Nyt kun siitä paljon puhutaan niin alkaa jo hieman huolettaa. Itse kun olen säästänyt ja säästämässä tulevia opintoja varten eli kun työelämsätä lähden opsikelemaan ja on perhettä ja asuntolainaa niin tiedän etten pelkällä opintotuella pärjää. Mutta ei tällätavoin jää kyllä enää mitään ns. pahan päivän varalle vaan varmasti ne säästöt menee sitten opiskeluaikana ihan elämiseen. Onko tämä nyt ihan tuhoon tuomittua jo valmiiksi?
No ajattele sitten niin että ne pahat päivät ovat ne kun opiskelet. Itsellä on sama tilanne, aloitin opiskelun yli kolmekymppisenä uudelleen ja nyt käytän säästöjä elämiseen. En oikein ymmärrä mitä niillä pahoilla päivillä tarkoitetaan, tuomiopäivääkö?
On vaan opittava elämään tiukilla ja vältettävä kaikkea vähänkin turhaa hankintaa. Itse kauhistelin upouuden asunnon hankintaa ja kuluja kun saamamme as.lainamäärä 2,2 kertaistui entiseen ja ennenkin kaiken rahan sai menemään mitä tuli palkkatyöstä. Silti on selvitty kaikista kuluista moitteetta nyt vuosi eikä huolta näy, on vaan oltava kaikessa tarkkana mitä mistäkin maksaa ja onko se ihan pakko saada. Meillä mennään lapsiperheenä nyt niin että kaikkea ei hankitakaan uutena, ostetaan vaan oikeesti tarpeellinen (myös ruoka- ja vaateostokset on syynissä).. Sitä vaan aiemmin oli tottunut ostelemaan laskematta yhtään mitä menee ja mihin menee ja aika reilukin vyön kiristys olikin yllättävän helppoa. Kaikkea on eikä mistään ole kukaan perheenjäsen jäänyt paitsi. Kaikki vaan ei ole välttämättä uusinta ja kalleinta mitä ehkä ennen saattoi harkitsematta ostella. Itseasiassa tykkään seurata nykyään mitä mihinkin on mennyt ja sijoittaa "säästyneet" rahat uuteen ihanaan väljempään taloon jossa lapsilla on pihalla tilaa temmeltää eikä naapuri ja lenkkeilijät kyttää heti ikkunan takana. Sitä hain, sitä vyötä kiristämällä sain. Ei kaduta vaikka tuntuu että as.lainanmaksuun menee leijonan osa elämisen kuluista. Eikä olla keskituloisia kummempaa porukkaa. Taitaa olla vähän itsestä kii. Nyt jos kyseessä on väliaikainen muutaman vuoden muutos tilanteeseen niin ei se mikään mahdottomuus ole siitä selvitä kunnialla. Asenne ratkaisee. Ja kyllä, odottamattomia kulujakin tulee ja ne raastaa välillä hermoja niiku mullakin etuhammas hajosi ja satoja euroja meni mutta on se vähän etuhammas kuitenkin oltava. Myin lasten pieneksi käynyttä vauvakamaa ja vauvaleluja joille ei enää käyttöö oo ja kasasin siitä rahaa. Säästöstä pikkusen lisäksi ja homma kuitattu. Eihän tällaiset ratkaisut kauaskantoisia ole mutta toisaalta lainakin lyhenee joka kerta ja lyhennyssumma joka kerta aavistuksen pienempi ehkä sitä joskus oikeasti jää käteenkin vähän enemmän eikä tarvii taas joka euron menoa kauhistella. On välillä vähän riskin ottoa laittaa itsensä likoon mutta ei se ota jos ei se annakkaan.
nostelen vanhaa ketjua, kun tässä huolettaa sekin, että lapset kasvaa koko ajan ja isompi alkaa olla itse opiskeljja siinä kohtaa kun mäkin vielä mahdollisesti opiskelen. Nyt ei siis ole tällä tavoin varaa säästää enää lasta varten erikseen
ehkä sitä joskus oikeasti jää käteenkin vähän enemmän eikä tarvii taas joka euron menoa kauhistella. On välillä vähän riskin ottoa laittaa itsensä likoon mutta ei se ota jos ei se annakkaan.