Tai en mä tiedä voiko tätä riidaksi kutsua, ei oikeastaan kun ollaan oltu puhelimessa kuitenkin ihan normi jutuissa sen jälkeen. Mutt.. joku tilanne kuitenkin.
Mies tuli tänään kotiin puolilta päivin, ja on kotona kolme kokonaista päivää (mitä luksusta, oon odottanut kuin kuuta nousevaa!! ) No mutt, kuten ensimmäinen yhteinen kotipäivä yleensä, vähän sellasta puoli möksähtänyttä meininkiä varsinkin kai multa. Molempia väsyttää ja mua supisteli kun olin heti aamusta taas kärrytellyt lasten kanssa eskarille ja sitä rataa. Mun pomo sitt siinä soitti: oli joku sekaannus ja mulle oli laitettu töitä perjantaille vaikka en oo siis luvannut mennä. Ajattelin että jos mies tulee pe ajoissa töistä, voisin sen vuoron ottaakin: sama kai sen väliä, kerta nimi siellä listassa on jo. Kysyin mieheltä että katotko monelta oot kotona: ei hän tuu kotiin ennenkö lauantaina. No joo: yksi yö tähän viikkoon, mutta mulla tapahtu sisäinen romahdus. Mökötin tunnin ja sen jälkeen aloin itkemään ja jossain vaiheessa sanoin että mun pitänee järjestää elämäni sitt kai niin, että pärjään ilman miestä kun se ei ole koskaan kuitenkaan paikalla. Johon mies, että aionko mä erota. Kun en vastannut kysyi uudelleen ett haluanko oikeasti erota. Mä sanoin siihen että ei siihen mun haluja kysytä, että ihan on itse järjestänyt asiat siihen pisteeseen että mun jaksaminen ei kohta enää näe vaihtoehtoja. Mies sanoi ett kuulostan ihan siltä ett oisin jo päättänyt asian, enkä tiennyt mitä vastaisin joten sanoin että oon ajatellut katsella kesään asti, että muuttuuko mikään kun remontti etenee ja vauva syntyy ja sitä rataa mikä tietysti kuulosti ihan siltä että pidän meidän avioliittoa nyt ikäänkuin vähän mietintämyssyn alla, mitä taas välttämättä en tarkoittanut ollenkaan mutt niin mies sen otti.
Äh kun tulikin pitkä ja hankala sepustus. No mutt, tästä seuraa varma keskustelu illalla kunhan tulee kotiin... :/
Mies tuli tänään kotiin puolilta päivin, ja on kotona kolme kokonaista päivää (mitä luksusta, oon odottanut kuin kuuta nousevaa!! ) No mutt, kuten ensimmäinen yhteinen kotipäivä yleensä, vähän sellasta puoli möksähtänyttä meininkiä varsinkin kai multa. Molempia väsyttää ja mua supisteli kun olin heti aamusta taas kärrytellyt lasten kanssa eskarille ja sitä rataa. Mun pomo sitt siinä soitti: oli joku sekaannus ja mulle oli laitettu töitä perjantaille vaikka en oo siis luvannut mennä. Ajattelin että jos mies tulee pe ajoissa töistä, voisin sen vuoron ottaakin: sama kai sen väliä, kerta nimi siellä listassa on jo. Kysyin mieheltä että katotko monelta oot kotona: ei hän tuu kotiin ennenkö lauantaina. No joo: yksi yö tähän viikkoon, mutta mulla tapahtu sisäinen romahdus. Mökötin tunnin ja sen jälkeen aloin itkemään ja jossain vaiheessa sanoin että mun pitänee järjestää elämäni sitt kai niin, että pärjään ilman miestä kun se ei ole koskaan kuitenkaan paikalla. Johon mies, että aionko mä erota. Kun en vastannut kysyi uudelleen ett haluanko oikeasti erota. Mä sanoin siihen että ei siihen mun haluja kysytä, että ihan on itse järjestänyt asiat siihen pisteeseen että mun jaksaminen ei kohta enää näe vaihtoehtoja. Mies sanoi ett kuulostan ihan siltä ett oisin jo päättänyt asian, enkä tiennyt mitä vastaisin joten sanoin että oon ajatellut katsella kesään asti, että muuttuuko mikään kun remontti etenee ja vauva syntyy ja sitä rataa mikä tietysti kuulosti ihan siltä että pidän meidän avioliittoa nyt ikäänkuin vähän mietintämyssyn alla, mitä taas välttämättä en tarkoittanut ollenkaan mutt niin mies sen otti.
Äh kun tulikin pitkä ja hankala sepustus. No mutt, tästä seuraa varma keskustelu illalla kunhan tulee kotiin... :/
ootte nyt rankassa vaiheessa, jos lisääntyminen tapahtuu samaan saumaan remontin kanssa. Kai tuo remontti yms on kumminkin yhteisesti sovittuja juttuja, eikä jommankumman "mutku mä haluun", että se kiristäis hermoja vielä enemmän kuin yleensä kun toinen on antanut periksi... ?
Mutt joo, siis ihan tietoinen juttu se oli. Lapsikin oli tietoinen, joskaan en ehkä odottanut sitä ihan niin pian siitä päätöksen teosta (kun toi meidän aikaisempi yhteinen anto vähän odottaa itseään ) mutta ei se lapsi meitä stressaa kyllä, tää raskaus sen sijaan ihan varmasti. 
