Painon heittely, kroppa sekaisin, pari keskenmeoa, apua!

[vierailija]

Kysynpähän apua täältäkin, kun neuvolasta oli vastaukset tyyliin "ehkä". Enkä taas pahalla ammatti-ihmisiä kohtaan sano, enkä sillä että en saanut haluamaani vastausta vaan että olen hiljalleen päätymässä umpikujaan.

Meillä on siis yksi lapsi ennestään, jonka alulle saamisen kanssa ei ollut mitään ongelmaa, vaikka neuvolan täti oli järkyttynyt silloisesta olemuksestani, BMI oli huomattavasti ylipainon puolella, pituutta kun on noin 180 cm niin painoa ei suoranaisesti (ainakaan minusta) ulospäin huomannutkaan. Mutta siinä vaiheessa oli vähän vaikea lähteä painoa pudottamaankaan. Mutta veriarvot, verenpaineet ym olivat aivan loistavia, vaikka en mikään himoliikkuja ollutkaan. Lähinnä hyötyliikuntaa, pyörällä töihin, kävellen kauppaan, ehkä kerran pari kuussa jossakin jumpassa kavereiden kanssa ym. Loppuraskaudesta paino oli pitkästi yli 110 kiloa, mutta synnytyskin meni hyvin. Mitä nyt melkein vuorokausi sitä pakettia siellä väkerrettiin. Mutta ymmärtääkseni aivan normaaleissa puitteissa. Vaikka en ehkä sitä neuvolan ja lääkäreiden mielestä ollutkaan. Mutta ilman komplikaatioita tai mitään meni raskaus ja synnytys.

Mutta sitten se toinen lapsi.. Tai sen saaminen.

Ongelma itsessäänhän on varsin monitahoinen. Harrastin vielä vuosi sitten liikuntaa kohtuu reilusti, syön edelleen monipuolisesti, kuten silloinkin, mutta kun paino oli ensimmäisen raskauden ja täysi-imetyksen jälkeen pudonnut sinne normaalin painon alapäähän, 60-65 kiloon, kuukautiset muuttuivat epäsäännöllisiksi, kierto saattoi venyä jopa 5-6 viikon pituiseksi ja välillä tuntui että limakausi oli parikin viikkoa. Ja välillä oli kahden viikon päästä vuotoa, taas pari viikkoa, vuotoa. Tässä ei siis mitään valittamista, mutta ihmettelen vaan kun tuossa painossa ei pitäisi olla vielä mitään ongelmaa. Ja raskaaksi en tullut, vaikka kokeilin ovulaatiotesterilläkin ne parhaat päivät ja miehen kanssa joka ilta peuhattiin. Ja neuvolassakin kehuivat lapsen kolmevuotistarkastuksessa miten minäkin olen elämäntapani muuttanut. Ja painon puolesta heidänkään mielestä ei ongelmia pitäisi olla.

Tuon parin vuoden kuntoiluinnostuksen jälkeen annoin painon hiljalleen nousta, totta kai ajatuksena että kuukautiset saisi normaaliksi ja jos sitä sattuisi raskautumaankin, mutta ei. Kuukautiset tosin säännöllistyivät. Paino oli silloin siinä 70-77 välillä. Mutta nekin myöhäisten kuukautisten riemun kiljahdukset vaikenivat hyvin nopeasti. Toinen meni kesken ennen kuin kerkesin edes neuvolaan ja toinen oli ultrassa liikkumatta. Ja tuon toisen keskenmenon jälkeen ei ole tärpännyt vuoteen.

Nyt sitten kevään korvilla välähti sitten ajatus että kun minäkin olen ollut koko ikäni siellä normaalipainon ja ylipainon rajalla, että onko elimistö nyt jotenkin vaan tottunut siihen vanhaan minään? En todellakaan haluaisi takaisin niihin lukemiin, siitä ei ole kysymys. Huomaan kyllä todella selkeän eron omassa olemuksessani ihan tällaisenaan ja pystyn tekemään paljon asioita mitä en ennen pystynyt. Mutta onko tämä täysin tyhmä idea kokeilla päästää paino nousemaan takaisin sinne ylipainon puolelle ja kokeilla vielä? Onko kenelläkään ollut raskautumisessa ongelmia painon pudotuksen jälkeen vielä vuosien kuluttua? Kun noita oppaita lukee niin niissä korostetaan juuri monipuolista ruokavaliota, painonhallintaa, liikuntaa jne, mutta niillä opeilla kun tuntuu menevän metsään.

Mihinkään hoitoihin en haluaisi alkaa. Ne eivät kuuleman mukaan mitään helppoja ole. Mutta toinen lapsi olisi enemmän kuin tervetullut.

Kiitos jo etukäteen!

 

[vierailija]

Minä olen koko ikäni ollut ylipainoinen ja eipä ole ollut ongelmia raskauksissa tai synnytyksessä. Onhan se toisaalta elimistöllekkin stressitila kun nopeasti lähdetään painoa pudottamaan. Voi olla että elimistö luulee ruoan olevan vähissä ja ei päästäkkään raskaaksi. Mistäpä tätä tietää, voit olla ihan oikeassakin. Ainakin minulta loppui maito ensimmäisen lapsen kohdalla kokonaan kun yritin noudattaa neuvolan ohjeita painonpudotuksessa. Tai siis suoranaisesti ei pudotuksessa, sitähän ei sallittu. Vaan piti syödä just monipuolisesti ja lisätä liikuntaa. Mutta minulla loppui maidon tulo kuin seinään ja lopetin kyllä liikkumiset heti. Ja kas kummaa, eipä ollut pitkä tovi kun maitoa tuli ihan yllin kyllin.

 

[vierailija]

Minulla oli ongelmia ihan ensimmäisenkin kanssa. Viitisen vuotta sitä yritettiin ilman tulosta hormonihoitoineen päivineen. Ja jossain vaiheessa siinä tuli se antaa olla turhautuminen. Ja vuodet vieri, elopainoa kertyi ja jossakin välissä aloin ihmettelemään kun en jaksanut spinning tuntia kunnolla. Ja muutenkin oli vähän kuumeinen olo pitkän aikaa. Mutta se ahaa elämys tuli korvakorua sohvan alta etsiessä kun mahallaan olo tuntuu tosi ilkeältä. Ja jotenkin siinä tuli vaan kiinnittäneeksi huomiota alamahaan. Joka ei minunkaan silloisella painolla todellakaan erottunut. Pituutta hieman päälle 160 ja painoa oli kuitenkin melkein 90 kiloa. Ultrassa totesivat olevan viikoilla 24. Eli jotakin 20..21 viikolla löytyi tuo meidän tähti

Ja toinen lähti alulle vähän kuin itsestään. Ei kerennyt kun vuosi menemään synnytyksestä ja kokeiltiin niin nappasi saman tien. Ja paino oli silloin lähempänä sataa kuin 90.

Verenpaineitahan ne vahtasi neuvolassa ja useampi ultra ilmeisesti kuin muilla mutta ei noissa kummassakaan mitään ongelmia ollut. Ja muutenkin kun liikun useamman kerran viikossa, vaikka sitä ei ehkä painosta uskoisi.

 

[vierailija]

Jätänpä nämä alkuhöpinät pois. Joku suuttuu vielä.

Mutta se mitä minä olin tänne raapustamassa on että minä olen 178 cm pitkä. Ja harrastanut "kehonrakennusta", eli käytännössä painonnostoa jostain 15 vuotiaasta asti eli yli 15 uotta Ja en ole missään vaiheessa kuulunut mihinkään fitness porukkaan vaan ihan omaksi ilokseni ja veljen kiusaksi. Ja en ole mikään lehtikuvien kaltainen lihaskimppu vaan käytännössä aika reippaasti raamikkaamman oloinen ja painan noin 85 kg. Mutta toki näkyy aika selkeästi mitä olen tehnyt. Ja olen käyrien mukaan ylipainoinen. Ja jos minä pudotan tuosta painosta 10 kg, jolloin ollaan normaalin painon alueella, niin minulla riittää jo se sotkemaan kuukautiskierron ja kehon rasvaprosentti menee niin alas että ei siinä ole enää itselläkään hyvä olla ja energia ei vaan riitä mihinkään.

Ja ensimmäisen lapsen saaminen ei sekään aivan ongelmaton ollut vaan siinä vaiheessa kun sitä lasta alettiin haaveilemaan niin taisipa vierrähtää vuosi että tuli ensimmäiset plussat ja kesken meni heti alkuunsa. Ja sitten meni taas aikaa. Mutta sitten kun löysäsin harjoittelua ihan suosiolla ja annoin vaan itselleni aikaa niin muutaman kuukauden päästä tärppäsi. Ja olipahan sillä neuvolan tädilläkin ja lääkärillä ilme sen näköisiä kun olin siellä että mitähän siitä painosta sanovat. Mutta Käytännössähän se toteamus oli että missään nimessä ei saa painoa pudottaa vaan saa tulla jopa lisääkin normaaleissaa rajoissa. Ja sitähän tuli kun loppua kohti alaselkä oli kuin tulessa jo pienestä liikkeestä ja mitenpä sitä venytät tai mitään kun maha ottaa vastaan ja liikkuminen jäi siihen. Toinen toteutti samaa kaavaa, mutta toisessa ei painoa tullut enää lisää vaan pysyi koko raskauden aikana samana. Ja toisen raskauden loppupuolella vaaka näytti reilua 100 kg. Ja laitokselle jäi ehkä jotakin seitsemän kiloa. Mutta se oli sitä aikaa että vaaka sahasi suuntaan jos toiseen ja tuntui että mikään mitta ei pitänyt paikkaansa.

Mutta summa summarum niin minä antaisin kropalle aikaa palautua painon pudotuksesta. Ei ole ihan helppo pudotus tuo aloittajan puolet painosta pois. Vähemmästäkin kun menee kroppa totaalisesti sekaisin. Ja tasoittuminen saattaa kestää vuodenkin mitä joiltakin paljon laihduttaneilta olen kuullut. Otat rauhassa etkä stressaa painon noususta ja katsot tuleeko tulosta. Mutta jos lähdet tarkoituksella painoa nostamaan niin kroppa on taas tosiaan sekaisin. Joten anna tilanteen rauhoittua. Ja ihan rohkeasti kuitenkin sinne neuvolaan yhteyttä niin sieltä ne ohjailee eteenpäin. Sinnekkin kun on jonoa joissakin paikoissa hoitoihin, jos on yhtään kiirusta lähteä toista lasta saamaan alulle.

 

[vierailija]

Kysynpähän apua täältäkin, kun neuvolasta oli vastaukset tyyliin "ehkä". Enkä taas pahalla ammatti-ihmisiä kohtaan sano, enkä sillä että en saanut haluamaani vastausta vaan että olen hiljalleen päätymässä umpikujaan.

Meillä on siis yksi lapsi ennestään, jonka alulle saamisen kanssa ei ollut mitään ongelmaa, vaikka neuvolan täti oli järkyttynyt silloisesta olemuksestani, BMI oli huomattavasti ylipainon puolella, pituutta kun on noin 180 cm niin painoa ei suoranaisesti (ainakaan minusta) ulospäin huomannutkaan. Mutta siinä vaiheessa oli vähän vaikea lähteä painoa pudottamaankaan. Mutta veriarvot, verenpaineet ym olivat aivan loistavia, vaikka en mikään himoliikkuja ollutkaan. Lähinnä hyötyliikuntaa, pyörällä töihin, kävellen kauppaan, ehkä kerran pari kuussa jossakin jumpassa kavereiden kanssa ym. Loppuraskaudesta paino oli pitkästi yli 110 kiloa, mutta synnytyskin meni hyvin. Mitä nyt melkein vuorokausi sitä pakettia siellä väkerrettiin. Mutta ymmärtääkseni aivan normaaleissa puitteissa. Vaikka en ehkä sitä neuvolan ja lääkäreiden mielestä ollutkaan. Mutta ilman komplikaatioita tai mitään meni raskaus ja synnytys.

Mutta sitten se toinen lapsi.. Tai sen saaminen.

Ongelma itsessäänhän on varsin monitahoinen. Harrastin vielä vuosi sitten liikuntaa kohtuu reilusti, syön edelleen monipuolisesti, kuten silloinkin, mutta kun paino oli ensimmäisen raskauden ja täysi-imetyksen jälkeen pudonnut sinne normaalin painon alapäähän, 60-65 kiloon, kuukautiset muuttuivat epäsäännöllisiksi, kierto saattoi venyä jopa 5-6 viikon pituiseksi ja välillä tuntui että limakausi oli parikin viikkoa. Ja välillä oli kahden viikon päästä vuotoa, taas pari viikkoa, vuotoa. Tässä ei siis mitään valittamista, mutta ihmettelen vaan kun tuossa painossa ei pitäisi olla vielä mitään ongelmaa. Ja raskaaksi en tullut, vaikka kokeilin ovulaatiotesterilläkin ne parhaat päivät ja miehen kanssa joka ilta peuhattiin. Ja neuvolassakin kehuivat lapsen kolmevuotistarkastuksessa miten minäkin olen elämäntapani muuttanut. Ja painon puolesta heidänkään mielestä ei ongelmia pitäisi olla.

Tuon parin vuoden kuntoiluinnostuksen jälkeen annoin painon hiljalleen nousta, totta kai ajatuksena että kuukautiset saisi normaaliksi ja jos sitä sattuisi raskautumaankin, mutta ei. Kuukautiset tosin säännöllistyivät. Paino oli silloin siinä 70-77 välillä. Mutta nekin myöhäisten kuukautisten riemun kiljahdukset vaikenivat hyvin nopeasti. Toinen meni kesken ennen kuin kerkesin edes neuvolaan ja toinen oli ultrassa liikkumatta. Ja tuon toisen keskenmenon jälkeen ei ole tärpännyt vuoteen.

Nyt sitten kevään korvilla välähti sitten ajatus että kun minäkin olen ollut koko ikäni siellä normaalipainon ja ylipainon rajalla, että onko elimistö nyt jotenkin vaan tottunut siihen vanhaan minään? En todellakaan haluaisi takaisin niihin lukemiin, siitä ei ole kysymys. Huomaan kyllä todella selkeän eron omassa olemuksessani ihan tällaisenaan ja pystyn tekemään paljon asioita mitä en ennen pystynyt. Mutta onko tämä täysin tyhmä idea kokeilla päästää paino nousemaan takaisin sinne ylipainon puolelle ja kokeilla vielä? Onko kenelläkään ollut raskautumisessa ongelmia painon pudotuksen jälkeen vielä vuosien kuluttua? Kun noita oppaita lukee niin niissä korostetaan juuri monipuolista ruokavaliota, painonhallintaa, liikuntaa jne, mutta niillä opeilla kun tuntuu menevän metsään.

Mihinkään hoitoihin en haluaisi alkaa. Ne eivät kuuleman mukaan mitään helppoja ole. Mutta toinen lapsi olisi enemmän kuin tervetullut.

Kiitos jo etukäteen!

Tätä olen minäkin joskus miettinyt. Nimittäin nuorena tyttönä yritettii miehen kanssa saada lasta alulle mutta ei lähtenyt. Ja olisiko viiden vuoden yritys (siis oikea yritys, eikä silleen kokeillaanko tyyliin) tuottanut tulosta. Ja sen jälkeen meni taas viisi vuotta ja sitten tuli kaksi lasta kolmen vuoden sisään. Ja itsestäni löysin sellaisen eron että paino oli vuosien mittaan hiipiyt sieltä unelmapainosta noin parikymmentä kiloa ylöspäin. Tätä jäin silloin miettimään ja neuvolasta tätä kysyin ja he torppasivat ajatuksen totaalisesti. Mutta itse olen tätä painon vaikutusta alkanut oman kokemuksen jälkeen pitämään jopa täysin mahdollisena.

Toki itsellä on ennen raskausyrityksiä pitkä aika ehkäisypillereiden ja e-pillereiden käyttöä, kokeiltiin nuvaringitkin silloin uutena tuotteena sun muuta, että on toki mahdollista että näilläkin on tuotevalmistajien tietoja vasten vaikutusta ettei tullut raskaaksi. Mutta kukapa tietää. Oma äiti vaan sanoi kun tuli lapsettomuus puheeksi että on sitä ollut jo 70-80 luvullakin, mutta silloi ei mistään puhuttu ja internetistä ei oltu kuultukaan.

Aloittajalle sunnuntain pisteet jään murtamisesta tämän aiheen suhteen! Ei olisi tullut itse avattua keskustelua, vaikka miettinytkin pitkään samaa asiaa.

 

[feger]

Minäkö olen sitten säännön vahvistava poikkeus. Me yritettiin ekaa lasta ties kuinka kauan, luovutettiinkin. Sairastuin anorexiaan, söin e-pillereitä. Painoin about 52kg. kun tärppäsi. olin vaan unohtanut ottaa ne pillerit ja saman tien oli osunut maaliin. Se vaan, että raskaus ehti aika pitkälle, ennen kun tajusin tehdä testin. Menkatkin tuli raskaudesta huolimatta.
*muoks* Pituus on siis 173cm.

 

[vierailija]

On näitä poikkeuksia muitakin.

Minulla pituutta 170 ja pitkään räpistelin painoni kanssa siellä 90 kilon isommalla puolella. Sitten miehen myötä tuli kevyesti se yli 20 kiloa lisää parissa vuodessa ja siinä vaiheessa päätin että ei tule mitään kun saa sovittamalla sovittaa vaatteita että edes jotain löytää päälle sukujuhliin ja muihin kekkereihin. Ja siinä alettiin miehen kanssa yhdessä painoa pudottamaan ja 90 kiloa oli saavutettu seuraavana keväänä. Vuodessa lähti se reilu 20 kiloa pois. Siinä vaiheessa jostakin tuli se lapsikuumena ja ei alulle millään. Mutta kuntoilua kun jatkoi niin seuraavana vuonna oli keväällä 70 kiloa vaa'assa alitettu ja juhannuksen aikaan ihmettelin kun saunassa tekee pahaa, eikä grilliruokaa pystynyt hirveästi syömään. Ja tätä jatkui jonkun aikaa ja syytin miestä runsaasta suolan käytöstä. Mutta syyskuussa vyötärön ympärystä mitatessa aloin ihmettelemään kun parina kertana oli mitta isontunut, mutta paino pysynyt samana. Ja siltä seisomalta otin auton avaimet ja ajoin lähimmälle huoltsikalle testi hakemaan ja ultrassa oli viikoilla 25. Ja tiputtelua oli vielä viikolla 30. Ja niukat vuodot kun vielä ollut muutenkin niin eipä tuota eroa huomannut. Jälkikäteen kun mietti niin ei ne kyllä kestänyt montaa päivääkään. Että olisihan se pitänyt tajuta.

Toisen lapsen kohdalla paino oli jossain 65 pintaan kun alettiin yrittämään. tästä kolmisen viikkoa ja aamuyöllä vauvan vaippaa vaihtaessa alkoi oksettamaan ja tätä aamupalalla ihmetellessäni tein testin ja viivat tuli näkyviin. Ja tässäkin raskaudessa vuotoa oli sinne 20 viikolle asti.

Että toimii tämä paino toiseenkin suuntaan lapsettomuudessa. Saattaa olla aika pitkälle ihan geenikysymys.