Pakko sanoa että kahden lapsen kanssa..

Jep! ja kolmen ja neljän ja viiden sekä jopa kuudennen kanssa!!
:heart:
Aina on seuraa ja aina tekemistä.
Siivotessa on apua toisistaan...
Lapset on ihanii...

Meilläkin on 6 lasta ja sanoisin, että nyt on helpompaa,ku yden ja kahdenkin lapsen kanssa. Isommat lapset auttaa jo niin paljon, et ite ei tarvi kaikkea tehdä. Ja seuraa niillä on tosiaan toisistaan. Sillon ku oli 1-3 lasta ja kaikki oli ihan pieniä, ni oli kyllä todellakin rankempaa, ku nyt.

 

Ei sen ensimmäisenkään kanssa tarvitse mitään touhuta jos sitä ei opeta sellaiseksi kitisijäksi että kantaa sylissä tai on jatkuvasti mukana leikkimässä. Esikoisenkin voi opettaa leikkimään yksin.

No eipä sit ä yksinkään kehdannut huudattaa. Tai en minä ainakaan. Ja luonnollisesti mä leikin esikoisen kanssa kun ei ollut muutakaan.

Ei lasta tarvitse huudattaa jos sitä ei opeta sihen, että äidin naama on jatkuvasti edessä. Onneks mulla on helppo ainoakin lapsi kun on muutakin elämää kuin istua lattialla lapsen naaman edessä

Niin, samaa mäkin oon joskus ihmetellyt. Eli esikoinen suurin piirtein menee rikki jos se ehtii huutamaan sekunninkaan. Seuraavat lapset taas kestää sen ihan hyvin et äiti on vaikka esikoisen pyllyä pesemässä ja joutuu itkemään sen aikaa Jännää miten esikoisen jokaiseen pieneen ääneen pitää heti reagoida ja sitä pitää viihdyttää jatkuvasti mutta seuraavat lapset joutuu huutamaan kun äiti ei aina ehdi ja niitä sitten viihdyttää muut lapset. Ja äidit nauttii kun saa hetken rauhaa, mutta esikoisen aikana ei voinut kuvitellakaan haluavansa sitä hetkeä rauhaa.

Miksei sitä voisi samalla tavalla olla koko ajan naama kiinni nyt niissä molemmissa lapsissa? Miksi annat niiden nyt leikkiä keskenään mutta et sillon antanut esikoista leikkiä yksin? Meillä on esikoisesta lähtien saanut kaikki lapset viihdyttää itseään eikä jokaiseen äännähdykseen ole reagoitu, puhumattakaan et 24/7 sylissä kannettu. Ja silti lapset tuntee olevansa rakastettuja.

 

Ei sen ensimmäisenkään kanssa tarvitse mitään touhuta jos sitä ei opeta sellaiseksi kitisijäksi että kantaa sylissä tai on jatkuvasti mukana leikkimässä. Esikoisenkin voi opettaa leikkimään yksin.

No eipä sit ä yksinkään kehdannut huudattaa. Tai en minä ainakaan. Ja luonnollisesti mä leikin esikoisen kanssa kun ei ollut muutakaan.

Ei lasta tarvitse huudattaa jos sitä ei opeta sihen, että äidin naama on jatkuvasti edessä. Onneks mulla on helppo ainoakin lapsi kun on muutakin elämää kuin istua lattialla lapsen naaman edessä

Niin, samaa mäkin oon joskus ihmetellyt. Eli esikoinen suurin piirtein menee rikki jos se ehtii huutamaan sekunninkaan. Seuraavat lapset taas kestää sen ihan hyvin et äiti on vaikka esikoisen pyllyä pesemässä ja joutuu itkemään sen aikaa Jännää miten esikoisen jokaiseen pieneen ääneen pitää heti reagoida ja sitä pitää viihdyttää jatkuvasti mutta seuraavat lapset joutuu huutamaan kun äiti ei aina ehdi ja niitä sitten viihdyttää muut lapset. Ja äidit nauttii kun saa hetken rauhaa, mutta esikoisen aikana ei voinut kuvitellakaan haluavansa sitä hetkeä rauhaa.

Miksei sitä voisi samalla tavalla olla koko ajan naama kiinni nyt niissä molemmissa lapsissa? Miksi annat niiden nyt leikkiä keskenään mutta et sillon antanut esikoista leikkiä yksin? Meillä on esikoisesta lähtien saanut kaikki lapset viihdyttää itseään eikä jokaiseen äännähdykseen ole reagoitu, puhumattakaan et 24/7 sylissä kannettu. Ja silti lapset tuntee olevansa rakastettuja.

Teillä ei vissiin tuo asioiden ymmärtäminen täysin hallussa?..


Pasataan hirveet litanniat asiaa joka on keksitty omasta päästä.

 

Meillä lapset 1v ja kohta 3 v, ja voin sanoa että vain ajoittain on helpompaa kuin yhden kanssa. Vaikka lapset viihtyvät ja leikkivät paljon keskenään, niin isompaa joutuu jatkuvasti käydä komentamassa ettei saa kiusata toista. Ja siinä samassa kun pienempi bongaa äidin niin konttaa kovaa vauhtia lahkeeseen kiinni ja haluaa syliin. Eli se siitä kotitöiden tekemisestä sitten.

 

Ei sen ensimmäisenkään kanssa tarvitse mitään touhuta jos sitä ei opeta sellaiseksi kitisijäksi että kantaa sylissä tai on jatkuvasti mukana leikkimässä. Esikoisenkin voi opettaa leikkimään yksin.

No eipä sit ä yksinkään kehdannut huudattaa. Tai en minä ainakaan. Ja luonnollisesti mä leikin esikoisen kanssa kun ei ollut muutakaan.

Ei lasta tarvitse huudattaa jos sitä ei opeta sihen, että äidin naama on jatkuvasti edessä. Onneks mulla on helppo ainoakin lapsi kun on muutakin elämää kuin istua lattialla lapsen naaman edessä

Niin, samaa mäkin oon joskus ihmetellyt. Eli esikoinen suurin piirtein menee rikki jos se ehtii huutamaan sekunninkaan. Seuraavat lapset taas kestää sen ihan hyvin et äiti on vaikka esikoisen pyllyä pesemässä ja joutuu itkemään sen aikaa Jännää miten esikoisen jokaiseen pieneen ääneen pitää heti reagoida ja sitä pitää viihdyttää jatkuvasti mutta seuraavat lapset joutuu huutamaan kun äiti ei aina ehdi ja niitä sitten viihdyttää muut lapset. Ja äidit nauttii kun saa hetken rauhaa, mutta esikoisen aikana ei voinut kuvitellakaan haluavansa sitä hetkeä rauhaa.

Miksei sitä voisi samalla tavalla olla koko ajan naama kiinni nyt niissä molemmissa lapsissa? Miksi annat niiden nyt leikkiä keskenään mutta et sillon antanut esikoista leikkiä yksin? Meillä on esikoisesta lähtien saanut kaikki lapset viihdyttää itseään eikä jokaiseen äännähdykseen ole reagoitu, puhumattakaan et 24/7 sylissä kannettu. Ja silti lapset tuntee olevansa rakastettuja.

Teillä ei vissiin tuo asioiden ymmärtäminen täysin hallussa?...

Keskustelu menee aina vähän sivuraiteille tällä palstalla Jos et ole vielä huomannut. Mun kommentti ei ihan suoraan liitynyt ap:n tilanteeseen ja vaan jatkoin aihetta yleisemmälle tasolle. Toi vaan on ilmiö jonka mä oon huomannut. Mutta, liityen ap:n tapaukseen, niin mun kokemuksen mukaan elämä oli ihan yhtä helppoa sillon sen yhdenkin kanssa, noiden edellä mainittujen seikkojen takia

 

Meillä on 4,5v ja kohta 3v lapset ku paita ja peppu.

Aamulla jos toinen herää toista ennen, on suuri vaikeus malttaa odottaa toisen heräävän kun
pitäis herättää _just_.
Kaikki parhaat kepposet keksitään yhdessä, laulu- ja tanssiesityksiä on harva se päivä, ja jos isä tai äiti ei annan johonkin lupaa niin sen luvan voi kysyä vaikka sisarukselta ja se on ihan käypä puolustuskin "no veukku anto luvan!" tai "siukku käski!".

 

Mut kukaan ei tainnut mainita että jonkun lapsi/lapset joutuisivat huutamaan kun äiti ei huomaa.

Kysymys oli siitä että ap kokee heidän tilanteen olevan nyt helpompaa. EI mainittu ettei kuopus saisi syliä ja rakkautta (niinkuin joku väläytti), EI mainittu että kuopus joutuu itkemään kun äiti ei ehdi.
EI mainittu että esikoisen jokaiseen ininään rynnättävä salamana paikalle. Tässä on nyt vaan ja ainoastaan havaittu että kahden kanssa helpompaa ja lapsista seuraa toisilleen ja äidillä täten hieman helpompaa.
Vai olenko väärässä?

 

Meillä lapset 1v ja kohta 3 v, ja voin sanoa että vain ajoittain on helpompaa kuin yhden kanssa. Vaikka lapset viihtyvät ja leikkivät paljon keskenään, niin isompaa joutuu jatkuvasti käydä komentamassa ettei saa kiusata toista. Ja siinä samassa kun pienempi bongaa äidin niin konttaa kovaa vauhtia lahkeeseen kiinni ja haluaa syliin. Eli se siitä kotitöiden tekemisestä sitten.

Mä olisin voinut kirjoittaa tämän. Tosin meillä hieman vähemmän vielä ikäeroa. nyt vajaa vuoden ja 2,5 vuotias. Mutta ihan samanlailla toimii. Isompi hetken jaksaa olla kiltti isoveli, mutta sitten alkaa show ja pienempi tekee kaiken perässä. Koko ajan saa olla vahtimassa... ja toi kiusaaminen on kyllä tuttua tai siis sen kieltäminen.

 

Mulla kun ei ole ollut yksilapsi kuin 1v4kk, joten mulla ei ole mitään käsitystä siitä, millaista olisi yhden lapsen kanssa, joka ei kokoajan keksisi touhuja itse. Mun mielestä aika silloin yhden lapsen kanssa oli helpompaa.

 

täys peesii


surullisen paljon ihmisiä jotka eivät tunnu ymmärtävän lukemaansa

 

Peesi. Miulla 1v9kk lukee tuossa vieressä kirjaa ja kyselee mitä siellä on, kuopus 7kk nukkuu päiväunia.

Ps. Joskin tällä hetkellä väsyttää ihan törkeän paljon kun tyttö on aloittanut yöheräilyt uudestaan, mutta esikoinen onneksi pitää normirytmeistä kiinni, niin ei hajoilla täällä neljän seinän sisällä =)

 

vaikee kommentoida tähän mitään, kun ei oo kokemusta siitä millaista on vaan yhden kanssa.

 

Peesi. Miulla 1v9kk lukee tuossa vieressä kirjaa ja kyselee mitä siellä on, kuopus 7kk nukkuu päiväunia.

Ps. Joskin tällä hetkellä väsyttää ihan törkeän paljon kun tyttö on aloittanut yöheräilyt uudestaan, mutta esikoinen onneksi pitää normirytmeistä kiinni, niin ei hajoilla täällä neljän seinän sisällä =)

Tähän aikaan viel päiväunilla? Monelta käy sit yöunille?

Meille meinaan hieman nuorempi 6,5kk meni juuri yöunille.

 

Peesi. Miulla 1v9kk lukee tuossa vieressä kirjaa ja kyselee mitä siellä on, kuopus 7kk nukkuu päiväunia.

Ps. Joskin tällä hetkellä väsyttää ihan törkeän paljon kun tyttö on aloittanut yöheräilyt uudestaan, mutta esikoinen onneksi pitää normirytmeistä kiinni, niin ei hajoilla täällä neljän seinän sisällä =)

Tähän aikaan viel päiväunilla? Monelta käy sit yöunille?

Meille meinaan hieman nuorempi 6,5kk meni juuri yöunille.

Ihan totta? No tyttö on kyllä jo hereillä, otti lähinnä tuollaiset 10-15 minuutin piristystorkut että jaksaa tuonne klo 20 tienoille valvoa. Meillä tehdään hampaita ja on vähän maito-ongelmia niin kaikki unet (paitsi aamupvä ) tuntuvat kärsivän :ashamed:

 

Meillä eivät niinkään löydä yhteistä säveltä. Ikäeroakin on ihan liikaa. :|

Meillä vähän sama tilanne... Suurin osa päivästä menee tappeluun mutta onneksi on välillä sellaisiakin hetkiä, kun nauttivat toistensa seurasta.

 

Peesi. Miulla 1v9kk lukee tuossa vieressä kirjaa ja kyselee mitä siellä on, kuopus 7kk nukkuu päiväunia.

Ps. Joskin tällä hetkellä väsyttää ihan törkeän paljon kun tyttö on aloittanut yöheräilyt uudestaan, mutta esikoinen onneksi pitää normirytmeistä kiinni, niin ei hajoilla täällä neljän seinän sisällä =)

Tähän aikaan viel päiväunilla? Monelta käy sit yöunille?

Meille meinaan hieman nuorempi 6,5kk meni juuri yöunille.

Ihan totta? No tyttö on kyllä jo hereillä, otti lähinnä tuollaiset 10-15 minuutin piristystorkut että jaksaa tuonne klo 20 tienoille valvoa. Meillä tehdään hampaita ja on vähän maito-ongelmia niin kaikki unet (paitsi aamupvä ) tuntuvat kärsivän :ashamed:

Meillä kansa hampaita tulee. Yksi jo puhjennut (jess, yksi vähemmän ) mutta lisää vaan pukkaa ja tosiaan on poika äkäinen kuin ampiainen ja nukkuu hieman huonommin. Oon silti pitänyt rytmeistä kiinni ettei se muutos lisää kiukkusuutta (tein sellaisen havainnon).

Tsemppiä teillekkin hammaskiukkuihin Onneksi on aina se puhjennut vähemmän. Lohduttavaa

 

Tähän aikaan viel päiväunilla? Monelta käy sit yöunille?

Meille meinaan hieman nuorempi 6,5kk meni juuri yöunille.

Meillä just yritetään saada rääpälettä päikyille. Haahuilee silmät puol ummessa mutta ei suostu sammumaan. Ehkä joskus tunnin sisällä.. Ja ikää on 1v4kk. Toivottavasti pitää ees jonkunlaiset päikyt kuvioissa kun toinen syntyy niin saa ehkä itsekin jossain välissä vähän ummistaa silmiä