Pahoinvoinnin syy

[nestehukka?]

Pienen tutkijanluonteen kun omaan, niin tuli tässä mieleen että voisiko ainakin osalla raskauspahoinvonnista kärsivistä olla syynä tähän nestevajaus? Yleensähän nestevajauksesta puhutaan ja siihen kiinnitetään huomiota vasta siinä vaiheessa kun äiti on oksennellut jo pidempään ja alkaa mennä todella huonoon kuntoon. Monessa paikassa myös pahoinvoinnin syyksi esitetään hormonimuutokset, mutta entäs jos asia ei olekaan noin yksinkertainen? Todella harvat ihmiset kärsivät nestehukasta "normaaliolosuhteissa" (ei vatsatautia ym. selkeää syytä) ainakaan ilman että tätä ennen ei esiintyisi janon tunnetta ja vielä harvemmat osaavat tunnistaa tämän nestevajaukseksi.

Itse en ole vielä ollut raskaana, joten kokemusta raskauspahoinvoinnista ei ole. Elimistöni on kuitenkin todella herkkä kärsimään pienestäkin nestevajauksesta, joka pääasiassa ilmenee pahoinvointina ja päänsärkynä, ilman että minulle tulisi "varoituksena" nestevajauksen lähenemisestä janon tunne. Minulle tulee samanlainen olo on kuin mahataudin alkaessa. Kesti monta vuotta yhdistää pahoinvointi nestehukkaan, sillä käytännössä minulla ei olisi pitänyt olla minkäänlaista nestevajausta. Tai siis en osannut edes arvata että yksi kupillinen kahvia tai runsas ananaksen syöminen voisi aiheuttaa nestehukan minulle ja vielä nopeasti, muutamassa tunnissa. Joudun kuitenkin selkeästi useammin juoksemaan vessassa juotuani kahvia tai teetä. Olen nuori terve nainen, eikä verikokeissa ole löytynyt mitään syytä miksi näin tapahtuu, joten mistään selkeästä "viasta" tässä ei ole kyse.

Alkuraskauden oireenahan voi olla lisääntynyt virtsaamisen tarve, jolloin nestettä luonnollisesti poistuu enemmän, myös pahoinvointi yleensä esiintyy raskauden alussa. Nestettä kuluu myös sikiön tarpeisiin, mm. lapsiveteen. En ole kuitenkaan missään nähnyt että alkuraskaudessa pitäisi juoda tavallista enemmän ja kiinnittää tuohon erityistä huomiota.

Koska en tätä voi testata itselläni, niin voisiko joku lievästä pahoinvoinnista kärsivä testata tätä itsellään, sillä olisi kiva tietää toimiiko teoria käytännössä? Juoda pitäisi siis kunnolla jo siinä vaiheessa kun olo on yhtään kuvottava tai mielellään jo ennen sitä jos tietää pahoinvoinnin tulevan tiettynä hetkenä (esim. pahoinvointi tulee heti aamusta->juo yöllä aina herätessään). Myös jokaisen vessakäynnin jälkeen voisi juoda lasin tai pari. Nesteen pitäisi olla suoloja sisältävää (kivennäisvettä) tai suolojen saanti pitäisi turvata muilla keinoin, sillä kenenkään ei ole tarkoitus päätyä kärsimään vesimyrkytyksestä. Saattaahan tässä joutua juoksemaan ainakin aluksi vessassa tavallista useammin, mutta tarkoituksena olisi löytää "kultainen keskitie", jolloin pahoinvointia ei ehkä tulisi ja vessakäyntien määrä olisi siedettävä.

Tästä ei varmasti ole enää suurta apua siinä vaiheessa jos on jo päätynyt oksentelemaan, eikä nesteet enää pysy sisällä ja nestehukka kasvaa vaan. Mutta ehkä juomalla tarpeeksi ja kiinnittämällä huomiota juomiseensa voisi ehkäistä koko pahoinvoinnin...

 

[Peridi]

Voit hyvinkin olla oikeilla jäljillä. Itse olen raskaana, enkä ole kärsinyt raskauspahoinvoinnista. Sen sijaan ensimmäisen kolmanneksen aikana minua vaivasi yönälkä. Joka yö heräsin 1-2 kertaa nälkään ja janoon riippumatta siitä, mitä olin syönyt illalla. Vaikka väsytti hirveästi, pakotin itseni ylös ja kävin syömässä jotain pientä ja join vettä tai maitoa. Tiedän, ettei moni raskaana oleva jaksa/viitsi nousta öisin. Jos en olisi tehnyt niin, tiedän, että aamulla olisi ollut todella huono olo. Huolimatta yösyönnistä, otin myös välittömästi aamulla herättyäni esim. jugurttia, sillä tiesin, että kuvotuksen tunne tulee pian jos en saa suuhun jotain pientä.

Luulen siis, että raskauspahoinvointi riippuu osittain nestehukasta ja osittain verensokerista. Eiväthän hormonit itsessään aiheuta välttämättä kuvotusta, vaan hormonien aiheuttamat muutokset elimistössä. Ja kun näihin muutoksiin (lisääntynyt nesteen ja energiantarve) reagoi, on pahoinvointi myös pienempi.

Mun elimistö on jo ennen raskauttakin reagoinut helposti nälän tunteeseen ja janoon, niin että tulee kuvotus, jos ei pian syö jotain. Niinpä olin tottunut jo ennen raskautta kuuntelemaan elimistöäni ja kerta kaikkiaan syömään vaikka ei olisi huvittanut, jos huomasin nälän tunteen hiipivän esiin. Olen huomannut, että monilla on hirmuisen pitkät tauot syömisten välillä ja en ihmettele pahaa oloa, jos ruokailujen välillä on tuntikausien tauot.

Ihmisen elimistö on kuitenkin niin monimutkainen, joten jos asiantuntijatkaan eivät tiedä pahoinvoinnin totuutta, tuskinpa itsekään tiedän 100%:sti. Suosittelen kuitenkin kokeilemaan myös "yösyöntiä ja-juontia", jos kärsit raskauspahoinvoinnista.

 

[Pieni tutkija minäkin...]

Minä en kyllä missään nimessä usko, että kyse on oikeasti vaan hormonaalisista muutoksista. Tuttavani kärsi monta raskautta hyvin voimakkaasta pahoinvoinnista. Seuraavaa raskautta suunnitellessa hän otti yhteyttä lääkäriin, joka tiesi erityisen paljon hivenaineista ja vitamiineista. Hän katsoi verenkuvan ja määräsi tämän perusteella jo raskauden suunnitteluvaiheessa, että mitä pitää syödä ennaltaehkäisevästi. Yllätys yllätys, mutta eipä näkynyt pahoinvointia seuraavan kohdalla.

Minä taas olen erityisen tarkkaa seuraamaan kroppaani ja syön heti sitä mitä tuntuu että tarvitsen ja juon mielestäni erityisen paljon. Aina on yöpöydälläkin vesilasi ja automaattisesti kehoa kuuntelemalla pidän huolta elimistön tasapainosta. Kaikkien kroppahan ei varmasti kerro yhtä tarkasti. No, minulla ei ole ollut mitään pahoinvointia raskauksissa.

Vähvästi epäilen, että suurempana syynä pahoinvointiin voi olla juurikin eri vitamiinien ja hivenaineiden puutokset. Täksikin syyksi eri naisilla on varmaan erityinen tarve syödä juurikin jotain ruokaa erityisen paljon. Joidenkin elimistö on kuulemma neuvonut syömään hiekkaa tai juomaan vinkkua, mutta tällaista ei tietty pidä toteuttaa vaan miettiä mistä muusta voi saada kyseisiä aineita...

 

[olen sitä mieltä]

Voipi olla, joo. Itse kuivuin jonkin verran raskausaikana, esim. hemoglobiini nousi korkeaksi sen vuoksi. Ja pahoinvointia kesti raskauden puoliväliin ja oksensin kerran vielä 30+ viikolla. Olen aina ollut tosi huono juomaan eikä minua juurikaan koskaan janota. Mutta luulen, että on sitä osuutensa myös istukkahormonillakin, minulla se pompsahtaa pilviin ja uskon sen aiheuttavan tuon oksentelun, ainakin vaikuttavan siihen erittäin paljon. Siitä käryän seuloissakin....

 

[Ehkä...]

Neuvolasta saatavissa ohjeissa kyllä neuvotaan juomaan paljon (joka kerta kun menee hanan ohi), joten kyllä isompi nesteentarve on lääketieteellisestikin havaittu =) Itsellä on ollut raskauden myötä kova jano, todellakin täytyy juoda aika paljon. Kaikki ruoka tuntuu todella suolaiselta... En ole oksentanut kertaakaan (keskiraskaus jo meneillään), mutta huono olo tulee, jos vatsa on liian täynnä. Eli ei kannata juoda kerralla kovin paljoa. Samaten jos yöllä juo niin ei voi heti mennä maate, juoma tuntuu tulevan takas ylös. Ruoansulatuselimistö toimii raskauden aikana tosi hitaasti, joten ähky tulee äkkiä sekä ruoasta että juomasta. Lisäksi janojuoman valinnassa kannattaa huomioida sekä kalorit että hammasystävällisyys =)

 

[me not]

Minä en kyllä omalla kohdallani allekirjoittaisi tuota nestehukkaa. Olen aina juonut paljon ja jatkoin sitä ihan samaan malliin myös raskaaksi tullessani. Pahoinvointi iski silti ihan yhtäkkiä ja päivinä jolloin en kamalasti syömään pystynyt niin juomisesta kyllä pidin huolen. Mutta voihan se silti olla joillakin osatekijä siinä pahoinvoinnissa.