H
helistin
Vieras
Olen tosi allapäin. ja tarviisin jonkun, joka kuuntelee. mies on sanonu, että se ei enää halua jatkaa meidän juttua. avoliittoa, josta on 2 lasta. olen niin poikki, että en tiiä mitä tekis. tätä on siis ennenkin jauhettu. sanoin, että jos sun o´n niin vaikea olla meidän kans, mikset lähde heti, ei tätä ole pakko jatkaa. käski vain oottaa. tuntuu niin hirveältä. mutta toisaalta helpottavalta, mutta myöski´n pelottaa, entä jos vielä kerran yritetään ja ei onnistu. jotenkin olen ihan liian arka. mut en kyl halua enää kuulla miehen haukkumista ja ainaista arvostelua, kun en osaa laittaa erikoisia ruokia ja joskus joutuu syödä samaa ruokaa seur. päivänä. tai kun en jaksa valvoa yöhön sen kanssa. tai kun jääkaapista on juotu kaikki kokis, tai kun syön suklaapatukan sängyssä tai kun soitan sille joskus töihin, se tulee epäluuloseks. kauheaa piinaamista, mutta ei ole rohkeutta erota. sitä vaan odottaa, että se kohta huomaa, kuinka hyvä vaimo sillä on. ei sen tarvi maksaa laskuja, viedä lapsia harrastuksiin tai osallistua mihinkään sukujuttuihin, se vaan elää omaa elämäänsä, käy ruokaostoksilla ja joskus on lasten kans kotona, jos käyn jossain. siis päivisin. ja mä tyhmä vaan ootan, että kaikki muuttusi paremmaksi, jos mä teen kaikki ninku se haluu. kiitos, jos joku jaksói lukea.