Toggle sidebar

Pakko purkautua...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Tilitystä...
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
T

Tilitystä...

Vieras
Pakko purkautua... huoh..
Kertokaahan mielipiteenne.
Eli meillä on n. 7kk ikäinen vauva.
Vierailen tosi usein omassa kotonani tytön kanssa(asutaan n. parin km:n päässä)koska minulla on tosi hyvät ja läheiset välit aitiini ja olen häneltä saanut korvaamatonta tukea vauvan hoidossa ym. asioissa.

Nyt olen ollut täällä "lomalla" pari viikkoa siis yöpynyt. Mies tekee kolmivuorotyötä ja loput vapaa ajat on metsällä, eli joutuisin olemaan tosi paljon kaksin tytön kanssa, joka on tosi vaativa vaikkakin kiltti

No nytpä sitten anoppi( joka IKÄVÄ kyllä asuu ihan vanhempieni naapurissa) on saanut päähänsä, että olen lähtenyt kotoa jonkin syyn takia!!!
Sain todella kivan viestin eilen jossa hän todellakin pisti minut matalaksi..

On kuulemma pakko ollut tapahtua jotain kamalaa, kun olen näin kauan jo ollut pois kotoa!! Ja kun olen lapsen vienyt pois isältään! Ja kun laitoin viestin, että olisit puuttumastta toisten asioihin, niin kuulemma ei ymmärrä miksi ei hänelle kerrota( niin, kun ei ole mitään kertomista!) kun tilanne on niin sairas..
Hän siis vahtaa liikkumisiani ja menemisiäni ja olemisiani.


Siis eikö minulla ole oikeutta viettää aikaa OMASSA SYNNYIN KODISSANI????
Vaan minun täytyy olla tilivelvollinen anopilleni!

Olen täällä edelleen, ja minulla on koko ajan "syyllinen" olo.
Kuin olisin täällä "luvatta"
Mies on mikkihiiri äitinsä rinnalla, eli ei uskalla sanoa sanaakaan!!!!

Olen sanonut miehelleni, että minulla on myös oikeus omaan elämään ja tyttö on edelleen rintalapsi joten kulkee automaattisesti mukanani, eikä edes "viihdy" isänsä kanssa, pitkiä aikoja.

Eli äiti on kaikki kaikessa.


Kertokaa onko tämä tilanne iha oieasti sairas, olenko minä sairas vai mitä?
Mulla meni ihan pasmat sekaisin.
 
Lisään vielä..
Anoppi in nyt saanut puheillaan aikaan sen että mies haluaisi minun toimivan kuten äitinsä.

Eli minun pitäisi olla silloin kotona kun mies on!
Ja hän taas menee omat menonsa oman aikataulunsa mukaan. Kun hänelle sopii ja minun täytyisi rytmittää oma elämäni tytön kanssa hänen elämään sopivaksi.

Eli miunlta puuttuu itsemäärämisoikeus!




 
En kyllä osaa mitään neuvoa antaa, mutta mielestäni rehellisyys on ihmissuhteissa pisimmälle vievä tie. Eli: Marssi anoppilaan ja kerro asiat juuri niin kuin ne ovat. Kannattaa ottaa kaikki ihmistuntemus käyttöön osataksesi muotoilla sanomiset niin, ettei anoppi vetäise hernettä kovin syvälle. Mutta napakka pitää olla, jos mielit anopin yhtään miettivän sanomisiasi. Kissa pöydälle ja luutuamaan!
 
Varmaan anoppi on huolissaan teidän liitostanne ja ei ihan pahuttaan puutu asioihin? En häntä tunne, joten itse varmaan tiedät parhaiten. Mutta onhan se huolestuttavaa, eti lapsen isä osallistu lapsen hoitoon. Jos yrittäisit miehesi kanssa sopia asioista niin, että sinullakin on omat menosi ja isä on lapsen kanssa sen aikaa.
 
Mielestäni olet toiminut aivan oikein. Olet hakenut tukea sieltä, mistä sitä saa. Anopilla ja miehelläsi ei ole tilanteessa sanansijaa, kun kerran eivät pysty oloasi helpottamaan. Niin kauan kuin sinä hoidat vauvaa pääasiallisesti, voit vapaasti päättää, missä olet ja mikä itsestä tuntuu parhaimmalta. Jos joku on sairas, niin se on anoppisi tai miehesi, et sinä.

Minun vauvani oli helppo, mutta silti olin välillä väsynyt. Sain tarvitsemaani tukea omalta äidiltäni, jonka luona kävin lomailemassa. Mies on kaksivuorotyössä ja viettää omat lomansa kalastaen ja metsästäen. Koska hän ei laita meidän tarpeitamme etusijalle, hänellä ei ole varaa puuttua minun tekemisiini. Joskus hän yritti saada minua viettämään lomiani anoppilassa. Vastasin, että heti, kun hänkin alkaa käymään omilla lomillaan minun vanhempieni luona. Siihen loppui narina.

Toisaalta harmittaa, kun anoppi ei saa nähdä ainoaa lastenlastaan kovinkaan paljoa, mutta ei ole vain minun velvollisuuteni hoitaa sosiaalisia suhteita. Mies saa hoitaa omat sukulaisensa. Nyt kun en enää imetä, mies on vapaa menemään lapsen kanssa kahdestaan sukuloimaan, mutta eipä ole ehtinyt, kun harrastukset vievät kaiken vapaa-ajan. Minä käyn mielummin oman äitini luona. Olemme kuin parhaat ystävykset.
 
Mikset muuta samantien kokonaan pois jos et halua viettää miehesi kanssa edes sitä vähää aikaa? Jos oikeasti haet mielummin turvaa vanhemmistasi, niin mielestäni jotain on pahasti vialla. Isällä on myös oikeus viettää aikaa lapsen kanssa. Vai pitääkö sen mennä sinun ehdoilla?
 
Minunkin mielstäni on ihmeellistä, jos aikuinen ihminen viettää noinkin pitkiä aikoja vanhempiensa luona oman lapsensa kanssa ellei sille ole jotain näkyvää syytä. Ymmärrän pitkät vierailut jos asutaan kaukana toisistaan tms mutta en oikein muuten. Varsinkin jos asutaan lähekkäin, olisi se nyt kohtuullista tulla edes yöksi kotiin.
Eikö lapsi edes näe isäänsä pariin viikkoon??
 
Samaa mieltä kahden edellisen kirjoittajan kanssa. Todella suurta itsekkyyttä vieroittaa lapsi isästään ja isänsä sukulaisista. Sinä, lapsi ja miehesi olette nyt ydinperhe.

nimimerkki tyttö 1 v 2 kk; "Nyt kun en enää imetä, mies on vapaa menemään lapsen kanssa kahdestaan sukuloimaan, mutta eipä ole ehtinyt, kun harrastukset vievät kaiken vapaa-ajan." Onkohan sinulla jo tapahtunut tuo lapsen vieroitus isästään? Miksi teet niin jyrkän muurin "minun ja "sinun" sukulaisten välille? Ei avioliiton pitäisi olla tuollaista kissanhännän vetoa.
 
No ymmärrän kyllä mutta.. Itse olisin kyllä kotona suurimman osan ajasta silloin kuin mieskin. Tai koska mieskin ilmeisesti? pystyy tavallaan jonkin verran päätäämään milloin menee metsälle, ja työvuorot ovat ilmeisesti "normaalit" n. 8h vaikka vuorotyö olisikin. Niin olisi kyllä todella tärkeää teidän viettää aikaa myös yhdessä perheenä.

Toki lomailu on ok ja ymmärrettävää mutta hieman kyllä anoppi on oikeassa. Jos käytänössä tavallaan olet muuttanut vanhempiesi luokse.

Itse tiedät "asian oikean" laidan mutta jos välimatkat ovat lyhyet, on kuitenkin teidän suht helppoa kotiutua silloin kun mieskin on kotona.

Mitä miehesi tuohon sanoo, oma mieheni olisi kyllä todella murheissaan jos me olisimme käytännössä "muuttaneet" äitini luo.

Tälläisen nettikirjoituksen perusteella on toisaalta vaikea vastailla, kun asiat yleensä ovat mutkikkaampia, kuin yhden kirjoituksen perusteella voisi ymmärtää.
 
Etkö sinä voisi edes yöksi mennä kotiin lapsesi kanssa? En minäkään ymmärrä, että aikuinen ihminen asuu äiskän ja iskän luona viikosta toiseen ja vieroittaa lapsen isästään. Kun siis matkasi kotiin on noin lyhyt. Menet sinne äidin luokse silloin kun mies on töissä tai harrastuksissaan ja yöksi taas kotiin tai ylipäänsä kotiin silloin kun se mies käy siellä edes kääntymässä. Ja anopin suu tukkiutuu, kun menet vaikka päiväkahville hänenkin luokseen, oikaiset ystävällisesti hänen väärät luulonsa ja annat hänen vaikka touhuta muksun kanssa. Ihminen se on anoppikin, vaikka välistä toiselta tuntuu :). Niin ja sitä paitsi anoppisi on lapsesi mummi, jo senkin takia kannattaisi pysyä edes diplomaattisuhteissa!
 
Hyvä ettet jää 'odottelemaan' kotiin että sinutkin huomataan. Tuntuu hassulta että isän omat harrastukset ja menot ovat tärkeämpiä kuin oma perhe.

Kolmivuorotyö on toisaalta raskasta ja vaatii raskaat huvit:) Silti perheen pitäisi kyllä tulla ensin ja muun vasta sitten.

Miun puolestani mieheni voisi mennä kersan kanssa ihan rauhassa anoppilaan lomalle, tai jonnekkin muualle, mutta tuntuu että isä jollain tavoin pelkää tälläisiä tilanteita. Vastuuta tai tekevänsä kersalle jotain ihmeellistä. Hoivavietti puuttuu:)
 
Huomenta kaikille! Tässä tasan 2 viikkoa keskenmenosta, vuoto näyttää loppuneen, vihdoinkin onnexi. Yksi kysymys: onko muilla ollu keskenmenon jälkeen pinna jotenkin erityisen tiukalla? Mulla on sellainen olo, että räjähdän ihan justiinsa, on ollut nyt pari päivää. Eikä oikeesti olis mitään syytä räjähdellä. Viime yönäkään en saanut nukuttua, kun oli sellainen olo, että pinna katkeaa justiinsa. Ihan hassua, vaikka koko muu perhe nukkuu rauhallisesti omissa sängyissään, mulla meinaa mennä herneet nenään... Kuuluuko tämä jotenkin kuvaan, onko kyseessä joku hormonihäiriö vai mikä? Olis kiva kuulla onko muilla ollut vastaavaa. Onneksi nyt olen töissä, ja pääsen kiukuttelemaan vaikka asiakkaille, ettei tarvitse omaa miestä rääkätä ilman syytä, niin saan oloa vähän purettua :-D
 
Sympatiani ovat ap:n puolella. Itse olin myös äitiyslomalla aika yksinäinen, sillä mies opiskeli ja muu aika kului melko lailla töissä tai harrastuksissa. Olisin nuorena äitinä kipeästi kaivannut kokeneempaa vähän avuksi ja tueksi. Asuimme vielä minulle vieraalla paikkakunnalla enkä tuntenut sieltä ihmisiä. Kotonani vietin jonkin verran aikaa, mutta pitkän välimatkan takia vierailut eivät olleet kovin säännöllisiä. Meidän perheessä lapsen vauva-aika meni niin, että miehelle omat menot olivat aina ykkösiä ja perhe tuli sitten vasta myöhemmin. Tilanne on onneksi korjaanutunut lapsen kasvaessa ja isän tottuessa isän rooliinsa.
Täällä meidän kulttuurissahan on ihan kunnia-asia, että jokainen selviytyy yksin ja avun pyytäminen ja vastaanottaminen on jotenkin arveluttavaa. On jotenkin nurinkurista, että äidin pitäisi selvitä yksin pienen vauvan kanssa. Molemmat ovat kuitenkin uudessa tilanteessa ja tarvitsevat tukea. Isät eivät tätä tukea pysty aina antamaan ja toisaalta onhan se hienoa, että välit omaan äitiin ovat niin hyvät, että häneltä saa tarvittaessa apua.
 
Lapsi tarvitsee vauvasta alkaen rutiineita ja tuttuja asioita, ne luovat hänelle turvallisen olon. Jos vauvan kotia jatkuvasti muutetaan, ei vauva opi missä hänen kotinsa on. Jos mies on metsällä "vain" harrastamassa, niin hänkin voisi tämän vauvan ensimmäisen syksyn olla kotona ja luoda omalta osaltaan perheen yhtenäisyyttä. Koita sopia myös anoppisi kanssa, sillä paljon mukavampaa on aikaa sovussa viettää, kun kärhämöiden.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Voi teitä:
Samaa mieltä kahden edellisen kirjoittajan kanssa. Todella suurta itsekkyyttä vieroittaa lapsi isästään ja isänsä sukulaisista. Sinä, lapsi ja miehesi olette nyt ydinperhe.

nimimerkki tyttö 1 v 2 kk; "Nyt kun en enää imetä, mies on vapaa menemään lapsen kanssa kahdestaan sukuloimaan, mutta eipä ole ehtinyt, kun harrastukset vievät kaiken vapaa-ajan." Onkohan sinulla jo tapahtunut tuo lapsen vieroitus isästään? Miksi teet niin jyrkän muurin "minun ja "sinun" sukulaisten välille? Ei avioliiton pitäisi olla tuollaista kissanhännän vetoa.
Click to expand...

Jos miestä ei kiinnosta hoitaa omaa lastaan, niin miten se liittyy vieroitukseen? Meillä ainakin ilmiö on juuri päinvastainen. Vain painostamalla saan miehen ja lapsen viettämään aikaa yhdessä.

Miksi minun pitäisi käyttää vähäinen vapaa-aikani miehen sukulaisten nurkissa? Käyn töissä, joten vapaata ei ole kovinkaan paljoa. Haluan omalla lomallani mennä tapaamaan kaukana asuvaa äitiäni silloin, kun mies on omilla reissuillaan. Kuulostaako kohtuuttomalta kissanhännän vedolta? Yhdessä koko perheen kanssa käyn mielelläni sukuloimassa, yksikseni haluan viettää aikani sellaisissa paikoissa, joissa saan olla oma itseni. Niinhän mieskin tekee. Orjaksi tai toisen mielivaltaisen käskyttämisen alla en rupea.
 
Musta ap. teet ihan niinkuin susta tuntuu ja parhaalta tuntuu. Jos isä ei viitsi vapaa-aikojaan teidän kanssa olle,niin ei teidänkään tarvii odottaa koska viitsii.
Ja toivotaan että miehesi tuosta herää ja tajuaa,ettete ole kotona vain häntä odottamassa ja kenties passattavana.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jeps vanhempi:
No ymmärrän kyllä mutta.. Itse olisin kyllä kotona suurimman osan ajasta silloin kuin mieskin. Tai koska mieskin ilmeisesti? pystyy tavallaan jonkin verran päätäämään milloin menee metsälle, ja työvuorot ovat ilmeisesti "normaalit" n. 8h vaikka vuorotyö olisikin. Niin olisi kyllä todella tärkeää teidän viettää aikaa myös yhdessä perheenä.

Toki lomailu on ok ja ymmärrettävää mutta hieman kyllä anoppi on oikeassa. Jos käytänössä tavallaan olet muuttanut vanhempiesi luokse.

Itse tiedät "asian oikean" laidan mutta jos välimatkat ovat lyhyet, on kuitenkin teidän suht helppoa kotiutua silloin kun mieskin on kotona.

Mitä miehesi tuohon sanoo, oma mieheni olisi kyllä todella murheissaan jos me olisimme käytännössä "muuttaneet" äitini luo.

Tälläisen nettikirjoituksen perusteella on toisaalta vaikea vastailla, kun asiat yleensä ovat mutkikkaampia, kuin yhden kirjoituksen perusteella voisi ymmärtää.
Click to expand...

Hmm. niin miehellä on 8 h työpäivät, mutta..
Yövuorossa hän tulee aamulla 7:ltä kotiin ja alkaa nukkumaan, nukkuu ilta kuuteen-seitsemään!
Sitten suihku, syönti, telkkarin katsominen ja taas töihin.
Ja metsälle lähtee aamulla 6 aikoihin ja tulee illalla kahdeksan aikoihin.

Että paljon on aikaa tytölle ja minulle!!
 
Totta on, että yhden kirjoituksen perusteella ei voi koko tilannetta ymmärtää, mutta kerronpa oman tarinani.

Myös minun vanhempani asuvat lähellä ja tuli alkuajasta todella paljon vietettyä aikaa synnyinkodissa. Tukea ja turvaa riitti, ja alkuun sitä tarvitasinkin. Mieheni on 8-16 työssä, ja myös hänen sopeutumisensa isän rooliin tuntui vievän aikaa (=omat menot alkuun meni meidän edelle). Vasta nyt tytön ollessa 1v on kaikki pikkuhiljaa löytäneet paikkansa ydinperheessämme.

Itse huomasin tytön ollessa puolen vuoden ikäinen, että minä ja mies aloimme pikkuhiljaa vieraantua toisistamme. Niin mukavaa kuin vanhempieni luona olikin, aloin viettää enemmän aikaa kotona, varsinkin silloin kun mieheni siellä oli. Suhteemme parani huomattavasti, sekä meidän parisuhteemme että tytön ja isän. Aikaahan se tietenkin vei. Ja luonnollisesti tämäkin tarina on huomattavasti tätä lyhennelmää mutkikkaampi...

Ap, ymmärrän sinua. Pysähdy välillä kuitenkin ajattelemaan teidän ydinperhettä.
 
Tilanteita on monia. Meillä mies taasen perusti yrityksen juuri kun olimme tutustuneet. Ei siinä sinällään mitään mutta vauva ilmoitti myös tulostaan.

Ensimmäiseen kahteen ½ vuoteen vauvan syntymän jälkeen ei ole ollut lomia. Mutta ei se sinällään, mutta kun yli puolet vuodesta oli työssä vielä sunnuntait ja lauantaitkin. Ja työpäivä oli viikolla 8-21. Mukavasti meni se odotusaikakin, kun mies oli vk:loput töissä ja arkena tuon n. 12h. Sekin olisi menetellyt jos olisi ollut silloin tällöin vk:loppu vapaa tai isyyslomia tai ylipäätään joitain lomia. Synnäriltäkin oli pakko käydä töissä.

Joten omalta osaltani tiedän itsekkin miteen tuo töiden ja perheen yhdistäminen joskus voi olla hankalaa.
 
Eikö Jeps vanhempi sinun kohdallasi kuitenkin ole kyse hieman eri asiasta? Ap:llä työ ja harrastukset vievät kaiken ajan. Harrastuksia voi halutessaan vähentää. Ap:llä mies on valinnut tuollaisen elämäntavan. Ja kyllähän yrittäjäkin on, mutta toisaalta mielestäni se on ymmärrettävämpää kuin harrastuksiin ajan antaminen. Mielestäni ap:n kannattaa puhua asiasta miehensä kanssa ja kertoa nuo aatokset, joita tänne halusi purkaa, niin miehelleen.
 
Kyllä teidän perheelämä kuullostaa aika oudolle. Käytännössä katsoen miehesi nukkuu kellon ympäri, syö ja lähtee töihin. Ja vapaa päivinä on metsällä kellon ympäri.

Puhukaan nyt hyvät ihmiset jos haluatte että teistä tulee perhe. Pelkkä lapsen syntyminen parisuhteeseen ei sitä teistä tee!

Minusta on outoa, että miehesi ei halua olla sinun ja vauvasi kanssa vapaa hetkinään ja se, että tilanne on johtanut siihen, että olet käytännössä muuttanut pois kotoasi lapsuuden kotiisi vain pahentaa asiaa.

Oikeasti, jos haluat että liittonne jatkuu ja lapsellasi on "oikea" isä, niin tartu nyt härkää sarvista!
 
Miehesi voi pelätä uutta elämäntilannetta, ei ehkä tiedä, miten tulisi toimia ja olla. Miehet ovat joskus todella hidassytytksisiä ;). Neuvoisin toisiaan, että otat asian miehesi kanssa puheeksi. Kysy vaikka, mitä mieltä hän on siitä, että olet niin paljon vanhempiesi luona ja toivoisiko hän tilanteeseen muutosta. Samalla voit kertoa, että sinua on vähän häirinnyt, että hän ei ole juurikaan kotona sinun ja vauvan kanssa. Miten muuten elämänne oli ennen vauvan syntymää? Oliko tilanne sama?
 
Mielestäni koko ap:n kysymys on outo. Eihän kyse niinkään tosiaan ole anopin suhtautumisesta vaan nimenomaan teidän kahden parisuhteesta ja teidän kolmen perhesuhteesta. Minäkin ihmettelen, että miten te ette keskenänne puhu asioista vaan ilmeisesti anoppi toimii miehen äänitorvena joka ei uskalla sinulle suoraan sanoa asioita. Miehesi kuulostaa hieman nössöltä, ei uskalla sanoa äidillensä mitään mutta ei näköjään myöskään sinulle. Meillä mies olisi pistänyt kyllä jo ajat sitten minut seinää vasten ja kysynyt onko minun kotini äitini luona vai meidän perheen talossa? Kyllä meillä mies haluaa minut joka yö viereeni jo pelkän seksin takia ja tietysti itsekin. Kyllä yli viikko taukoa nuoressa parisuhteessa on jo verrattavissa pahaan parisuhdeongelmaan. Meillä ei ainakaan mies edes fyysisesti pystyisi mihinkään viikkojen taukoihin, hyvä kun pari päivää pystyy itse itsensä hoitamaan.
Tuntuu kuin itse tekisit vain lapsellista protestia miehellesi hänen töistään. Mikä sinulla on jutussasi takaa-ajatuksena? Mihin luulet että tilanne muuttuu ja koska? Ja milloin ajattelit mennä sinne kotiin? Haluatko ajaa tietoisesti suhteenne eroon? Miksi silloin kärttyilet anoppisi kommenteista jos hän kerran on oikeassa...?
Tilanteitahan on monia mutta normaalitilanteessa sinun pitäisi olla onnellinen että kaikki sukulaisesi asuvat niin pienen matkan päässä. Asu kuitenkin kotona ja hoitakaa teidän oman perheenne suhteet kuntoon. Kun mies on poissa mene äitisi luokse jos haluat mutta myös lapselle on parempi selkeästi erottaa se että olette siellä kylässä ja koti on muualla. Niele myös katkeruutesi ja kiukkusi anoppiasi kohtaa lapsenne vuoksi ja käy hyvä ihminen edes kerran viikossa näyttämässä lasten lasta myös anoppilassa kerran asuvat niin lähellä. Älkää omaa itsekkyyttänne viekö lapselta kallisarvoisia suhteita sukulaisiin sillä muistakaa ettei kaikilla lapsilla edes ole enää mummoja ja vaareja eikä edes isiä lainkaan...Mitäköhän oma äitisi pitäisi jos hän ei näkisi lastanne juuri koskaan, ihan yhtälailla molempien äidit ovat lapsen mummoja eikä tyttären isoäidillä ole ainoaa oikeutta mummouteen.
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa