PAHA paha uhma!

["väsynyt"]

poikani on juuri täyttänyt 2 ja aivan mahdoton!
yhtäkkiä ruvennut saamaan järkyttäviä raivareita. ikinä ei ole kaikessa saanut tahtoaan läpi eikä varsinkaan huutamalla mitään ole saanut, mutta nyt jos ei jotain saa alottaa karjumaan eikä lopeta ennenkun ei yksinkertaisesti vaan jaksa enempää. helposti siis ärjyy 1-4h. oon kokeillut vaikka mitä, rauhotellut, jutellut, jättänyt huomioitta, lahjonut (ei hyvä ollenkaan mutta...), laittanut muka jäähylle, vienyt omaan huoneeseen, huutanut itse (joo ei ainakaan auta mutta aina ne hermot ei vaan itselläkään kestä).. ja tuo huutaminen ei kato aikaa eikä paikkaa. ei potki eikä lyö tms, vaan huutaa ja KOVAA. en tiedä mitä enää teen? onko muilla ollut tällästä?

 

[Big Bang Theory]

meillä tyttö oli ihan samanlainen, tosin paiskoi suutuspäissään tavaroitakin. raivarit niin rajuja, että esim. äitini väitti että ei ole normaalia vaan pitää viedä lääkärille tai psykologille. alkoi juurikin 2v ja sitä kesti aikansa. ihan normaalia tuo oli koska rauhoittui kyllä ajan kanssa ja kun ikää tuli lisää. on edelleen erittäin voimakastahtoinen ja tempperamenttinen. kaikki uhmat huomattavasti vaikeampia kuin vuoden vanhemmalla isoveljellä. nyt menossa 5v uhma. kovasti voimia ja älkää antako periksi. se palkitaan vielä. me ehkä annettiin joissakin asioissa liikaa periksi, koska ei vaan jaksanut tapella koko aikaa ja oli vuoden ikäero lapsilla.

 

[meillä]

Musta on omien lasten kanssa tuntunut, että 3v on hankalin ikä, mutta toiseksi nuorimmaiseni täyttää marraskuussa kolme ja on jo muutaman kuukauden ollut todella uhmakas aiempaan säyseyteen verrattuna.. Palstaa seuratessani olen laittanut merkille, että sama tilanne tuntuu olevan monella muullakin saman ikäisellä. Uskon, luotan ja toivon : ), että tämä on uhmaikää. Tällä ko. lapsella kaikki vain on tullut hiukan aikaisemmin kuin vanhemmilla. Se on sitten sitä oman itsensä todentamista. Paljon vain kärsivällisyyttä niitten kielteisten tunnetilojen kestämiseen!

 

[leijona76]

Tsemppiä ja hermoja ap! Mulla on poitsu 3v8kk ja alkaa rauhottua vaihteeksi. Tahtoa se ei saa läpi mutta jaksaa kokeilla ja raivota. Tässäkään asiassa ei kannata olla liian tiukka, taistelut kannattaa valita eikä tapella joka asiasta. Ettiä niitä polkuja saada hommat toimimaan. Meil se pahin oli siinä vähän vailla 3v.

 

["vieras"]

Se on se raivoaminen semmonen "äitistä irtautumisriitti" -ei osaa tunteitaan vielä muutoin käsitellä ja turhauttaa oma avuttomuus, kun Haluaisi olla jo Niin ISO. Eikä sille oikein voikaan mitään, vaihe menee ohi kun lapsi pääsee tämän ristiriidan kanssa jotenkin "sopusointuun". Rankkaa se on, mutta onneksi ei ikuista... Tsemppiä!

 

["väsynyt"]

Kiitos kaikille, ei kai tässä auta muu kun tsemppailla päivä kerrallaan eteenpäin..