Pakko purkaa johonkin...*itkee ja kirjoittaa*

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja harmaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

harmaa

Vieras
Olen monen pienen äiti. Onnellisesti naimisissa. Parisuhde kunnossa ja ihana mies. Rakastamme toisiamme yhä niinkuin joskus ennen.

Minulla ei ole koskaan ollut omaa aikaa. Tai olisihan sitä varmaan vaikka kuin, jos niin haluaisin! En uskalla lähteä yksin mihinkään, minulla on paniikkihäiriö.
Olen sitten tyytynyt olemaan kotona jo lähes 10 vuotta ja pääasiassa olen ollut onnellinen. Menemme aika paljon kuitenkin, mutta aina koko perheellä.

Minulla ei ole koskaan ollut kunnon ystävää. Tai koskaan ja koskaan, joskus nuorena viimeksi ja hänkin jäi, kun naimisiin menin ja muutin kauas.
Olen siis ollut kaikki nämä (avioliitto)vuodet ilman ystävää. Miehelleni kyllä voin puhua ihan kaikesta ja hän minulle ja siksi kai olenkin jaksanut. Mutta koen yksinäisyyttä joka päivä ja kärsinkin siitä. Tiedän itse olevani hyvä ystävä, sellainen johon voi satavarmasti luottaa ja joka antaa kaikkensa tarvittaessa. En sano tätä kehuakseni itseäni, mutta näin asia kuitenkin on.

Olen kärsinyt murrosiästä asti kuoleman- ja sairauksienpelosta. Johtuu ehkä paniikkihäiriöstä? Viisitoista vuotta olen jo pelännyt sairastuvani vakavasti, tutkin itseäni sairaalloisesti päivittäin ja jos löydän tai tunnen jotain kummallista, olen heti ihan paniikissa ja teen kuolemaa. Monet kerrat olen jo miehellenikin pitänyt "hyvästijättöpuheet", olen ollut ihan varma, että nyt kuolen. Tässä vielä kuitenkin naputtelen, eikä minulla ole tähän päivään mennessä diagnosoitu muuta kuin paniikkihäiriö! En tosin hetkeäkään jaksa uskoa, että olisin umpiterve. En uskalla elää. En uskalla nauttia elämästä täysillä. Ajattelen (erittäin hölmösti), että jos heittäydyn elämälle, viimeistään sitten tapahtuu jotain kamalaa ja sairastun jne.! Hullua, tiedän.

Nyt vuodenpäivät minulla on vihlonut eri taipeita. Nivelkipujakin on aikalailla.
Yhä vihloo kainaloita ja nivusia, päivittäin.
Olen käynyt asian kanssa 3 kertaa lääkärissä, kerran yksityisellä ja yksikään tohtori ei ole minulta mitään vakavaa löytänyt, verikokeet ovat olleet normaalit jne. Imusolmukesyöpä on se, mitä pelkään kuollakseni nykyään ja olen varma, että nämä vihlomiset johtuu siitä. Lääkäreiden mielestä imusolmukkeeni ovat kuitenkin normaalin tuntoiset, eivätkä ole löytäneet mitään huolestuttavaa.
En kuitenkaan jaksa uskoa tuota. En jaksa uskoa olevani terve.
Hirmu usein minulla heikottaa, huimaa, palelee, tekee pahaa, tuntuu että tärisen, veri pakenee käsistä ja jaloista...jne. Lisäksi olen nykyään järkyttävän kireä ja ärtynyt. Koen lähes kaiken sietämättömäksi ja tämä on minulle ihan uutta ja outoa! Olen normaalisti iloinen ja kärsivällinen. Kauheaa olla kokoajan vihainen. Mutta nämä pelot "tekevät minut hulluksi"...en jaksa enää tutkailla itseäni ja pelätä ja pelätä...kauheaa olla kokoajan "kuolemassa"...

Elämäntilanteemme on tällä hetkellä hyvin stressinen. Mies joutui yllättäen työttömäksi ja rahahuolien lisäksi stressaa se, milloin saa uuden työn. Uusi työ on ollut kiikarissa jo jonkin aikaa ja lähes satavarmasti se lähiaikoina alkaa, mutta tarkkaa ajankohtaa emme vielä tiedä. Rahat ovat tiukilla.
Olemme lisäksi myymässä taloamme ja ensi syksyllä (kun vanhin lähtee kouluun) viimeistään pitäisi olla "jossain muualla". Haaveemme ja suunnitelmamme meillä on, mutta kaikki on kiinni siitä, saammeko taloa myytyä.
Sitäkin tässä saa pelätä, jos emme saakaan myytyä...tänne emme tahdo jäädä...työkin olisi muualla ja ystäviä täällä ei ole...
Talonkatsojia on kuitenkin ollut ihan kivasti.

Että näin.

Keksin juuri, että varaan vielä ajan yksityiselle ja kopioin tämän tekstini mukaan sinne...tässähän olisi kaikki tiivistettynä hyvin rehellisesti ja karusti...
 
Alkuperäinen kirjoittaja olkinalle:
:hug: Hyvä että menet lääkärille puhumaan asioista! Masennus varmaan on päässyt iskemään.

Kuuluuko masennukseen se, että luulee olevansa kamalan sairas, vaikkei olisikaan? Voiko masennus aiheuttaa kipuja ja kolotuksia ympäri kehoa?
 
voimia, olisi sulle tärkeää päästähoidatuttaa itteäs, sillä ei ole oikein sua eikä sun läheisiä kohtaan että elät koko elämäsi pelossa asiasta joka käy kaikille lopulta. Koittaisit miettiä asiaa niin että kaikki me kuollaan jossain vaiheessa, miksi tuhlaisit kallisarvoista aikaasi sen odotteluun? käytä aikasi elämästä nauttimiseen.. :)

 
Voi miten surullista luetttavaa oli tekstisi :hug: . Kannattaa ehdottomasti hakea apua, on varmasti todella raskasta elää jatkuvien pelkojen alla. Ihan vinkkinä suosittelen ottamaan selvää pääsetkö esim. mielenterveystoimistoon. Se kun ei maksa mitään. Jos teillä on taloudellisesti tiukkaa, niin yksityisen hinnat saattaa tuntua ahdistavilta ja lopettaa hyvinkin nopeasti innon hakea apua.

Oletkos muuten käynyt netissä erilaisissa keskustelufoorumeissa joissa olisi kohtalotovereita? Ainakin Verkkoklinikan sivulla on paljonkin erilaisissa tilanteissa ja ongelmissa kamppailevia ihmisiä. Sieltä voisit saada vertaistukea ja parhaassa tapauksessa jopa ystävän/ystäviä.

Nyt kuitenkin sun täytyy päättää että tahdot apua itsellesi ja että tahdot muutosta elämään. Tuosta päätöksestä lähtee kaikki, sillä ilman sitä luovutat kohta ja palaat vanhaan. Sulla on mahdollisuuksia vaikka mihin, muistathan sen :hug: ?
 
mun mies muuten syö paniikkihäiriöön sellaisia lääkkeitä jotka ovat oikeesti auttaneet häntä valtavasti! eli kannattaa kokeilla lääkitystä jos et omillasi pysty kamppailemaan!
 
Kerkesitkin jo vastata tuohon mun jäljestä esittämään kysymykseen. Tuohon paniikkihäiriöön saa tehokkaasti nykyisin apua joko mielialalääkkeillä ja sitten täsmälääkkeillä. Vaikka kaiken perusta on terapia, niin kyllä lääkitys auttaa todella paljon alkuun pääsemisessä ja sitten tietenkin lopullinen parantuminen hoidetaan terapialla. Kokemuksesta voin sanoa, että raskaan eron jälkeen eristäydyin ihan. Tuntui ettei voinut roskapussia viedä kun pelotti ja ahdisti. Kaupassa käynti oli yhtä tuskaa. Kävin sitten työterveyslääkärillä, että nyt annat sellaiset dropit ettei tarvi enää kärsiä. Aluksi söin rauhoittavia ja tietenkin mielialalääkettä. Kun rohkeus lisääntyi aloin pikku hiljaa jättämään tuota rauhoittavaa pois. Vieläkin minulla löytyy tuolta dosetista rauhoittava tabletti ihan kaiken varalle vain vakken sitä tarvikkaan. Elämän laatu on parantunut ja uusia tuttavuuksiakin on tullut.
 
Tuohon kipuiluun ja kuoleman pelkoon voin sanoa sen verran että kuulostaa tutulta. Itselläni samanlaisia oireita 7 vuotta sitten. Ja ramppasin lääkäristä lääkäriin että jotain pahasti täytyy olla vialla. Mutta mitään ei löytynyt. Sitten menin fysikaaliseen hierontaan jumiutuneiden hartioiden takia ja sielä tuli puheeksi nämä oireet...Ja syykin oireisiin löytyi. Kroppani oireili koska voin niin pahoin henkisesti. Kuulemma moni muu olisi jo siinä pisteessä romahtanut, mutta minulla tosiaan alkoi kroppa oireileen siitä että en voi hyvin henkisesti. Ja tosiaan oireet loppui kuin seinään sen jälkeen kun tämä ihana hieroja sanoi että EN ole kuoleman sairas vaan nyt täytyy löysätä, jos en halua akkuja lataamaan laitokseen..se olisi ollut edessä. Tämä hlö käski alkaa kirjoittamaan päiväkirjaa ja purkaa siihen tuntemuksia ja miettiä mistä se pahaolo johtuu. Minulla nämä jutut juonsi pitkälle 15 vuoden päähän.. Olin pitänyt kaiken pahan olon siitä asti sisälläni enkä ollut käsitellyt niitä silloin ajallaan (läheisten kuolemat jne) Ja heti kirjoittamisen jälkeen hävitin ne paperit, poltin tai revin ne.. Meni kuukausi niin oireet loppuivat KOKONAAN =) Mutta nykyään tunnistan jo paniikkioireet ja saan ne hallintaan heti kättelyssä. TIEDÄN nyt että en kuole, vaikka siltä sekunnin ajan tuntuisikin.´Osaan ottaa ns. tilanteen haltuun ja paniikkioireita ei pääse enää tulemaan. Joten suosittelen tätä päiväkirjatyylistä kirjoittamista ja se täytyi aloittaa heti kun alkoi tuntumaan että paniikki iskee...kirjoitat siihen miltä tuntuu ja mieti mistä ne voisi johtua.

Toivotan paljon VOIMIA sinulle ja nyt on aika alkaa huolehtimaan omasta terveydestä.
Ei tarvitse olla täydellinen ihminen ja tehdä asiat aina heti, vaan opettele löysäämään. Puhelin soi, anna sen soida. Ei tarvitse heti vastata jne.
 
ihan aluksi *halaus* sulle. Paniikkihäiriön lääkityksestä minäkin meinasin kysellä, mutta kerroitkin jo ettei sinulla sitä ole. Kertomasi perusteella vaikutat lisäksi masentuneelta. Hienoa että olet menossa lääkäriin. Muistathan pyytää lääkehoidon lisäksi myös muuta hoitoa. Lääkkeet yksistään ei ratkaise ongelmia. Jokin terapia lääkkeiden lisäksi on huomattavasti parempi vaihtoehto.
 
Alkuperäinen kirjoittaja harmaa ap:
Alkuperäinen kirjoittaja olkinalle:
:hug: Hyvä että menet lääkärille puhumaan asioista! Masennus varmaan on päässyt iskemään.

Kuuluuko masennukseen se, että luulee olevansa kamalan sairas, vaikkei olisikaan? Voiko masennus aiheuttaa kipuja ja kolotuksia ympäri kehoa?

kyllä voi.
 
Kilpirauhasen toimintahäiriöt voivat myös aiheuttaa kuvailemiasi oireita, mutta ne pystyy kyllä sulkemaan pois verikokeella.

Ja lyhyesti ja ytimekkäästi: stressi ja masennus voivat aiheuttaa VAIKKA MITÄ oireita. Itselläni stressi pisti kropan aivan sekaisin, oli migreeniä, jatkuvaa pahoinvointia, vatsakipuja, maha sekaisin, väsytti, sattui joka paikkaan, paniikkikohtauksia jne.
 

Yhteistyössä