pahoja unia

Meillä on 2,5 vuotias pikkumies alkanut säännöllisen epäsäännöllisesti nähdä öisin pahoja unia. Hän nukkuu yöt omassa sängyssä omassa huoneessa, mutta äidin ja isän väliin on aina saanut tulla ja siitä hänet satunnaisesti aamuisin löytääkin. Nukkumis asiat on aina olleet meillä ongelmattomia, mutta nyt viimeisen parin kuukauden aikana on alkanut yleistyä se, että poika herää yleensä 1-2 tuntia nukahtamisen jälkeen itkemään ja kun äiti tai isä menee lohduttamaan alkaa kauhea huuto. Toisin sanoen poika huutaa vanhempiaan apuun ja kiljuu täysillä, että ei älkää ja apua! (Onneksi asumme omakotitalossa =) ). "Kohtaus" saattaa kestää 20 minuuttiakin ja siitä rauhoittuminen ottaa sitten toisen osan... Herätyksiä on nykyään n. 5 kertaa viikossa. Nyt kyselisinkin neuvoja miten lapsen parhaiten /järkevimmin saa tästä tilasta herätettyä? Entä mikä kyseiset unet aiheuttaa? Pelkkä hyvä mielikuvitusko? Elämämme on hyvin säännöllistä pojalla on rajat ja nukkumaanmenoajat ym. mielestäni kohdallaan. Televisiota poika katselee lähinnä pikkukakkosen osalta ja satunnaisesti videoilta muumeja (1-2 kertaa viikossa kun äiti siivoo...), eli tuo puoli tuskin asiaan vaikuttaa. Kertokaahan kokemuksianne!

 

Kuulostaa hyvin tutulta tuohon ikään nähden - meillä oli viime kevättalvella tytön kanssa samanlaista. En osaa sanoa mikä mahtoi aiheuttaa, koska säännölliset rauhalliset rytmit meilläkin, eikä mitään sellaisia ohjelmia annettu katsoa mistä olis voinu kauhu-unia nähdä. Enemmänkin meidän tapauksessa aika oli sellaista, kun tyttö sai hirveitä uhmakohtauksia myös päivisin milloin missäkin. Ainakin samanlaisilta kuulosti ja näytti öisinkin. Minä en lopulta yrittänytkään "herättää" sen kummemmin vaan otin tiukasti syliin (vaikka tooosi kovasti rimpuili vastaan - äitillä tuli aina hirveä hiki!!!), puhelin rauhoittavasti ja keinuttelin samalla sylissä- välillä itsellä oli korvatulpat korvissa koska kiljunta oli niin kovaa. Sen kummempaa keinoa en löytänyt. Lopulta ei öisin tätä tapahtunu kovin monta kertaa, mutta päivisin sitäkin useammin - ja samalla systeemillä taas rauhoittelin. Välillä huutoa kesti 20min, toisinaan tunninkin.... Onneksi niiltä osin nyt jo rauhoittunut - tyttö nyt reilut 3,5v.

 

Meillä nähdään kans hyvin pahoja unia. Tuo meilikuvitus siirtyy uniin ja päivän tapahtumat vaikka ihan iisit saatta unissa olla kauheita. Periaatteeessa kuuluu ikään. Lohdutus ja pahimmassa tapauksessa valot päälle rauhallinen puhe ja syli, muita neuvoja en osaa sanoo ne tepsi meillä. Neuvolassa voisivat ehkä tietää jotain neuvoja kantsii kysästä.

Meil on iän karttuessa helpottanut nuo unet ja "mahtikoira" kainalossa pitää möröt loitolla kun ei meinannut enää käydä nukkumaan. Annoin sellaisen unikaverin jota ei ollu ennen nähnyt ja sanoin sen olevan äidin mahtikoira joka on pitänyt äidin unista huolta. Puoliksi totta.

 

Meillä poika nukkui omassa huoneessaan niin kauan, kun erehdyin näyttämään muumien jakson, jossa oli mörkö ja nukkuminen omassa sängyssä loppui kuin seinään :headwall: . Että oisko lapsi ehkä katsellut mörkö-muumia? Olen kuullut, että muumi-mörkö on pelottanut muitakin. Nytkin useimpina iltoina sanoo, että "Ei mörkö tule" olen toitottanut, ettei mörköjä ole olemassa, tuloksetta, mutta aion jatkaa samoilla linjoilla. Poika nukkukoon vieressä niin kauan, että tuntuu turvalliselta nukkua omassa huoneessa.Toivon, että se tapahtuu, kun pikkuvelikin siirtyy samaan huoneeseen. Ajattelin ottaa tarpeen tullen patjan poikien huoneeseen, että sit omatkin unet olis kohtuulliset.