painostani...

olen 169 pitkä ja painan 51-53 kg, tarkkailen koko ajan mitä syön ja nouseeko paino... onko tää ihan normaalia...

aloitin kiinteyttämällä itseäni ja olenkin kiinteytynyt tosi kivasti ja tiukassa kunnossa olen. painokin tippui tuolta 56 kilosta.

nyt mulla on maha komplikaatio, aina kun maha vähänkin pömppää syönnin päälle niin "kauhistun".

mitä mieltä tästä...?

 
jenni77
Itse olen kans n.168cm pitkä ja painan n.56kg ja olen mielestäni liian laiha. Harrastan aktiivisesti liikuntaa(paitsi nyt kesätauko) ja talvisin paino huitelee tosa 60kg kiepakoilla ja siihen olen tyytyväinen.
Olet mielestäni liian laiha, onkohan sulla toi ongelma enemmänkin vääristyneen ruumiinkuvan puolella tai itsetunnossa. etkö mielummin haluaisi olla kurvikas ja muodokas esim. lihaksia kasvattamalla ja painoa lisäämällä kuin tarkkana jokaisesta kilosta ja samalla kuitenkin olet alipainoinen :/ :/
Tuo sinun jokainen turvotus ja löysän kohdan tarkkailu voi lähteä käsistä ja seuraavaksi oletkin jo syömishäiriöinen....
Saatko jonkinlaista onnistumisen tunnetta tuosta painon tippumisesta ja omasta mielestäsi kiinteytymisestä???
Jos olisin noin laiha, juoksisin äkkiä salille hankkimaan massaa ja painoa.
 
aivan...

mä siis juoksen joka aamu 40 min lenkin, pyöräilen päivittäin noin tunnin ja lisäksi ulkona tulee taaperon kanssa käveltyä.

ja liahskuntoa teen:vatsoja, selkiä, peppuja, reisiä pari kertaa pvässä läpi semmoisen sarjan.

en tajua miksi olen ruvennut itselleni niin tiukaksi? tyyliin kun ennen ostin kaupasta suklaalevyn ja sipsejä, enkä siis silti painanut kun 55-56 kg, nyt olen vihainen jos otan toisen kulhollisen aamiaismuroja, jotka siis on kaikkea muuta kun rasvaisia...

jotenkin vaan ihannoin laihuutta, ja en halua että maha pömppää...

kerran vkossa syön herkkuja ja vähän paremmin. muuten syön vaan tummaaleipää, näkkäriä ja kevytjuustoa ja kevytleikketä, paljon kurkkua, tomaattia, paprikaa, omppuja, rasvatonta jogurttia ja sit noita aamiaismuroja...
 
Tintti1010
Itse olen kärsinyt anoreksiasta ja bulimiasta, joten nuo oireet kuulostaa tutuilta... :\| ...tosta se lähtee ja sinun kohdallasi onkin jo varmaan kyse alkavasta anoreksiasta! (En siis sano millään pahalla...) Minulla anoreksia alkoi juuri noin että rupesin koko ajan tiukemmaksi ja tiukemmaksi itselleni, koko ajan siinä ruokavalio supistui ja lenkkeily lisääntyi...
Voin sanoa ettei mikään ole ollut kauheampaa kuin ne 5 vuotta jotka sairastin syömishäiriötä...ruoka hallitsi minua ja tekemisiäni...
Hae ihmeessä apua ennenkuin tuo menee liian pitkälle! Sinulla on vielä pieni lapsi joka tarvitsee hyvinvoivaa äitiä, eikä luurankoa joka makaa sairaalassa!!
Voimia sinulle!
 
jenni77
Älä ole noin ankara itsellesi, koita päästä hyvä ihminen eroon tollaisesta hullunlailla urheilusta ja syömisen tarkkailusta. Sinunkin ihannepainosi olisi jossain 60 tienoilla. Jos todellakin urheilet noin paljon siihen saa syödäkkin melkein mitä vaan. Ja jos urheilet noin paljon sanoisin, et sulla on lähtenyt homma käsistä... :ashamed:
Ehkä sinusta voi vielä tuntua siistiltä, kun pystyt tollaiseen itsekuriin ja oman painon/syömisen hallitsemiseen.Onnistumisen tunteesi tulee siitä, kun saat vedettyä kunnon pitkän lenkin ja jumpat päälle, mutta usko nyt noita, jolla on ollut anoreksiat sun muut, et siitä se menee aina vaan pahemmaksi ja sitten et itse pysty itseäsi hallitsemaan, vaan ruoka ja urheilu hallitsee sinua ja koko sinun elämääsi...
Vierestä katsooneena(ystäväni sairastaa ed. lievää anoreksiaa) sanoisin että hirveää elämää, itseäni pelkkä ajattelu kaverini elämätavasta ahdistaa....ja kuin puulle puhuisi kun järkevästi yrittää keskustella.
 

Yhteistyössä