Pahinta/tyhmintä mitä ootte km:n jälkeen kuulleet?

Mikä on tahdittominta/ loukkaavinta mitä ootte läheisiltänne tai ystäviltänne kuulleet keskenmenon jälkeen?

Mulle kaveri totesi: ootko sä nyt ihan varma että se on mennyt kesken?! Siis mitä vittua... joo ei oo mennyt kesken kunhan vaan kuvittelen että lääkäri sano niin mulle varmaan huumorilla ja sen takia tässä huvin vuoksi itken naama punaisena paskaa oloani.
Joo kiitti tuesta ja silleen...

 

Työkaveri kysyi "oliko se toivottu?". Juu, ei.. En muuten vaan kyennyt sinä päivänä enää töihin itkemisen takia (vuoto alkoi aamulla, lääkäriltä tuli soitto kesken työpäivän, et olet raskaana, vaikka tiesin kyllä että olen, mut keskenmeno meneillään).

 

Mun yks hyvä kaveri lohdutti mua keskenmenosta ja sanoi: "Kyllä luonto virheet poistaa". Tarkotti varmasti hyvällä sanoa, että luonto karsii sellaset jotka eivät selviäis hengissä. Uskon, että ajatusvirhe neidolla, koska tiesi kuinka paljon me lapsia halutaan lisää.

 

katkaravuiltahan ne kaikki näyttää sanoi mulle lääkäri. keskeytynyt keskenmeno ja olin sairaalassa lääkkellisessä tyhjennyksessä. verta tuli kovasti ja lääkäri yritti painella ja irrotella. pelkäsin kamalasti alkion/sikiön näkemistä viikolla 11 ja kysyin että näyttääkö se vauvalta tai normaalilta kun tunsin että jotain tulee. otin jotenkin raskaasti sen kommentin vaikka varmaan näyttävätkin katkaravuilta.

 

Se kun painotetaan että "se oli vielä niin alussa" tai "sulla niin vähän viikkoja vasta"... (5+2)

Onko sitten jokin tietty viikkomäärä minkä jälkeen saa surra menetystä?! :headwall:

 

Mun mummo kysyi tästä kolmannesta raskaudesta, joka meni kesken, et "oliko se vahinko?" Ihan niinku oisin hälle kertonu keskenmenosta, jos vahinko ois sattunu! Ja juu, kovin oli toivottu vaikka muille normi lapsilukumäärä näyttää loppuvan kahteen.

Omalle äidilleni en edes viitti mainita km:stä, hän ei ainakaan ymmärrä sitä...

 

"Työkaveri" oli sanonu toiselle "työkaverille", et VIELÄKÖ se on sairaslomalla (tarkoitti siis minua ), viikko sen jälkeen, kun olin synnyttäny meidän enkelivauvan rv 18+1

Enkelivauvan synnytyksessä ei istukka irronnu, ei millään, ja lopuksi jouduin kaavintaan. Leikkurin ovella tuli mies vastaan, joka teki toimenpiteen, esitteli itsensä, ja onnitteli. Kuvitteli kai mun synnyttäneen elävän, terveen vauvan :'( Tästä onnittelu-asiasta en ole edes miehelle kertonu, tuntu niin pahalle...

 

"Työkaveri" oli sanonu toiselle "työkaverille", et VIELÄKÖ se on sairaslomalla (tarkoitti siis minua ), viikko sen jälkeen, kun olin synnyttäny meidän enkelivauvan rv 18+1

Enkelivauvan synnytyksessä ei istukka irronnu, ei millään, ja lopuksi jouduin kaavintaan. Leikkurin ovella tuli mies vastaan, joka teki toimenpiteen, esitteli itsensä, ja onnitteli. Kuvitteli kai mun synnyttäneen elävän, terveen vauvan :'( Tästä onnittelu-asiasta en ole edes miehelle kertonu, tuntu niin pahalle...

Ai kauheeta, ei voi olla totta. Nyt menin kyllä sanattomaksi! Siis ihan hirveetä, tuli kyyneleet kun aattelenkin kuinka paha olo sulla mahtaa olla tuollaisen kokemuksen jälkeen!! :hug: Ja kuinka törkeetä on vähätellä toisen sairasloman tarvetta, oli sen syy sitten ihan mikä tahansa!! Jos lääkäri on sairaslomaa kirjottanut niin kyllä se mun mielestä ainakin on ihan oikee syy olla poissa duunista just niin kauan kun on tarvis. Jos jollain on sitten syytä epäillä sairasloman todenperäisyyttä niin sillonhan ne voivat epäillä lääkärin etiikkaa.

 

Onhan näitä... Pahinta oli, kun annettiin ymmärtää, että jos km olisi tapahtunut 'lohduttavalle' osapuolelle, se ei olisi ollut niin iso juttu. Ylipäätään ihmisten kylmyys ja välinpitämättömyys hätkähdytti.

 

Ehkä typerin lausahdus tuli esimieheltäni (nainen) Sanoin, että meille ois voinut tulla kaksi vauvaa kevääksi. Siinä hetken päästä hän sano, että on varmaan vähän helpottunukin olo, kun kuitenki kaksoset on vähä... En sanonut mitään siihen! Sanoa nyt keskenmenon saaneelle, että varmaan helpotus saada se km, kun kaksoset ois ollut tulossa! Aika helvetin tyhmää.. :/ Hänkin monen lapsen äiti.

 

no huhhuh, kauhee kommentti kaksosista!!!

mua jotenki rasittaa se mitä sanotaan, että "se ois varmaan ollu pahasti sairas tai vammanen, että sen takia meni kesken..." no joo, se varmana on se syy miks meni kesken, mutta kuulostaa niin pahalta kun sanotaan, että "teille ois tullu vammanen lapsi" - heti musta tuntuu että meissä on joku vika kun me saatais vammanen lapsi, tai siis silleen, että no voidaanko me nyt sit saada tervettä lasta ollenkaan - vaikee selittää mitä tarkotan...

ja siihen perään sit esim. miehen sisko alko selittään että kun hän odotti lastaan niin olisi kyllä tehnyt abortin jos olisi kuullut sen olevan vammanen.... ööööö puhua abortista ihmiselle joka suree keskenmenoaan?????!!!!!!!!

 

Näiden edellä mainittujen lisäksi voisin listata sen yleisen "sitten vaan uutta yritystä" tai "kyllä tekin vielä sen lapsen saatte".

Tuo yrityskommentti ei paljon lohduta enää siinä vaiheessa, kun yritys lasketaan jo vuosissa eikä kuukausissa. Ja mistä sitä kukaan tietää, saadaanko oikeasti sitä lasta koskaan.

 

Näiden edellä mainittujen lisäksi voisin listata sen yleisen "sitten vaan uutta yritystä" tai "kyllä tekin vielä sen lapsen saatte".

Tuo yrityskommentti ei paljon lohduta enää siinä vaiheessa, kun yritys lasketaan jo vuosissa eikä kuukausissa. Ja mistä sitä kukaan tietää, saadaanko oikeasti sitä lasta koskaan.

Juu tuokin kommetti on täällä kuultu moneen kertaan "sitten vaan uutta matoa koukkuun..."

 

Kamalimpia on nää normaalit kliseet "nyt ei vaan ollut sen aika" tai "no aina voitte tehdä uuden" tai "onhan sulla jo kaks lasta joten saatte varmaan vielä elävän tähän maailmaan" tai "nyt et jää sureen sitä kun siinä oli jotain vikaa kun luonto korjas pois", joo tosi lohduttavaa..

 

juu siis melkein kaikki edellä mainitut on tullut kuultua.. itseä ehkä eniten hämmästytti hoitohenkilökunnan(lääkäreiden) asenteet. Mulla todettiin siis ultrassa, että ei ollut enää sydänääniä ja lääkäri tokaisi kun makasin siinä edelleen jalat pystyssä täysin shokissa, että näitä tapahtuu tosi paljon, nyt sitten vaan saman tien sairaalan puolelle tyhjäykseen. Ja eikun uutta yrittämään, seuraavalla kerralla voikin sitten onnistua paremmin.
Siitä kun hiukan tokenin ja tosiaan lähtö sinne sairaalan puolelle tuli, niin siellä lääkäri ihmetteli toimenpiteen jälkeen kun pyysin sairaslomaa, että mihin minä sitä tarvitsen, olenko tästä tapahtuneesta jotenkin surullinen?
Että näin... sukulaisten ja kavereiden kommentit oli kyllä kans osaltaan tosi mielenkiintoisia. Ihmisten ajattelemattomuus ahdistaa välillä tosi pahasti. Voimia kaikille km:n kokeneille! :hug:

 

Yks pahimmista:

"No, nyt ainakin tiedätte, että sä voit tulla ylipäänsä raskaaks."

Jee, lohduttaa sikana kun olo on sellanen, että mun ruumis on pettänyt mut totaalisesti, ja oon epäonnistunu surkeesti yhessä naiseuden ydinasioista..

 

tyhmimmät kommentit sain aikanaan kuulla omalta äidiltä: "tiesitkö muuten että raskaana ollessa ei sais syödä homejuustoakaan, ja sähän sillon jouluna söit, niin oliskohan se vaikuttanut..." ja että "ethän vain nostellut mitään painavia esineitä?"
voi prkl, tulla nyt ehdottamaan, että olisin muka aiheuttanut keskenmenon syömällä homejuustoa?! ei voi olla tyhmempää.
a) kaikki juustot mitä raskaana ollessa söin, oli pastöroidusta maidosta tehtyjä.
b) raskaus oli jo mennyt kesken sillon kun söin tätä kuuluisaa homejuustoa.
c) km tuli ihan alussa, niin paljonpa siinä syömiset tai tekemiset vaikuttaa.

aika dorkaa lähteä omaa tytärtään syyllistämään ja neuvomaan kipeissä asioissa, joista ei itse tiedä näemmä mitään. en oo kuitenkaan hennonut äidille kertoa, miten pahalta tuo syyllistäminen tuntui, koska tiedän sen tarkoittaneen aidosti vaan hyvää.
ja nyt kun olen päässyt surun yli, niin huomaan että onhan tuo homejuustokommentti aika koominenkin

 

Lääkäri totesi, ettei eloa ole rv 8+. -Olkaa tyytyväisiä, että tulet raskaaksi, sanoi lääkäri. Olin hetken ihan hiljaa ja sitten sain itkun keskeltä sanottua, ettei se paljoa lohduta, jos jo kolmas menee kesken puolen vuoden sisään.

Viisi keskenmenoa vaadittiin vuodessa ja nyt kannan pikkukakkosta rv 30+. Neljännen ja viidennen peräkkäisen km jälkeen/kohdalla lääkäritkin ovat olleet hiljaa. Niitä tulee heillekin onneksi harvoin kohdalle.

 

Mulla alkoi perjantaina ( edellispäivänä) varhainen keskenmeno, viikkoja 5+ jotain.
Menin eilen päivystykseen ja vastaanottotädin ensimmäinen kommentti oli vieressä istuvalle kollegalleen kovaan ääneen että " täs ois varhainen keskenmeno, oisko tää teiän asiakas suoraan (kollega oli ilmeisesti ensiavun henkilökuntaa)".
Ja samaisen tädin seuraava kommentti oli että luonto hoitaa tällaiset huonot raskaudet aina heti alussa pois.
Meinasin lyödä sitä tätiä; ymmärrän, ettei varmaan tarkoittanu pahalla, mutta toinen ihan paniikissa, ensimmäistä kertaa raskaana ja tämä alkaa heti laukomaan tällaisia. Yritä siinä sitten pidätellä itkua kun täysi odotushuoneellinen ihmisiä kyttää ja suurin osa kuuli varmasti kun tämä kollegalleen puhui.
Lääkäri oli onneksi hieman ymmärtäväisempi, tuli sieltäkin aika paljon kliseitä mutta sanoi sentään että ainahan tällaiset on ikäviä ja laittoi lähetteen maanantaiksi gynekologiselle että käydään tarkastamassa tilanne.
Missään vaiheessa kukaan ei sanonut että olisi minkäänlaisia toiveita edes että vuotoa tulee mutta kaikki olisi kuitenkin kunnossa ( vaikka tämäkin ilmeisesti on mahdollista).
Enkelimme pieni, suru suuri <3

 

Mua satutti just nämä kommentit, että "Mä ainakin uskon siihen, että luonto korjaa pois ne, joita ei oo tarkoitettu syntyviksi." Paskat mä siitä, mitä sä uskot, kun et selvästikään tiedä, mistä puhut! Mua ainakin pitkään eniten mietitytti nimenomaan se, miksi mun oli annettu ylipäätään raskautua, jos sitä ei kerran ollut tarkoitettu syntyväksi.

Yksi tuttu kysyi, oliko mulla ollut paljon stressiä km:n aikoihin. Sanoin rehellisesti että joo, olihan sitä, johon tuttu sanoi, että se stressihän voi kanssa aiheuttaa km:n.... Se satutti kyllä kaikkein eniten. Eli käytännössä hän syytti mua oman vauvani kuolemasta.

Yritin aina ymmärtää näitä ihmisiä parhaani mukaan, koska tiedän, miten vaikeaa se on kohdata tollanen uutinen. Ei kukaan muu kuin toinen km:n kokenut voi tietää, millaisia kommentteja pitää välttää. Aina ei kuitenkaan auttanut sekään.

Mun onnekseni np-ultran tehnyt kätilö, km:n varmistanut lääkäri sekä jälkitarkastuksen tehnyt lääkäri olivat kaikki superymmärtäväisiä, ja viimeisin lääkäri vielä selitti kaiken juurta jaksain ja kysyi lopuksi, että onko mulla vielä jotain kysyttävää. Tuntui, että mua kuunneltiin ja ymmärrettiin. Se nyt oliskin vielä puuttunut, että hoitohenkilökunta olisi käyttäytynyt epäammattimaisesti. Harmittaa teidän kaikkien puolesta, jotka olette joutuneet sieltä suunnalta kommentteja kestämään.

 

Syksyllä 09 meni viikoilla 11+ kesken ja oikeen vauhdilla. Meillä on toki 04 syntynyt poika mutta sen jälkeen ei ole ehkäisyä käytetty ja seksielämäkin on normaalia. Eikä mitään. Joten tuo raskaus oli suuri yllätys ja erittäin odotettu asia.

Ja se Km oli sitten pahempi kuin olisi voinut edes ajatella.

Jokatapauksessa, menin keskussairaalaan jälkitarkastukseen, jossa lekuri sitten totesi kohdun tyhjenneen ja kaiken olevan ok. Kysäisin siinä varovasti et mites kun meillä on sitä yritystä takana ihan kiitettävästi, ja tämäkin päättyi näin...
Mies totesi, että eipä meillä mitään hätää ole, olenhan minä todistetusti nyt hedelmällinen ja kun yksi lapsikin on. Siinä tuijotin silmät pyöreinä sitä lekuria itku kurkussa, niin eiköhän se sitten paukauttanut et mukavaahan sitä lasta on puuhastella, tekee hyvää parisuhteelle.

Jos olisin silloin ollut täysissä voimissa, niin se kaveri olisi saanut turpaansa. Mutta koska masennuin pahasti ja mieheni vei minut saamaan apua, olin tuohon aikaan aivan totaalisen kaput. Joten poistuin sairaalasta itkien.

Toinen keskenmeno tapahtuikin sitten tänä syksynä, tuossa marraskuun lopussa (viikkoja 7+). En edes uskaltanut mennä neuvolaankaan ja salasin kaikilta - paitsi mieheltäni. Kesken meni ja itkut itkettiin - salassa. Ettei tarvinnut kuunnella mitään turhaa sontaa.

 

Meillä enkelivauva syntyi rv23 2008. Tosi kamalaa musta on, että ihmiset aina puhuu keskenmenosta ja ajattelee, että on tullu vähän runsaammat menkat, vaikka todellisuudessa synnytin tyttöämme 22 tuntia ihan normikaavan mukaan.

Naiset osaa olla tosi julmia toisilleen näissä lapsi ja äiti asioissa. Olen varmaan monen äidin mielestä täysin kokematon ihmisenä, vaikka meidän perheessä on koettu viimeisen kolmen vuoden aikana sellaisia asioita, että osa niistä naisista olis viety hullujen huoneelle jos saman olisivat joutuneet käymään läpi (ainakin puheiden perusteella). Ei se äidiksi tuleminen pätevöitä ketään mihinkään ylijumaluuteen, se on vaan helvetin hyvää tuuria, jos niin on käyny.

Ja muistakaa kanssasiskot, että monet ihmiset, jotka saavat kaiken helposti, eivät osaa mitään arvostaa ja ovat läpi elämänsä tyytymättömiä elämäänsä! :stick:

 

Meidän enkelivauvamme syntyi 20+ viikolla nyt 22.12.2010. Paria viikkoa ennen oli kuollut kohtuun, syytä ei vielä tiedetä jos tullaan koskaan tietämäänkään. Minusta se ei myöskään tuntunut keskenmenolta koska jouduin vauvan synnyttämään ihan normaalisti.
Sairaalassa oli tosi ymmärtävä henkilökunta ja paljon oli apua siitä ku vastaanottava hoitaja oli myös kokenut saman kohtalon joskus vuosia sitten, hänen kans oli helppo puhua asiasta koska tiesi mitä kävin läpi.
Muuan tuttu on sitten kommentoinut asiaa: no sitä ei oltu tarkoitettu syntyväksi ja sitte vielä utelee että totta sinä varmasti otat selvää mikä oli vikana varsinki jos meinaat vielä tehdä lapsia. Jo ennen "synnytystä" lääkäri jo sanoi ettei estettä uuteen raskauteen ole koska minulla jo neljä tervettä lasta on, tämä oli ilmeisesti vaan sattumaa. No tuloksia menen kuuntelee samalla ku käyn jälkitarkastuksessa loppu kuusta.

 

Hei! Täällä mennyt reilu kuukausi sitten kesken alkuraskaudessa (5+4), ja todella masentava kommentti OMALTA ÄIDILTÄ oli ''parempi vaan että meni kesken, ettehän tee oo ollu aviomiehes kanssa ees tarpeeks kauan yhdessä!'' :O Mä hetken mietin hiljaisuudessa että mitä V****!?! Siinä oli vielä mun veli ja sen tyttöystävä, jotka on juuri saaneet lapsen (2kk vanha), ja mun aviomies! Ihan älytöntä.. Tuntu niin samperin pahalta, ja hävetti vielä kaiken lisäks. Johtunee varmasti siitä että eka ja ainoa lapseni on tullut miehen kanssa joka otti ja lähti kun olin 3kk raskaana, mikä ei tosin mun vika.. :S No, näistä viis, ei ollut kivaa. Mutta mikä teidän mielestä on ''oikea'' lause tai kommentti siihen kun kerrot raskautesi keskeytyneen? Mitä odotatte ihmiseltä joka ei voi ymmärtää suruanne, mahdollisesti ei koskaan itse edes kokenut moista?.. Kaikille, ei ees parhaille ystäville aina kannata tällaisia asioita kertoa, jakaa mieluummin muiden saman kokeneiden kanssa. Tiedän ''vastaajanakin'' ettei se ole helppoa vaikka itse olisi saman kokenut. eipä tuntuisi meinaan itsestä mukavalta vaikka vastaus ''joo, mä tiedän, oon kokenut saman??'' Ei hauskaa.. Kaikki tavallaan tallaa, mutta joskus täytyy miettiä surun yli myös toista.. Tarkoittaako kaikki pahaa lauseellaan, haluaako joku loukata, vai ei vain osaa lohduttaa.. Minä sanon kaikille teille kokemuksen kumppaneille, otan osaa suruunne, ja voimia <3

 

Meillä meni vajaa kolme vuotta sitten toinen kaksosista kesken hyvin alkuvaiheessa (syke siis nähty ja jokusia viikkoja luultiin odottavamme kaksosia) ja eräs pahasti mieleen jäänyt kommentti oli tyyliin "No olisit nyt iloinen, jäihän sulle toinen.."

Joo niin jäi, mutta se, että toinen jäi, ei poista sitä tosiasiaa, että se menetetty pitää surra. Eikä se tee minusta mitenkään ahnetta tms kun olisin ne molemmatkin ottanut. Meillä oli vielä kastepöydälläkin pieni kynttilä menehtyneelle vauvanalulle ja aina tämä asia on mielessä.

No, tänään meille kävi ihan samalla tavalla. Nyt tuntuu helpommalta kun en uskaltanut ihan vielä luottaa, että saan molemmat syliin vaikka raskaus kaksosraskautena alkoikin. Kyllä se aina pahalta tuntuukuulla ne sanat "Joo, ei tässä toisessa ole mitään eloa".

YouTube - Jenni Vartiainen - Missä muruseni on (finnish and english lyrics) :'(