ala tunkemaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Peppari:
Maistattaminen on eri asia kuin syöttäminen. Maistamiseen riittää puolikas teelusikallinen. Jos ei tykkää niin ei tartte ottaa. Uusiin makuihin tottuminen ottaa aikansa.
Click to expand...

Entä kun lapsi ei koske vaiikei muuta sais kokopäivänä? Kaikille se maistatuskaan ei mee läpi. Ja kyllä mielestäni olen onnistunut opettamaan sillä että koskaan en ole pakottanu maistamaa muruakaan vaan lapsi on omaa tahtiinsa opetellu. Tuo ei todellakaan maista muruakaa pakolla.
 
kannatan pakkomaistamista kerta toisensa jälkeen. Meillä poika syö nykyään normaalisti tomaattia, tai no melkein normaalisti. Valittaa mutta oikeasti ei kärsi vaan joskus unohtaa jopa valittaa asiasta. Tuo olisi jättänyt aivan liikaaa syömättä jos ei olisi kokeiltu. Toki huomioin toiveita ja osa tarjotaan miellyttävässä muodossa jos se on mahdollista. Esim mustikkapiirakkaa ei ole pakko syödä mutta kuningatarsosetta sen sijaan.

Ainoastaan karkkia en pakkomaistata :)
 
Mitä mieltä te olette siitä että lapsi maistaa ruokaa vaikkapa pari ruokalusikallista ja sitten syö leipää? Ja tämä siis toistuu päivästä toiseen. Kunnon ruokaa ei siis kulu, mutta leipää kylläkin....
 
Alkuperäinen kirjoittaja niih:
Mitä mieltä te olette siitä että lapsi maistaa ruokaa vaikkapa pari ruokalusikallista ja sitten syö leipää? Ja tämä siis toistuu päivästä toiseen. Kunnon ruokaa ei siis kulu, mutta leipää kylläkin....
Click to expand...

Tähän en lähtis mukaan. Ruoka ensin sitten leipä menttaalitetillä mentäisiin meillä tai sitten ollaan ilman ruokaa.
Se on ihan eri juttu jos on todellakin kyse jostain yhdestä ruoan osasta josta ei vaan pidä niin voi jättää syömättä.
Kuten meillä tuo parsakaali, kummallakin tulee ylös joten en todellakaan pakota syömään.
 
Viimeksi muokattu:
Sinänsä kannatan sitä, että maistattamalla tehdään uusia makuja tutuiksi. Joskin joillekin asioille minusta kerta maistattaminen riittää. Siis jos on kyse vaikkapa tosiaan talkkunasta, tai vaikkapa kanelisokerista jota ei välitä saada viilinsä /puuronsa joukkoon sellaista kerran maistetuttuaan.
Jos ruoaksi on vaikkapa perunaa, kalaa ja salaattia- olisi mielestäni ihan suotavaa että lapsi maistaisi jokaista edes pikkuriikkisen. Pakottamalla pakottamaan en lähtisi. Houkuttamaan kenties kylläkin.
 
Kyllä siis maistaa voi kaikkea, mutta ei ole pakko syödä jos ei pidä. Meillä isompikin vasta reilu 2-vuotias ja jos ei pidä ruuasta, niin ei tarvitse syödä. Mutta, seuraavan kerran syömistä tarjoan niin ettei tajua että korvaan aiempaa syömättömyyttä jollain mikä menee alas.
Mutta siis todella harvoin jättää kumpikaan lapsista mitään syömättä.

Toivon että tulevaisuudessa hoidossa lastani ei pakoteta syömään mitään. Siitä saattaakin sitten ne ongelmat vasta alkaa.....
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ultramariini:
Sinänsä kannatan sitä, että maistattamalla tehdään uusia makuja tutuiksi. Joskin joillekin asioille minusta kerta maistattaminen riittää. Siis jos on kyse vaikkapa tosiaan talkkunasta, tai vaikkapa kanelisokerista jota ei välitä saada viilinsä /puuronsa joukkoon sellaista kerran maistetuttuaan.
Jos ruoaksi on vaikkapa perunaa, kalaa ja salaattia- olisi mielestäni ihan suotavaa että lapsi maistaisi jokaista edes pikkuriikkisen. Pakottamalla pakottamaan en lähtisi. Houkuttamaan kenties kylläkin.
Click to expand...

Näin juuri. Hyvällä koetan mutta pahalla en. Itse olen esimerkkinä ja houkuttelen maistamaan.
 
Päiväkodin ja kodin ero onkin se, että päiväkodeissa ei tehdä niin kuin me äidit pystymme tekemään. Ruokailukaan ei ole yksilöllistä, toiveiden mukaista läträämistä.

Jos opetamme lapset siihen, että suun voi napsauttaa kiinni heti kun huvittaa, tulee ongelmia päiväkodin ruokailussa. Kannattaa keskittyä ja panostaa siihen, että eri makuja edes maistellaan. Ennen hoitoon viemistä voisi harjoitella sitä, että jos ruoka ei maistu, lemppariakaan ei tule tilalle. Vasta seuraavalla aterialla on uutta ruokaa tarjolla. Niin se menee päiväkodissakin.
 
[QUOTE="mää";22267240]Päiväkodin ja kodin ero onkin se, että päiväkodeissa ei tehdä niin kuin me äidit pystymme tekemään. Ruokailukaan ei ole yksilöllistä, toiveiden mukaista läträämistä.

Jos opetamme lapset siihen, että suun voi napsauttaa kiinni heti kun huvittaa, tulee ongelmia päiväkodin ruokailussa. Kannattaa keskittyä ja panostaa siihen, että eri makuja edes maistellaan. Ennen hoitoon viemistä voisi harjoitella sitä, että jos ruoka ei maistu, lemppariakaan ei tule tilalle. Vasta seuraavalla aterialla on uutta ruokaa tarjolla. Niin se menee päiväkodissakin.[/QUOTE]

En mä päiväkodeissakaan oo nähny kun yhdessä ainoassa pakkomaistamista. Ei me aleta väkisin syöttää maistia jos ei sovinnolla mee alas. Seki yksi pakkomaisti oli sellasta itkettämistä 2v että ikinä ei mun lasta sillee kiusata. Pojan pph oli samalla kannalla että ruoasta ei tehdä sellasta pakkojuttua jos hoitolapsi ei maista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja leijona76:
Entä kun lapsi ei koske vaiikei muuta sais kokopäivänä? Kaikille se maistatuskaan ei mee läpi. Ja kyllä mielestäni olen onnistunut opettamaan sillä että koskaan en ole pakottanu maistamaa muruakaan vaan lapsi on omaa tahtiinsa opetellu. Tuo ei todellakaan maista muruakaa pakolla.
Click to expand...

No en tiedä miten muut toimivat kun omani ovat tykänneet maistella, ruoka on ollut iloinen asia ja jos joskus ei ole ruoka maittanut niin siitä ei ole tehty numeroa, muttei myöskään syöty herkkujakaan sitten.
Jos mulla lapsi ei suostuisi syömään päiväkausiin tai söisi vain jotain tiettyä murusen niin lähtisin hakemaan apua joko lasten psykiatrilta tai ravitsemusterapeutilta.

Mun vanhempi poika on aina rakastanut puuroa, ja uskon että se johtuu siitä että hän sai vauvana syödä käsin sitä, siitä jäi varmaan sellainen kokonaisvaltainen elämys kun sai tursottaa puuroa sormien välistä. Meillä on aina ollut se hyvä puoli että koirat "siivoaa" jos lapselta tippuu ruokaa lattialle.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa