"Pakkoadoptio" ja biologiselle vanhemmalla tapaamisoikeus? Mielipiteitä?

[Mielipiteitä?]

Mitä mieltä olisitte sellaisesta mallista lastensuojelussa, jossa lapsi otettaisiin huume, alkoholisti, etc. ongelmavanhemmilta huomattavasti aikaisemmin huostaan (eli jo vauvana) ja lapsi annettaisiin pakkoadoptioon? Biologisille vanhemmille jäisi kuitenkin samankaltaiset oikeudet, kun mitä eron tullessa normaalisti etävanhempi saisi, eli vanhemman psyykkinen ja fyysinen kunto huomioiden, joko valvotut tai vapaata tapaamisoikeudet kaksi kertaa kuussa ja kesällä parin viikon tapaaminen. Olen vain miettinyt sitä, että etävanhempien oikeudet lapsiinsa voivat olla niin paljon huonommat mitä näillä ongelmavanhemmilla, vaikka samanlailla he ovat lastensa biologisia vanhempia.

Etävanhemman kohdalla, joka (toivottavasti) on ollut hyvä ja rakasta vanhempi, hyväksytään yhteiskunnallisesti se, että heidät erotetaan lapsistaan (pahimmassa tapauksessa) tuomioistuimen päätöksellä. Ja sama yhteiskunta yrittää lapsen edun (ja koko elämän) kustannuksella viimeiseen saakka lykätä pakkohuostaanottoa vanhemmilta, joista ei ole vastuutaan kantamaan. Ja mikäli tämä sitten lopulta tehdään, niin sitten alkaa se lapsen pompottelu, etc. Eikö tällöin olisi paras ratkaisu pakkoadoptio mahdollisimman varhain ja lapsen etu huomioiden antaa vanhemmille tapauskohtaisesti parhaaksi katsotut tapaamisoikeudet? Lapsi saisi kasvaa turvallisessa adoptioperheessä, mutta voisi myös säilyttää siteensä vanhempiinsa? Mielipiteitä?

 

[vieras]

Huostaanotto ja sijaisperhe on ok, pakkoadoptio ei koskaan.

Adoptiota ei voi olla, jos biovanhemmille jäisi tapaamisoikeudet. Se on slloin sijoitus sijaisperheeseen.

 

[ap]

Katselin joskus yhtä kanadalaista (?) dokumenttia, jossa oli niin sanottu vapaa adoptio, jossa lapsi annettiin adoptioon, mutta biologisilla vanhemmilla säilyi tapaamisoikeudet. Eli tarkoitin tässä juuri uudenlaista adoptiomallia, tällä hetkellä se ei onnistu. Sijaisperhe -mallin suurin ongelma on, että niitä ei ole tarpeeksi, koska ihmiset pelkäävät, että joutuvat antamaan lopulta pois hoivaamansa ja rakastamansa lapsen. Uskon, että pakkoadotio voisi olla ratkaisu, koska silloin adotioperhe olisi pysyvä, mutta siteet vanhempiin säilyisi, eli vanhempien oikeuksiakaan ei loukattaisi yhtään sen enempää mitä etävanhemman oikeuksia loukataan.

 

[Madicken04]

Ei ikinä!!!!

Aivan järjetön idea. :/

Ensinnäkin tapauskohtaisesti, osalla vanhemmista on mahdollisuus olla vielä lapsilleen ne oikeat vanhemmat eikä heiltä voisi lapsia viedä.

Ja toisaalta, kuka ihme haluaisi adoptiolapsensa ongelmavanhemmat pyörimään nurkkiinsa????

 

[Madicken04]

Katselin joskus yhtä kanadalaista (?) dokumenttia, jossa oli niin sanottu vapaa adoptio, jossa lapsi annettiin adoptioon, mutta biologisilla vanhemmilla säilyi tapaamisoikeudet. Eli tarkoitin tässä juuri uudenlaista adoptiomallia, tällä hetkellä se ei onnistu. Sijaisperhe -mallin suurin ongelma on, että niitä ei ole tarpeeksi, koska ihmiset pelkäävät, että joutuvat antamaan lopulta pois hoivaamansa ja rakastamansa lapsen. Uskon, että pakkoadotio voisi olla ratkaisu, koska silloin adotioperhe olisi pysyvä, mutta siteet vanhempiin säilyisi, eli vanhempien oikeuksiakaan ei loukattaisi yhtään sen enempää mitä etävanhemman oikeuksia loukataan.

Just juu...

Tule uudestaan kirjoittamaan siinä vaiheessa kun olet adoptioäiti ja kaipaat lapsesi biovanhempia elämääsi.

 

[ap]

No ilmeistä on, että nykyinen malli ei toimi. Siinä kanadalaisessa dokumentissa seurattujen lasten tilanteessa vapaan adoption malli toimi hyvin, kun pelisäännöt olivat selvät jo alusta saakka. Adoptioperhe tiesi mihin ryhtyy ja biologiset vanhemmat sanoivat, että eivät muuten olisi lastaan adotioon antaneet, ellei heille olisi jäänyt tapaamisoikeuksia. Ja koko sopassa voittajia olivat ehdottomasti lapset, joilla ei koskaan voi olla liikaa rakastavia aikuisia ihmisiä ympärillään.

Ja tuo "mahdollisuus olla vielä lapsilleen ne oikeat vanhemmat" aiheuttaakin ne suurimmat ongelmat, epävarmuuden, etc lasten osalta. Eikö kerrankin voitaisi ajatella sitä paljon puhuttua LAPSEN OIKEUTTA?

 

[vieras]

Katselin joskus yhtä kanadalaista (?) dokumenttia, jossa oli niin sanottu vapaa adoptio, jossa lapsi annettiin adoptioon, mutta biologisilla vanhemmilla säilyi tapaamisoikeudet. Eli tarkoitin tässä juuri uudenlaista adoptiomallia, tällä hetkellä se ei onnistu. Sijaisperhe -mallin suurin ongelma on, että niitä ei ole tarpeeksi, koska ihmiset pelkäävät, että joutuvat antamaan lopulta pois hoivaamansa ja rakastamansa lapsen. Uskon, että pakkoadotio voisi olla ratkaisu, koska silloin adotioperhe olisi pysyvä, mutta siteet vanhempiin säilyisi, eli vanhempien oikeuksiakaan ei loukattaisi yhtään sen enempää mitä etävanhemman oikeuksia loukataan.

Se ei ole vapaa adoptio vaan avoin adoptio.

Suomen lainsäädäntö ei tue tällaista adoptiomallia.

 

[ap]

Aivan, termi oli "avoin adoptio", sorry!

 

[No]

Mun mielestä tossa voisi kyllä olla järkeä. Hullulta kuulosti eka, mutta hetken aikaa asiaa pureskeltuna, niin mikä ettei.

 

[ninaTT]

Mun mielestä tuollainen "avoin" adoptio voisi olla oikea malli.

Sijoitettaessa jää niin lapselle kun aikuisillekin helposti päälle sellainen väliaikainen olo. Lapselle ei tee hyvää elää kokoajan väliaikaisessa tilassa. Aikuiseksi kasvaminen jatkuvassa väliaikaisuuden tilassa ei mielestäni tue lapsen parasta.

Samoin sijoitusvanhempien oikeudet kärsii, mun mielestä. Vanhemmat ottavat kaiken vastuun, sijoittaa niin henkisesti, emotionaalisesti kun taloudellisestikin lapseen, joka voidaan periaatteessa ottaa pois, täysin riippumatta vanhempien tekemisistä tai tahdosta.

Mielestäni nykyinen sijoitusmalli ei aja lasten oikeuksia vaa pikemminkin biologisten vanhempien. Biologisen vanhemman kuuluu menettää oikeus huoltajuuteen jos hän ei kykene lasta huoltamaan; vaikka hän joskus saisi kykynsä takaisin, ajaako se oikeasti lapsen etua repiä hänet tuntemastaan perheestä ja ympyröistä pois? (Senhän takia niitä palautuksia on aniharvoin, useimmiten ne eivät aja lapsen etua)

 

[Kippuravarvas]

No onhan siinä joku idea, etenkin kun ajattelee niiden lasten kannalta. Mutta aika hankalaa vain olisi etenkin se että ne biologiset vanhemmat olisi siinä mukana. Meille koulussa yksi opettaja sanoi että yleensä kaikista eniten huostaanottoa vastustaa ne vanhemmat jotka kohtelevat lapsiaan todella huonosti...

 

[Madicken04]

Katselin joskus yhtä kanadalaista (?) dokumenttia, jossa oli niin sanottu vapaa adoptio, jossa lapsi annettiin adoptioon, mutta biologisilla vanhemmilla säilyi tapaamisoikeudet. Eli tarkoitin tässä juuri uudenlaista adoptiomallia, tällä hetkellä se ei onnistu. Sijaisperhe -mallin suurin ongelma on, että niitä ei ole tarpeeksi, koska ihmiset pelkäävät, että joutuvat antamaan lopulta pois hoivaamansa ja rakastamansa lapsen. Uskon, että pakkoadotio voisi olla ratkaisu, koska silloin adotioperhe olisi pysyvä, mutta siteet vanhempiin säilyisi, eli vanhempien oikeuksiakaan ei loukattaisi yhtään sen enempää mitä etävanhemman oikeuksia loukataan.

Se ei ole vapaa adoptio vaan avoin adoptio.

Suomen lainsäädäntö ei tue tällaista adoptiomallia.

Saattavat kuitenkin olla eri vanhemmat kyseessä jotka tuohon avoimeen adoptioon hakeutuvat kuin tavallista adoptioa kaipaavat.

Normaaliadoptio tuntuu minulle ihan luonnolliselta vaihtoehdolta äitiyteen, mutta tuollaiseen avoimeen adoptioon en suostuisi kuuna päivänä. Mielummin sitten jäisin vaikka lapsettomana leikittämään kummilapsia. =)

 

[vieras II]

Jo sijoitusperheeksi ryhtymisen kynnyksenä on yleensä se, ettei haluta olla tekemisissä alkoholisoituneiden tms. biovanhempien ja -suvun kanssa. Jos jonkun lapsen oikein adoptoisi, en usko että biovanhempien ja -suvun kanssa yhteyden pitäminen olis yhtään houkuttelevampaa. Esim. psyykkisesti sairaalle biovanhemmalle voi tulla päähän soittaa lapselleen vaikka keskellä yötä tai tulla ovelle, kun niin kova ikävä iski. Ei sellaisessa tilanteessa lapsi saa rauhassa eheytyä.

Mun mielestä sijoituksetkin saisi olla heti alussa pidempiaikaisia, vaikka 10 vuotta - jos biovanhemmalle on annettu yksi tilaisuus näyttää pystyvänsä parantaa tapansa. Jos ei motivaatiota ole, sitten lapsi tosiaan pitkäksi aikaa perhesijoitukseen.