Pahastutko jos..

[Ärsyttää]

Siis mitä sä vastaat ihmiselle joka soittaa tyyliin tuntia ennen ajat sitten sovittua tapahtumaa, et pahastut sä jos mä en nyt lähdekkään sun kanssa sinne? Syynä mm. väsymys ja pitää tehdä kotitöitä kuten pyykätä ja siivota..
Miks ylipäätään soittaa? Tekstarilla tuokin onnistuis siivommin.
Totta helkatissa mä ainakin pahastun, mut yritä siinä sit puhelimessa selittää, et joo kyl mä ymmärrän et kun sulla eilen on ollu niin paljon ohjelmaa ni sä et nyt sit millään jaksa lähtä tän sulle "niin tärkeen" lapsen esitystä tunniksi kattelemaan, vaan sun on just silloin maattava sohvalla ootellen pesukoneen pyörimistä :O
Ja jos ois pikkasen aiemmin ilmoittanu niin katsomoon ois ollu tilalle tulijoita (oli rajoitettu määrä ketä sai pyytää katsomaan), mut kukapa sitä vajaan tunnin varoitusajalla mihinkään ehtii.
Sori avautuminen, mut mitä te oikeesti teette tällasten ohareiden sattuessa kohalle?

 

[vastaus]

Vedäpä henkeä ja rauhoitu. Vaikea saada selkoa tuosta tekstistäsi.
Soitti kuitenkin ja pahoitteli. Joskus näitä sattuu ja se voi harmittaa. Jos tämä ihminen ei ole usein tällaisia ohareita tehnyt, ei niistä mielestäni kannata tehdä isompaa juttua. Jos tekee noin usein, voi miettiä, mikä on syy ja miksi haluaa sellaista ihmistä elämässään pitää.

Älä jää vatvomaat sitä, loukkaannu tai ala kantaa jotain kaunaa. Mene vain eteenpäin ja koita sopia johonkin toiseen kohtaan treffit tämän ihmisen kanssa. Äläkä ainakaan lapsen kuullen harmittele tuota ylidramaattisesti.

 

[hmph]

Nuo on just niin tympeitä. Mä olen harkinnut jo tuollaisten suhteitten katkaisemista, koska tuo ihan oikeasti ottaa niin aivoon. Ja just se, että kun nyt ei huvittais lähteä, niin keksin jonkun hätäselityksen. Oikeesti! Ja tätä tekee yleensä vain naiset, yleensä miehet ovat sanansa mittaisia.

 

["..."]

No pahastuisin. Jos olisi joku pätevä syy, niin ok, mutta kotityöt eivät sellainen ole.

 

[Peyote]

Pahastuisin. Alkaisin myös epäillä että tällä henkilöllä on jotain sosiaalisten tilanteiden pelkoa tai muita ongelmia. Noin ei silti tehdä.

 

[vierass]

Pahastuisin enkä todellakaan pyytäisi koskaan enää mihinkään.

 

["jonna"]

Pahastuisin.

 

[hmmph]

Pahastuisin. Alkaisin myös epäillä että tällä henkilöllä on jotain sosiaalisten tilanteiden pelkoa tai muita ongelmia. Noin ei silti tehdä.

Miten se sitten pitäisi tehdä? Olla ilmoittamatta kokonaan?

Te terveet ja kaikkeen kykenevät ette vaan tajua mitä on kärsiä mm. voimakkaista ahdistuksista, paniikkihäiriöstä, masennuksesta ja ties mistä ja kuitenkin yrittää elää ns. normaalia elämää. Vaikka olisi kaverilleen kertonut kärsivänsä näistä niin eihän se terve kaveri koskaan tajua miten paljon ne rajoittaa ja vaikeuttaa elämää. Ja on todella kurjaa, häpeälistä ja noloa perua viime tipassa joku sovittu juttu kun ei haluaisi loukata toista! Ei se hauskaa ole! Sen takia en enää lupaakaan kellekään mitään koska tuntuu että jos sanoo "ehkä" niin sekin tulkitaan lupaukseksi ja joku ottaa nokkiinsa.

Olen siis mieluummin ilman ystäviä ja erakko. Kaveeraan vain sellaisten kanssa joiden kanssa ei ole mitään tiettyä velvoitetta lähteä sinne sun tänne vaan yhteyttä voidaan pitää muutenkin.

Ap:n kaverista en tiedä mikä on taustalla, voi olla tietysti pelkkää itsekkyyttäkin. Mut halusin tuoda tämänkin esille että meitä on monia jotka ei pysty suunnitelemaan asioita ja parempi olla suunnittelematta ja lupailematta kuin saada vihat niskoilleen.

Joskus toivoisin totisesti että mulla olis joku paha fyysinen vaiva, se kun ymmärretään ja nähdään ja hyväksytään esteenä. Mut jos sulla on muita ongelmia niin oot vaan paska ihminen johon pitää katkaista välit. Toivon vaan että näille terveille ja täydellisille itselleen ei joku päivä tule sama tilanne eteen vaan saavat puksuttaa hautaan asti "terveinä kunnon kansalaisina".

 

[hmmph]

Ja jos mulla olis sama tilanne ap:n asemassa ja tietäisin että kaverilla on jotain rajoittavaa taustalla, en pahastuisi vaan ymmärtäisin vaikka ehkä harmittaisikin hiukan. Mä en koe että kukaan on niin velvollinen tulemaan mihinkään vaikka olis kuinka luvannut.

 

["..."]

Miten se sitten pitäisi tehdä? Olla ilmoittamatta kokonaan?

Te terveet ja kaikkeen kykenevät ette vaan tajua mitä on kärsiä mm. voimakkaista ahdistuksista, paniikkihäiriöstä, masennuksesta ja ties mistä ja kuitenkin yrittää elää ns. normaalia elämää. Vaikka olisi kaverilleen kertonut kärsivänsä näistä niin eihän se terve kaveri koskaan tajua miten paljon ne rajoittaa ja vaikeuttaa elämää. Ja on todella kurjaa, häpeälistä ja noloa perua viime tipassa joku sovittu juttu kun ei haluaisi loukata toista! Ei se hauskaa ole! Sen takia en enää lupaakaan kellekään mitään koska tuntuu että jos sanoo "ehkä" niin sekin tulkitaan lupaukseksi ja joku ottaa nokkiinsa.

Olen siis mieluummin ilman ystäviä ja erakko. Kaveeraan vain sellaisten kanssa joiden kanssa ei ole mitään tiettyä velvoitetta lähteä sinne sun tänne vaan yhteyttä voidaan pitää muutenkin.

Ap:n kaverista en tiedä mikä on taustalla, voi olla tietysti pelkkää itsekkyyttäkin. Mut halusin tuoda tämänkin esille että meitä on monia jotka ei pysty suunnitelemaan asioita ja parempi olla suunnittelematta ja lupailematta kuin saada vihat niskoilleen.

Joskus toivoisin totisesti että mulla olis joku paha fyysinen vaiva, se kun ymmärretään ja nähdään ja hyväksytään esteenä. Mut jos sulla on muita ongelmia niin oot vaan paska ihminen johon pitää katkaista välit. Toivon vaan että näille terveille ja täydellisille itselleen ei joku päivä tule sama tilanne eteen vaan saavat puksuttaa hautaan asti "terveinä kunnon kansalaisina".

???
Sotket nyt omat traumasi aloittajan tilanteeseen. Mitään ongelmaa ei olisi, jos aloittajan kaveri ei alunperin olisi lupautunut tuohon tapahtumaan. Jos on paha ahdistusoireyhtymä tai nitä ikinä, niin tuskin olisi lupautunut. Kyse on siitä, että viime hetkellä peruu sovitun tapaamisen ilman kunnon syytä.

 

["Roosa"]

Musta ei ollut vaikea saada tekstistä selkoa.

Ja kyllä pahastuisin. En tykkää yhtään näistä "lupaan kaikenlaista ja meen jos viitsin". Jos on oletettavaa etten mahdollisesti jaksa kun on töitä ja kotitöitä niin en sitten lupaakaan. Jos taas olen mennyt lupaamaan niin kerään itseni sinne tapaamiseen haluttomuudesta huolimatta ja hoitelen kotityöt sitten joskus toiste. Oma mokani.

 

[FreezeCat]

Pahastuisin kyllä. Varsinkin, kun asia on ilmoitettu aika päivää sitten ja mitä ilmeisimmin myös sovittukin, niin...kyllähän tommoinen viimetippaan tehty peruutus sylettää. Olis sitten tehnyt sen reilusti hyvissä ajoin, niin olis myös voinut tehdä kentis b- suunnitelmaa.

Harmillista, mutta minkäs teet. Koeta päästä asian yli ja mennä tämän hetkisen tilanteen mukaan. Asialle kun ei enää mitään voi.

 

["Risella"]

Miten se sitten pitäisi tehdä? Olla ilmoittamatta kokonaan?

Te terveet ja kaikkeen kykenevät ette vaan tajua mitä on kärsiä mm. voimakkaista ahdistuksista, paniikkihäiriöstä, masennuksesta ja ties mistä ja kuitenkin yrittää elää ns. normaalia elämää. Vaikka olisi kaverilleen kertonut kärsivänsä näistä niin eihän se terve kaveri koskaan tajua miten paljon ne rajoittaa ja vaikeuttaa elämää. Ja on todella kurjaa, häpeälistä ja noloa perua viime tipassa joku sovittu juttu kun ei haluaisi loukata toista! Ei se hauskaa ole! Sen takia en enää lupaakaan kellekään mitään koska tuntuu että jos sanoo "ehkä" niin sekin tulkitaan lupaukseksi ja joku ottaa nokkiinsa.

Olen siis mieluummin ilman ystäviä ja erakko. Kaveeraan vain sellaisten kanssa joiden kanssa ei ole mitään tiettyä velvoitetta lähteä sinne sun tänne vaan yhteyttä voidaan pitää muutenkin.

Ap:n kaverista en tiedä mikä on taustalla, voi olla tietysti pelkkää itsekkyyttäkin. Mut halusin tuoda tämänkin esille että meitä on monia jotka ei pysty suunnitelemaan asioita ja parempi olla suunnittelematta ja lupailematta kuin saada vihat niskoilleen.

Joskus toivoisin totisesti että mulla olis joku paha fyysinen vaiva, se kun ymmärretään ja nähdään ja hyväksytään esteenä. Mut jos sulla on muita ongelmia niin oot vaan paska ihminen johon pitää katkaista välit. Toivon vaan että näille terveille ja täydellisille itselleen ei joku päivä tule sama tilanne eteen vaan saavat puksuttaa hautaan asti "terveinä kunnon kansalaisina".

No en mä ainakaan ihmettelisi jos kaveri olisi aiemmin infonnut mua näistä pahoista ongelmista ja peruisi niiden takia.

Mutta jos soitetaan että vitsi kun en jaksakaan kun pitäs vaihtaa lakanat ja eilen meni niin pitkään miisan, liisan ja saijan kanssa ja edellisilta hurahti muissa bileissä ja niitä lakanoita ei ehdi huomennakaan vaihtaa kun sit on taas miisan ja ehkä saijan kanssa menoa, niin sitten en jaksa tajuta. Loukaannun.

On mulle joku joskus soittanut ja perunut koska "on niin paska olo" ja silloin kyllä kuulin äänestä että on. Ei sellainen mua loukkaa.

 

["quu"]

Miten se sitten pitäisi tehdä? Olla ilmoittamatta kokonaan?

Te terveet ja kaikkeen kykenevät ette vaan tajua mitä on kärsiä mm. voimakkaista ahdistuksista, paniikkihäiriöstä, masennuksesta ja ties mistä ja kuitenkin yrittää elää ns. normaalia elämää. Vaikka olisi kaverilleen kertonut kärsivänsä näistä niin eihän se terve kaveri koskaan tajua miten paljon ne rajoittaa ja vaikeuttaa elämää. Ja on todella kurjaa, häpeälistä ja noloa perua viime tipassa joku sovittu juttu kun ei haluaisi loukata toista! Ei se hauskaa ole! Sen takia en enää lupaakaan kellekään mitään koska tuntuu että jos sanoo "ehkä" niin sekin tulkitaan lupaukseksi ja joku ottaa nokkiinsa.

Olen siis mieluummin ilman ystäviä ja erakko. Kaveeraan vain sellaisten kanssa joiden kanssa ei ole mitään tiettyä velvoitetta lähteä sinne sun tänne vaan yhteyttä voidaan pitää muutenkin.

Ap:n kaverista en tiedä mikä on taustalla, voi olla tietysti pelkkää itsekkyyttäkin. Mut halusin tuoda tämänkin esille että meitä on monia jotka ei pysty suunnitelemaan asioita ja parempi olla suunnittelematta ja lupailematta kuin saada vihat niskoilleen.

Joskus toivoisin totisesti että mulla olis joku paha fyysinen vaiva, se kun ymmärretään ja nähdään ja hyväksytään esteenä. Mut jos sulla on muita ongelmia niin oot vaan paska ihminen johon pitää katkaista välit. Toivon vaan että näille terveille ja täydellisille itselleen ei joku päivä tule sama tilanne eteen vaan saavat puksuttaa hautaan asti "terveinä kunnon kansalaisina".

Ero sinun ja ap:n kaverin kanssa on se, että sinulla on sosiaalista vastuuntuntoa ja ymmärrät olla sitoutumatta sopimuksiin, joista koituisi haittaa toiselle osapuolelle. Joten ap:n harmi kaverinsa peruutuksesta on ihan aiheellista. Jos kaveri ei osaa ennakoida jaksamistaan, arjen aikataulujaan ja ryhtyy tuntia ennen tapaamista märisemään kotikiireistään sunmuusta stressistään, niin eihän sellainen ole kovin fiksua. Nythän oli kuitenkin kyse tilaisuudesta, jonne varataan paikat ja mukaan pääsee rajattu määrä ihmisiä. Sellaiset tapaamiset lisäävät myös kaverin vastuuta ja jos ei itse pääse, äkillisen syyn vuoksi, pitäisi kuitenkin koettaa auttaa, jos joku muu yhteisistä tuttavista paikkaisi kaveria. Huomaavainen ele kutsujaa kohtaan menee suunnilleen noissa rajoissa.

Ihmisen pitää olla todella kehnossa kunnossa, jos vasta samana päivänä tajuaa ettei jaksa. Kukaan ei väsy tuntia ennen, vaan sen pystyy ennakoimaan jopa edellisenä päivänä- jos vain viitsii miettiä.

 

[tytönjapoikienmamma]

Minäkin pahastuisin kyllä

 

[njooohh]

Onhan tuollainen aika huonoa käytöstä.

 

["hmmmmm"]

kuulostaa aika itsekkäältä ihmiseltä.