me muutettiin mieheni isovanhempien vanhaan taloon. ihana asia joo, oma talo, rauha, enemmän tilaa. mutta jokin mättää.
mieheni jaksaa koko ajan muistuttaa, että talo on HÄNEN! siis sisustukseen en saisi puuttua. olen kyllä ostanut verhoja ym, mutta en tiedä saanko niitä ripustaa :/ ei tunnu yhtään kodilta, jos tää talo alkaa muistuttaan poikamiesboksia. sanoin miehelle, että on otettava huomioon, jos meille se lapsi suodaan, niin talon pitää olla lapsiystävällinen. ja käyhän meillä paljon ystävien lapset yökylässä.
toinen asia on remontti. ollaan tekemäs aika isoakin remonttia. mies otti 5000 euroa isomman lainan ku mitä talon hinta on. sillä saadaan tehtyä kylppäriremontti. muu remontti tehdään kuulemma pikkuhiljaa ilman velkaa. eli mieheni tuntien tuo pikkuhiljaa on 20 vuoden sisällä. tämä talo ei ole missään hyvässä kunnossa. en haluaisi mahdollista lasta tänne tuoda.
kolmantena, muttei todellakaan vähäisimpänä: hiiret.
en voi sietää. nukuin täällä viime yön ensimmäistä kertaa, enkä tiedä oliko kuvitelmaa vai totta, mutta hiiret rapisteli koko yön... nukuin aika huonosti ja nousin heti ylös, kun mieheni lähti töihin....
äh, en tiedä ruikutanko turhasta, mutta minusta tämä paikka ei tunnu kodilta... mieheni mielestä tämä on ainoa paikka maailmassa, joka tuntuu kodilta... :/
vielä muutama päivä sitten mietin, muuttaisinko eri osoitteeseen. ahdistaa jotenkin tämä, vaikka miestäni rakastan suunnattomasti...
kiitos kun sain avautua, vaikkei kukaan kommentoisikaan
mieheni jaksaa koko ajan muistuttaa, että talo on HÄNEN! siis sisustukseen en saisi puuttua. olen kyllä ostanut verhoja ym, mutta en tiedä saanko niitä ripustaa :/ ei tunnu yhtään kodilta, jos tää talo alkaa muistuttaan poikamiesboksia. sanoin miehelle, että on otettava huomioon, jos meille se lapsi suodaan, niin talon pitää olla lapsiystävällinen. ja käyhän meillä paljon ystävien lapset yökylässä.
toinen asia on remontti. ollaan tekemäs aika isoakin remonttia. mies otti 5000 euroa isomman lainan ku mitä talon hinta on. sillä saadaan tehtyä kylppäriremontti. muu remontti tehdään kuulemma pikkuhiljaa ilman velkaa. eli mieheni tuntien tuo pikkuhiljaa on 20 vuoden sisällä. tämä talo ei ole missään hyvässä kunnossa. en haluaisi mahdollista lasta tänne tuoda.
kolmantena, muttei todellakaan vähäisimpänä: hiiret.
en voi sietää. nukuin täällä viime yön ensimmäistä kertaa, enkä tiedä oliko kuvitelmaa vai totta, mutta hiiret rapisteli koko yön... nukuin aika huonosti ja nousin heti ylös, kun mieheni lähti töihin....
äh, en tiedä ruikutanko turhasta, mutta minusta tämä paikka ei tunnu kodilta... mieheni mielestä tämä on ainoa paikka maailmassa, joka tuntuu kodilta... :/
vielä muutama päivä sitten mietin, muuttaisinko eri osoitteeseen. ahdistaa jotenkin tämä, vaikka miestäni rakastan suunnattomasti...
kiitos kun sain avautua, vaikkei kukaan kommentoisikaan