G
Gina
Vieras
En ymmärrä. Minulla on välillä paha olla mieheni kanssa. Seurusteltu n. alle 6 vuotta. Ja asuttu yhdessä 4 vuotta on ja off, aina kulloisenkin työpaikan tai asuntotilanteen (ja fiiliksen) mukaan.
Hän on paras kaverini, kumppani. Hän sanoo että rakastaa minua, ja tulevaisuutta suunnitellaan, eli en ole tavallaan sen suhteen epävarma hänestä.
Minusta silti joskus tuntuu, että olen yksin. Ihan niinkuin kokoajan menettäisin jotain, tai ihan kuin luopuisin liian paljosta hänen takiaan, vaikka en osaa sanoa mistä. Molemmat vain tekee töitä ja järjestelee asiat aina niin että molemmilla on hyvä, ja yhteiselämä jatkuu.
Joskus nimittäin tuntuu että hän salaa minulta ihan ihme asioita. Kuulen kaikki työhön liittyvät asiat ja monia muita asioita yleensä noin viikon viiveellä. Monesti käy ilmi, että on joku isompi juttu, jonka mies on tiennyt jo viikon, mutta ""unohtaa"" mainita siitä minulle. Sitten puhuu siitä kuin se tiedettäisiin jo, ja tuijottaa minua pitkään kun sanon että hetkkkinen, aloitapas nyt ihan alusta kun en tiedä mistä puhut.
Tai sitten huomaan, että hänellä on joku selvästi ongelmana, tai mahdollisesti joku vaivaa, ja kun kysyn niin hän selittää n. 1-3 tuntia paasaten työongelmia, tai rahaongelmia, tai haukkuu jotain ihmistä joka hänellä ärsyttää.
Yleensä kuuntelen nämäluennot, mutta jälkeenpäin tulee sellainen tunne , että se vaahtoaminen oli sittenkin pelkkää hämäystä, ja asia olisi paljon yksinkertaisempi jos hän sanoisi sen kiertelemättä.
Tämä on kieltämättä varmaan monen korvaan vähän tikusta asiaa, mutta minua kiinnostaisi tietää, olenko ainoa nainen jolla on ajoittain tällaisia tuntemuksia parisuhteessa, siis ilman että mitään muuta riitaa on sen kummemmin.
Onko tuo vain miehelle tyypillistä käytöstä tuo ""paasaaminen"" ,tunteiden ja asioiden salailu sekä keskustelun väistely. Vai sanovatko muiden miehet yleensä suoraan mikä mättää, ilman että sitä pitää onkia esiin, kun mies vetää ihme ""showta"", eikä itsellä ole muita todisteita kuin tämä ajoittainen paha olo ja kummittelevat ajatukset.
Voiko olla että olen jotenkin liian tunkeileva, kun haluan kuitenkin tietää melkein kaiken, eli myös sellaiset asiat jotka liittyvät häneen ja vasta sitä kautta minuun. Eli onko tämä jotain tilan tai etäisyyden kaipuuta mahdollisesti. vai onko vika vain omassa päässäni..
Hän on paras kaverini, kumppani. Hän sanoo että rakastaa minua, ja tulevaisuutta suunnitellaan, eli en ole tavallaan sen suhteen epävarma hänestä.
Minusta silti joskus tuntuu, että olen yksin. Ihan niinkuin kokoajan menettäisin jotain, tai ihan kuin luopuisin liian paljosta hänen takiaan, vaikka en osaa sanoa mistä. Molemmat vain tekee töitä ja järjestelee asiat aina niin että molemmilla on hyvä, ja yhteiselämä jatkuu.
Joskus nimittäin tuntuu että hän salaa minulta ihan ihme asioita. Kuulen kaikki työhön liittyvät asiat ja monia muita asioita yleensä noin viikon viiveellä. Monesti käy ilmi, että on joku isompi juttu, jonka mies on tiennyt jo viikon, mutta ""unohtaa"" mainita siitä minulle. Sitten puhuu siitä kuin se tiedettäisiin jo, ja tuijottaa minua pitkään kun sanon että hetkkkinen, aloitapas nyt ihan alusta kun en tiedä mistä puhut.
Tai sitten huomaan, että hänellä on joku selvästi ongelmana, tai mahdollisesti joku vaivaa, ja kun kysyn niin hän selittää n. 1-3 tuntia paasaten työongelmia, tai rahaongelmia, tai haukkuu jotain ihmistä joka hänellä ärsyttää.
Yleensä kuuntelen nämäluennot, mutta jälkeenpäin tulee sellainen tunne , että se vaahtoaminen oli sittenkin pelkkää hämäystä, ja asia olisi paljon yksinkertaisempi jos hän sanoisi sen kiertelemättä.
Tämä on kieltämättä varmaan monen korvaan vähän tikusta asiaa, mutta minua kiinnostaisi tietää, olenko ainoa nainen jolla on ajoittain tällaisia tuntemuksia parisuhteessa, siis ilman että mitään muuta riitaa on sen kummemmin.
Onko tuo vain miehelle tyypillistä käytöstä tuo ""paasaaminen"" ,tunteiden ja asioiden salailu sekä keskustelun väistely. Vai sanovatko muiden miehet yleensä suoraan mikä mättää, ilman että sitä pitää onkia esiin, kun mies vetää ihme ""showta"", eikä itsellä ole muita todisteita kuin tämä ajoittainen paha olo ja kummittelevat ajatukset.
Voiko olla että olen jotenkin liian tunkeileva, kun haluan kuitenkin tietää melkein kaiken, eli myös sellaiset asiat jotka liittyvät häneen ja vasta sitä kautta minuun. Eli onko tämä jotain tilan tai etäisyyden kaipuuta mahdollisesti. vai onko vika vain omassa päässäni..