Voi tätä elämisen ja olemisen vaikeutta! Toiset toivoo rehellistä ja suoraa kommenttia tilanteessa ku tilanteessa. Jos toisin käyttäydyt, niin olet kaksnaamainen kieroilija. Toinen taas ei kestä suoraan sanottuna oikein tervehtimistäkään. Ja kun tätä ei naamasta suoraan näe, kelle voi sanoa ja mitä, niin siinä sitten töksäytellään ja pahoitellaan mieltä.
Mun oletukseni on, että tämä ko tapaus "lapsen viattomuudella" päästi suustaan sen mitä silmillään näki. Jos kommentti on totta, niin ei kai siinä auta parkua vaan sanoa että näinpä on päässyt käymään?? Jos kyse sairaudesta, niin eikös senkin voi sanoa suoraan? Ainakin tulisi anteeksipyyntöjä ja katumusta..
Ja se kaikkein tärkein opastus tähän paikkaan; anna muiden sanoa mitä sanoo. Jos jokaisen sanomisista mielensä pahoittaa, niin eipä sitä kovin usein hyviä päiviä sitten koekaan.
Ja oikeasti; jos kyseessä on miehes kaveri, niin miksi ihmeessä hän olisi tietentahtoen sua halunnut loukata???
