Pakko avautua edes vähän, varsnkin jos se helpottaisi oloa...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kukka
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kukka

Vieras
Eli olen reilu parikymppinen nais immeinen, ja minulla ei juurikaan ole ystäviä joita voisin nähdä kun myös iltaisin tai vapaalla. Hassua sinänsä, kun moni luokkakaverini koulussa voisi kuvitella minun olevan se ultrasosiaalinen tapaus, joka menee ja touhuaa joka paikassa tuhatpäisen kaverilauman kanssa. Edellisissä kouluissa (ala-, yläaste ja lukio) olin se kiusattu ja hiljainen tyttö jota kukaan ei kaivannut leikkeihin. Kuitenkin nykyisessä koulussa jota nyt käyn olen luokkani suosituimmasta päästä ja olen huomannut että moni myös katsoo mitä teen ja matkii minua (siis jos jutellaan vaikka jostain niitä näitä seisooltaan, voin olla se joka tekee aloitteen ja mennä istumaan, eikä niin päin että kun muutkin istuvat niin minäkin menen, jos joku sattuisi ymmärtämään pointin.)

Kuitenkin kun koulupäivä päättyy, valtaa yksinäisyys ja tuntuu kuin omakotikin olisi vieras, autio ja kolkko paikka. Koulussa kaikki on hyvin, tosin tänäänkin jo päivän aikana stressasin tulevaa viikonloppua ja tässä sitä ollaan. Kaikilla luokkakavereilla kun ovat omat perheet ja muut menot ja kaverit joita näkevät näin viikonloppuisin, ettei aika aina riitä sitten tällaiselle yksinäiselle.

Pari hyvää kaveriani muutti vuosi sitten toisille paikkakunnille, molemmat yli 300km päähän omasta asuinkunnasta, ja joskus käyn heitä moikkaamassa tai he minua, ja silloin kaikki on hyvin eikä ahdista. Olenkin suunnitellut keväällä muuttoa tuolle paikkakunnalle kun koulu päättyy, sillä jos sieltä saisi paremmin muitakin ystäviä.

Noin, siinä oli avautumiseni. Hienoa jos joku jaksoi lukea sen. Mutta tämä auttoi jo jonkin verran kun sain pukea huoleni sanoiksi.
 
Hei, ihan kuin mä olisin kirjoittanut tän! Tosin mä oon tällä hetkellä äippälomalla, ja mulla on "muka-kavereita" jotka ei oikeasti tiedä musta muuta kuin ulkokuoren joten en jaksa niiden kanssa hengailla.
 
Hommaa iltaselle joku vaikka liikuntaharrastus ja johan saat tekemistä ja sitten muitakin kavereita.
Tai sitten sanot koulukavereille, tehtäiskö jotain kivaa yhdessä vkl?
 
Alkuperäinen kirjoittaja IhaNainen:
Hei, ihan kuin mä olisin kirjoittanut tän! Tosin mä oon tällä hetkellä äippälomalla, ja mulla on "muka-kavereita" jotka ei oikeasti tiedä musta muuta kuin ulkokuoren joten en jaksa niiden kanssa hengailla.

Sellaista tämä on. Mutta helpottaa se silti itseä ainakin vähän kun on edes osa-aika kavereita verrattuna siihen ettei ole lainkaan.

Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Hommaa iltaselle joku vaikka liikuntaharrastus ja johan saat tekemistä ja sitten muitakin kavereita.
Tai sitten sanot koulukavereille, tehtäiskö jotain kivaa yhdessä vkl?

Minulla onkin harrastus nuorten lasten parissa (toimin ohjaajana) ja olen pyrkinyt saamaan myös iltatöitä, ja nyt on kolmena arki-iltana pari tuntia töitä, eli tilanne on vähän helpottanut, mutta viikonloput ovat piinaavampia.

Eivätkä lähde, aina on menoa. Täytyisi suunnitella 2kk etukäteen niin hyvällä tuurilla voisi käydä kahvilla. Eikä porukka aina ymmärrä miksi täytyisi vapaallakin nähdä kun kerran koulussakin ollaan sellainen lähes 40h per viikko...
 

Yhteistyössä