Paistoin omat köyhät ritarini aamulla, ukko makaa krapulassa sängyssä

Teistä kukaan ei voi koskaan etukäteen sanoa, mitä mies on sen jälkeen kun lapsia syntyy. Toiset miehet voivat odottaa kuin kuuta nousevaa tulevansa isäksi, mutta sitten kun ne lapset on siinä, niin ei se ehkä olekaan enää niin auvoista ja sitä ei ehkä enää ymmärretäkään kun vaimo on väsynyt ja ei jaksakaan miestä huomioida samalla tavalla.

Sitten on miehiä, jotka eivät ikinä ole haaveilleet lapsista, mutta joista kumminkin tulee isiä ja ovatkin sitten rinta rottingilla lastensa vuoksi ja niin ideaali-isiä.

Mutta jos ukko osoittautuu paskaisäksi niin miks sen kans pitää hankkia vielä toinenkin lapsi? Ja kolmas? Ehkä neljäskin? Olisko silloin äidinkin syytä jo katsoa peiliin jos haluaa hakea syyllisiä paskaan perhetilanteeseen?

Eihän tuo meidänkään mies mikään sananmukainen paska isä ole ollut ja kuten olen sanonut, niin niitä hyviäkin hetkiä on ollut ja niinä hetkinä sitä on ajateltu, että nyt mennään parempaan suuntaan ja mies on alkanut sopeutumaan normaaliin perhe-elämään. Meillä tilanne siis että toinen tulee, ja tää todellinen kriisi on alkanut tän toisen raskauden aikana, kun mies ole ymmärtänyt ollenkaan mun olotiloja, on ollut pahoinvointia, väsymystä ja kaikkea muuta. Hän kuulemma haluaa tyttöystävän, joka huomioi häntä aina kun hän niin haluaa.
Minä ehkä olen sitten tuolle miehelle ihan liian itsenäinen, minä kun en jaksa koko ajan kyhnätä toisen kyljessä kiinni ja mulla on omiakin menoja, joita se ei tahdo ymmärtää. Nyt kun on vielä lapsia, niin ne tarvii myös sitä huomiota ja sehän on kaikki pois mieheltä.
Minä toisaalta haluan että lapsia on kaksi, enempää en niitä kaipaa, mutta kyllä sisarus pitää olla, eikä mies mitenkään vastustanut toisen lapsen hankintaa silloin ja ei varmaan nytkään, se vaan on muuten jotenkin kyllästynyt.
Niin ja sitten on tietysti se, että molemmilla on aika epäsäännöllinen työ, saattaa mennä monta päivää kun ei kunnolla nähdä ja sekin rassaa miestä, mutta mulle se on vaan elämää.

 

No voisko se mies sitten valittaa että vaimo on se, joka muuttui? Lasten myötä se unohti miehen täysin. Ehkäpä vika ei olekaan siinä miehessä pelkästään, eikä sen muuttumisessa vaan siinä että kun susta tuli äiti niin unohdit olla vaimo?

 

Eihän tuo meidänkään mies mikään sananmukainen paska isä ole ollut ja kuten olen sanonut, niin niitä hyviäkin hetkiä on ollut ja niinä hetkinä sitä on ajateltu, että nyt mennään parempaan suuntaan ja mies on alkanut sopeutumaan normaaliin perhe-elämään. Meillä tilanne siis että toinen tulee, ja tää todellinen kriisi on alkanut tän toisen raskauden aikana, kun mies ole ymmärtänyt ollenkaan mun olotiloja, on ollut pahoinvointia, väsymystä ja kaikkea muuta. Hän kuulemma haluaa tyttöystävän, joka huomioi häntä aina kun hän niin haluaa.
Minä ehkä olen sitten tuolle miehelle ihan liian itsenäinen, minä kun en jaksa koko ajan kyhnätä toisen kyljessä kiinni ja mulla on omiakin menoja, joita se ei tahdo ymmärtää. Nyt kun on vielä lapsia, niin ne tarvii myös sitä huomiota ja sehän on kaikki pois mieheltä.
Minä toisaalta haluan että lapsia on kaksi, enempää en niitä kaipaa, mutta kyllä sisarus pitää olla, eikä mies mitenkään vastustanut toisen lapsen hankintaa silloin ja ei varmaan nytkään, se vaan on muuten jotenkin kyllästynyt.
Niin ja sitten on tietysti se, että molemmilla on aika epäsäännöllinen työ, saattaa mennä monta päivää kun ei kunnolla nähdä ja sekin rassaa miestä, mutta mulle se on vaan elämää.

 

No voisko se mies sitten valittaa että vaimo on se, joka muuttui? Lasten myötä se unohti miehen täysin. Ehkäpä vika ei olekaan siinä miehessä pelkästään, eikä sen muuttumisessa vaan siinä että kun susta tuli äiti niin unohdit olla vaimo?

No omasta mielestäni en ole muuttunut, kuin sen verran, että en minä enää pysty miehen vieressä sängyssä makaamaan pitkin päivää tai istumaan sohvalla hieromassa miehen jalkoja tai muuten pitämässä hyvänä, kun mies on itse toisaalta lopettanut mun hyvänä pitämisen kokonaan. Meillä lapsi on ollut koko ajan todella iltavirkku ja minä menen lapsen kanssa samaan aikaan nukkumaan, kun herään jo töihin aamulla 5.30, joten kyllä minäkin sitä unta tarvitsen, en minä ole mikään kone, joka toimii verkkovirralla.
Miksi mun pitäisi olla hyvä vaimo, jos mies ei ole hyvä aviomies, saako mies vaan vaatia ja vaimon tulee toimia kuten mies pyytää.
Minä haluaisin elää normaalia perhe-elämää, mies taas haluaisi elää tällä hetkellä kadotettua nuoruuttaan, se se meidän ero tällä hetkellä on.

 

No omasta mielestäni en ole muuttunut, kuin sen verran, että en minä enää pysty miehen vieressä sängyssä makaamaan pitkin päivää tai istumaan sohvalla hieromassa miehen jalkoja tai muuten pitämässä hyvänä, kun mies on itse toisaalta lopettanut mun hyvänä pitämisen kokonaan. Meillä lapsi on ollut koko ajan todella iltavirkku ja minä menen lapsen kanssa samaan aikaan nukkumaan, kun herään jo töihin aamulla 5.30, joten kyllä minäkin sitä unta tarvitsen, en minä ole mikään kone, joka toimii verkkovirralla.
Miksi mun pitäisi olla hyvä vaimo, jos mies ei ole hyvä aviomies, saako mies vaan vaatia ja vaimon tulee toimia kuten mies pyytää.
Minä haluaisin elää normaalia perhe-elämää, mies taas haluaisi elää tällä hetkellä kadotettua nuoruuttaan, se se meidän ero tällä hetkellä on.

*huoh*

 

No omasta mielestäni en ole muuttunut, kuin sen verran, että en minä enää pysty miehen vieressä sängyssä makaamaan pitkin päivää tai istumaan sohvalla hieromassa miehen jalkoja tai muuten pitämässä hyvänä, kun mies on itse toisaalta lopettanut mun hyvänä pitämisen kokonaan. Meillä lapsi on ollut koko ajan todella iltavirkku ja minä menen lapsen kanssa samaan aikaan nukkumaan, kun herään jo töihin aamulla 5.30, joten kyllä minäkin sitä unta tarvitsen, en minä ole mikään kone, joka toimii verkkovirralla.
Miksi mun pitäisi olla hyvä vaimo, jos mies ei ole hyvä aviomies, saako mies vaan vaatia ja vaimon tulee toimia kuten mies pyytää.
Minä haluaisin elää normaalia perhe-elämää, mies taas haluaisi elää tällä hetkellä kadotettua nuoruuttaan, se se meidän ero tällä hetkellä on.

*huoh*

No mitä sitten pitäisi sanoa, kun hän ei ymmärrä ja kun hän ei sitä ja tätä. Tottakaí sitä käyttää minä sanaa, kun omasta puolestani asian kerron. Tällä palstalla ei saisi sanoa mitään pahaa miehistä ylipäänsä tai mistään muutakaan tai heti leimataan itsekkääksi ja paskaksi. No ei mun tartte välittää mitä täällä ollaan mieltä, mulla on vielä ihan oma elämä ja elän sitä kuten parhaaksi näen.

 

Niin, ehkä sun onkin parempi elää omaa elämää, koska parisuhde ei ole itsekkäitä varten.

 

Arvasin, että tästä päivästä tulee äitien valivali-päivä; miten ukko sitä ja teinit tätä ja mitä ei saanut ja kuinka kaikki unohtaa.

Oletko ajatellut, että tämä päivä saattaa toisille olla raskas päivä, kun ei ole ketään joka muistaisi ja kaikki toitottaa miten mies+lapset ostivat sitä ja tätä?

 

Arvasin, että tästä päivästä tulee äitien valivali-päivä; miten ukko sitä ja teinit tätä ja mitä ei saanut ja kuinka kaikki unohtaa.

Oletko ajatellut, että tämä päivä saattaa toisille olla raskas päivä, kun ei ole ketään joka muistaisi ja kaikki toitottaa miten mies+lapset ostivat sitä ja tätä?

Pakkoko niitä toitotuksia on lukea?

 

Niin, ehkä sun onkin parempi elää omaa elämää, koska parisuhde ei ole itsekkäitä varten.

Joskus onkin paikallaan olla itsekäs. En minä ainakaan aio uhrata koko elämääni miellyttämällä miestäni niin ettei hän vain saisi tekosyytä juoda (vaikka ainahan se syy jostain löytyy). Olen kyllä sanonut ettei minua huvita olla minkäänlaisessa intiimissä kanssakäymisessä kännisen kanssa, mutta se ei ole riittänyt motivaatioksi olla selvin päin. Saa vain hyvän syyn juoda lisää kun nainen on niin kylmä.