Muistan todella hyvin kun tytärtäni odotin. Yhtenä iltana vaan mietin ettei pikkainen ole mahassa liikkunut tavalliseesn tapaan. Aloitin laskennan. Kyllä liikkeitä tuli,mutta ei todellakaan niinkuin pitäisi.
Ja jotain pientä läpinäkyvää vuotoakin tihutteli alapäästä.
Soitto synnärille. Viikkoja oli 25. Heti käskivät tulemaan. Ihan lääkäri tuli minut ovelta vastaan ottamaan.
Ensin kattoi jollain tikulla alapään vuodon ja totesi lapsivedeksi. Sitten ultrattiin ja tulos oli lohduton; ei lapsivettä, todennäköisesti paha tulehdus kohdussa, lapsi liikkuu todella laiskasti.
Lääkäri sanoi että jää osastolle ja lapsi tulee todennäköisesti yöllä itsestään ulos, jos ei niin aamulla autetaan se pois.
Itkultani sain kysyttyä, että entäs jos ei tule, niin voiko jäädä eloon. Vastaus oli tyly; vain todella pahasti vammautuneena.
Osastolla sain sitten jostain outoja voimia ja päätin vain että lapseni ei tule syntymään etuajassa, minä synnytän hänet täysiaikaisena ja rakastan vammasta huolimatta!!!
En tiedä mistä tuon päähäni sain, mutta itku loppui siihen paikkaan. Yököllekkin tämän kerroin ja hän vain katsoi minua säälivästi ja sanoi että katsotaan nyt...
Aamulla tuli toinen lääkäri. Aloitti samat tutkimukset. Ei löytänyt lapsivettä tikulla. Ultrasi ja sanoi, että lapsivettä on todella runsaasti ja lapsi potkiskelee onnellisena masussa... Voit kotiutua!
Tätä sitten lääkärille ihmettelin että kun lapsen pitäisi olla kuollut ja aivan liian pieni ja lapsivesikin pitäisi olla finaalissa, että oletko nyt aivan varma. Ei osannut asiaa mitenkään minulle selittää.
Synnytys aikanaan käynnistettiin, kun lapsi ei tahtonut enään oikein kasvaa kohdussa. 10 pisteen neiti tuli!!!
En tiedä mitä tässä kävi!? Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia, tai selityksiä.
Ensimmäinen lääkäri oli vakituisessa työssä tässä sairaalassa ja oli myös osastolla vielä kun lapsen synnytin. Ihan oli synnärin omia lääkäreitä ja tavallaan kuitenkin luottaisin häneenkin.
Paikalla oli kummassakin tutkimuksessa myös kätilöt jotka olivat lääkärien kannalla, että näin on asiat...
Ja jotain pientä läpinäkyvää vuotoakin tihutteli alapäästä.
Soitto synnärille. Viikkoja oli 25. Heti käskivät tulemaan. Ihan lääkäri tuli minut ovelta vastaan ottamaan.
Ensin kattoi jollain tikulla alapään vuodon ja totesi lapsivedeksi. Sitten ultrattiin ja tulos oli lohduton; ei lapsivettä, todennäköisesti paha tulehdus kohdussa, lapsi liikkuu todella laiskasti.
Lääkäri sanoi että jää osastolle ja lapsi tulee todennäköisesti yöllä itsestään ulos, jos ei niin aamulla autetaan se pois.
Itkultani sain kysyttyä, että entäs jos ei tule, niin voiko jäädä eloon. Vastaus oli tyly; vain todella pahasti vammautuneena.
Osastolla sain sitten jostain outoja voimia ja päätin vain että lapseni ei tule syntymään etuajassa, minä synnytän hänet täysiaikaisena ja rakastan vammasta huolimatta!!!
En tiedä mistä tuon päähäni sain, mutta itku loppui siihen paikkaan. Yököllekkin tämän kerroin ja hän vain katsoi minua säälivästi ja sanoi että katsotaan nyt...
Aamulla tuli toinen lääkäri. Aloitti samat tutkimukset. Ei löytänyt lapsivettä tikulla. Ultrasi ja sanoi, että lapsivettä on todella runsaasti ja lapsi potkiskelee onnellisena masussa... Voit kotiutua!
Tätä sitten lääkärille ihmettelin että kun lapsen pitäisi olla kuollut ja aivan liian pieni ja lapsivesikin pitäisi olla finaalissa, että oletko nyt aivan varma. Ei osannut asiaa mitenkään minulle selittää.
Synnytys aikanaan käynnistettiin, kun lapsi ei tahtonut enään oikein kasvaa kohdussa. 10 pisteen neiti tuli!!!
En tiedä mitä tässä kävi!? Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia, tai selityksiä.
Ensimmäinen lääkäri oli vakituisessa työssä tässä sairaalassa ja oli myös osastolla vielä kun lapsen synnytin. Ihan oli synnärin omia lääkäreitä ja tavallaan kuitenkin luottaisin häneenkin.
Paikalla oli kummassakin tutkimuksessa myös kätilöt jotka olivat lääkärien kannalla, että näin on asiat...
