Pakko avautua (en pelkää moraalisaattoreitakaan)

[Dynamiitti]

Vasta nyt on alkanut purkautua itkuna kaikki tunteet ja pettymykset. :'( Liekö syy raskaushormoneiden vaiko muuten sekavan tilanteen. Raskauden aikaansaanut mies ei halua olla kanssani tekemisissä mikä on nyttemmin minulle ihan sama kun ei tee mieli lähestyäkään moista takinkääntelijää, mutta nyt jälkeenpäin on vain tullut hirveitä itseinhokausia ja katumusta miten ihmeessä olen sellaiseen mieheen ikinä halunnut tutustua!? Mies valehteli minulle räikeästi tunteistaan. Vaati aborttia lopulta kun sai kuulla raskaudesta. Jäi todellakin olo että olen ollut vain joku tavara ja vahingon satuttua voidaan sekunnissa perua kaikki lupaukset ja kauniit sanat. Joo, olen ollut tyhmä ja naiivi. Sitä en voi kieltää.

Anteeksi että avaudun. :ashamed: Tosi vaikeaa tällä hetkellä. Tuntuu koko ajan että tuo alkio sisällä on vain joku jäännös miehenniljakkeesta. Siltikään en mitään aborttia pysty tekemään, en varmasti ikinä. Kerran olen saanut keskenmenon melko myöhäisillä viikoilla ja sen jälkeen olin pitkään masentunut. Katuisin kyllä varmasti aborttia koko elämäni jos sellaisen tekisin, oli sitten kyse miten mikroskooppisesta solutason rykelmästä tahansa.

Eniten kai pelottaa kertoa tilanteesta vanhemmille jotka ovat aika uskovaisia. En tiedä mitä he ajattelevat minusta kun olen ollut vain vähän aikaa asumuserossa nyk. miehen kanssa ja raskaana toiselle joka häippäisi tilanteesta. En tiedä pitäisikö kirjoittaa kirje vanhemmilleni kun tuntuu niin vaikealta kertoa tällaista livenä.

Ehkä nämä tunteet on vain käytävä läpi ja kestettävä kaikki kakkakin mikä saattaa niskaan sataa. Tämä voi olla asia mikä koskaan on minua eniten vahvistanut.

 

[Cassyput]

Auttaisko jos koittaisit tästä lähin ajatella, että lapsesi on vain sinun eikä yhtään sen miehen? Yleensähän elämässä käy niin, että myöhemmin näkee kaiken tarkoituksen. Vaikeidenkin asioiden.

Toivon paljon jaksamista sinulle! :hug:

 

[Dynamiitti]

Auttaisko jos koittaisit tästä lähin ajatella, että lapsesi on vain sinun eikä yhtään sen miehen? Yleensähän elämässä käy niin, että myöhemmin näkee kaiken tarkoituksen. Vaikeidenkin asioiden.

Toivon paljon jaksamista sinulle! :hug:

Niin koitan ajatellakin ja uskon että varmasti ihana lapsi tulee olemaankin. Vielä vain niin tuoreessa muistissa kaikki kokemani että hieman ristiriitaiset olotilat. :|

 

[LoruLiisa]

:hug: :hug: :hug:

 

[pitahaya]

Mä oon raskaana miehelle josta ei alkuraskauden jälkeen ole kuulunut yhtään mitään. Ja mä oon ajatellut just noin että tää lapsi on mun eikä hänen. Alkuraskaus oli kyllä aivan kamalaa tunnemyrskyä kun haikailin vahvasti exän perään ja odotin lasta toiselle, mutta nyt jo kääntynyt iloksi ja odottelen vaan että saisin pikkuisen syliin.

 

[no]

Mä kerroin aikoinani vanhemmilleni kirjeellä raskaudesta
Ja ihan ok meni, saivat varmaan aikaa sulatella asiaa, eikä tullut sit mitään sammakkoja.

 

[Dynamiitti]

Mietin vain että pystyykö mies todella olemaan koko elämänsä näkemättä lasta? Luulisi että jokaiselle tervejärkiselle tulisi jossain vaiheessa pisto sydämeen jos tiedostaa että jossain elää oma lapsi. Aikanaan lapsi ainakin alkaa kysellä isästään. Kaiken aion rehellisesti kertoa kyllä sitten kun aika on.

Mies väitti että pidän lasta jonain aseena kun sen halusin pitää. Miksi ihmeessä pitäisin?? Aika kylmä ajattelutapa. Minulla on kyllä painavammat syyt pitää lapsi. Se on minulle luonnollista! En turhia abortteja halua tehdä jos tiedän että molemmat ovat raskautumisen riskin tiedostaneet ja mies sanonut vielä pysyvänsä vierelläni jos raskaaksi sattumoisin tulisin! Ettei hänen tapansa ole tehdä isättömiä lapsia. Tässä se sitten nähtiin.

 

[pitahaya]

Mietin vain että pystyykö mies todella olemaan koko elämänsä näkemättä lasta? Luulisi että jokaiselle tervejärkiselle tulisi jossain vaiheessa pisto sydämeen jos tiedostaa että jossain elää oma lapsi. Aikanaan lapsi ainakin alkaa kysellä isästään. Kaiken aion rehellisesti kertoa kyllä sitten kun aika on.

Mies väitti että pidän lasta jonain aseena kun sen halusin pitää. Miksi ihmeessä pitäisin?? Aika kylmä ajattelutapa. Minulla on kyllä painavammat syyt pitää lapsi. Se on minulle luonnollista! En turhia abortteja halua tehdä jos tiedän että molemmat ovat raskautumisen riskin tiedostaneet ja mies sanonut vielä pysyvänsä vierelläni jos raskaaksi sattumoisin tulisin! Ettei hänen tapansa ole tehdä isättömiä lapsia. Tässä se sitten nähtiin.

Sitä että pystyykö mies olemaan näkemättä lasta ei voi tietää tässä vaiheessa kukaan, mutta jos et isyyttä halua selvitettävän ei isällä ole mitään oikeuksia lapseen.
Sinuna en miettisi koko miestä jos mies antaa siihen tilaisuuden. Kauan mies on tietänyt raskaudestasi? Voihan olla että hän vielä järkiintyy.

 

[pstt]

Uskovaisista vanhemmista sen verran, et luulis heidänkin tietävän mitä on anteeksiantaminen

 

[:o]

Uskovaisista vanhemmista sen verran, et luulis heidänkin tietävän mitä on anteeksiantaminen

Et taida tuntea paljon uskovaisia?

 

[pstt]

no mitä uskovaisia ne sellaiset on, jotka ei tiedä, mitä on anteeksianto?

 

[Dynamiitti]

Sinuna en miettisi koko miestä jos mies antaa siihen tilaisuuden. Kauan mies on tietänyt raskaudestasi? Voihan olla että hän vielä järkiintyy.

Vasta parisen viikkoa tiennyt että onhan tämä shokki hänelle toki. Miehen elämäntilanne vain on sellainen että hänen on käytännössä mahdotonta edes olla isä lapselle. Miestä en haluakaan ajatella enää sen enempää. Tietty se on vaikeaa vielä kun tapahtuneita on vaikea unohtaa. Kun tulee huijatuksi niin se satuttaa pitkään.

Tässä oppi ainakin sen ettei voi luottaa uskottavimmankaan oloisiin ihmisiin sokeasti. Jotkut vain esittävät tunteisiin vetoavaa ja nauttivat että saavat hetken huomiota. Tämä mies käyttäytyi siten. Käänsi kelkkansa heti kun asiat eivät häntä miellyttäneet. On aina väärin uskotella toiselle että välittää enemmänkin vaikkei todellisuudessa ole välittänyt koko aikana oikeasti. Tämän jälkeen on HIEMAN vaikeaa uskoa vilpittömiin tunteisiin.

 

[Kyllä kaikki sujuu hyvin,]

vaikutat vahvalta ihmiseltä, uskon että pärjäät kyllä hyvin. Ja mitä tulee tuohon mieheen, minusta tuntuu, että ne jotka eniten vakuuttelevat omaa luotettavuuttaan jne. ovat niitä jotka pettävät ensimmäisenä...

 

[Dynamiitti]

Uskovaisista vanhemmista sen verran, et luulis heidänkin tietävän mitä on anteeksiantaminen

Et taida tuntea paljon uskovaisia?

Kyllä sitä syyllistämistä saan varmasti osakseni vanhemmiltani. Ainakin kauhistunutta päivittelyä. Mutta en minä tee aborttia vain suojellakseni muita häpeältä. Vanhempieni tunteet eivät ole minun vastuullani. Uskon että "alkujärkytyksestä" selviää aina. Nykyään kuitenkin syntyy aika paljon lapsia joilla ei ole biologista isää elämässä joten ei kai tämä mikään maailmanloppu ole. Isänmalleja kyllä löytyy, varmasti parempiakin kuin kyseinen bioisä. Silti tietty kirpaisee olla yksi "isättömän" lapsen synnyttäjistä.

 

[aurora80]

älä herranjumala tee aborttia kusipään äijän takia,kadut loppuikäs,ja mitä jos et saiskaan enää lapsia,oisit katkera ikuisesti.voimia,kyllä sä hyvin pärjäät lapsen kanssa yksinki,itseasiassa paremminkin kuin paskan äijän kans :hug:

 

[pitahaya]

älä herranjumala tee aborttia kusipään äijän takia,kadut loppuikäs,ja mitä jos et saiskaan enää lapsia,oisit katkera ikuisesti.voimia,kyllä sä hyvin pärjäät lapsen kanssa yksinki,itseasiassa paremminkin kuin paskan äijän kans :hug:

Liian usein kyllä harmikseni näkee näitä suhteita missä nainen huolehtii lapsesta ja miehestä. Itse olenkin todennut että ajatelkoon muut mitä ajattelee yksinhuoltajista, mutta mieluummin mä sellainen olen kuin vielä passaisin jotain äijää.

 

[Maaria -76]

:hug:

Et ole yksin tilanteessasi! Eve Mantu on kirjoittanut yksin odottaville voimakirjan nimeltä Musta tulee perhe, yritä hankkia se käsiisi! Eve oli aika lailla samassa tilanteessa ja siispä kirja on ihana!

Ja täällä on blogi: http://voimakirja.vuodatus.net/

Kyllä sä pärjäät! Ja tajuan tosi hyvin miten vaikeaa on kertoa uskovaisille vanhemmille, mulla on myös tosi uskovaiset vanhemmat. Kirje vois olla hyvä vaihtoehto, mutta hae ensin muualta tukea! :hug:

 

[CandleLight]

Teet niin kun susta itsestäs tuntuu hyvältä. Ajattele että lapsi on sinun ja se mies ei edes olisi välttämättä ollut lapselle hyvä isä. Toki se sattuu kun toinen tekee noin kurjan tempun mutta on se parempi kun lähtee kun että jää ja on huono isä. Kirjeellä kertominen vanhemmillesi on hyvä idea, saavat aikaa ajatella.

Mun tyttären isä sano mulle kun olin 5. kuulla raskaana että hänen mielestään olisin voinut tehdä abortin vaikka kun sai tietää raskaudesta oli sitä mieltä että lapsi pidetään. Itse en olisi voinut koskaan aborttia tehdä. Lapsi on nyt 3,5v. ja hänen isänsä on sahannut edes takas hänen elämässään, välillä on enemmän paikalla, välillä vähemmän, pari vuotta sitten oli kokonaisen vuoden poissa lapsen elämästä. Nyt tämä mies on muuttamassa ulkomaille ja on todennäköistä että sen jälkeen ei hänestä enää kuulu. Usko pois, toivon että mies olisi häipynyt jo ennen lapsen syntymää kuin että tekee pienelle sen että on elämässä ja sitten lähtee eikä lapsi ymmärrä miksi isä niin tekee.

Voi olla, että näin on sulle ja lapselle parempi sitten loppupelissä ja ties vaikka millainen unelmamies siellä nurkan takana odottaa. Tsemppiä! :hug: