paha mieli

tämä ei ole varsinainen iso ongelma, mutta minua päivittäin vaivaava asia kumminkin. jo raskaudesta lähtien(nyt olen siis jo synnyttänyt useita kuukausia sitten) olen tuntenut oloni hyvin rumaksi ja ennenkaikkia isoksi. kaipaisin sanoja että olen kaunis ja että sisin on tärkein. kumminkin olen vain lähinnä kuullut kiloistani, joista on "entiseen minään"verrattuna älyttömästi. tämä kai vielkä korostuu kun mieheni on todella laiha ja samoin sukumme.emme ole miehen kanssa harrastaneet seksiä synnytyksen jälkeen ja tämäkin huonontaa oloani ja itsevarmuuttani.tiedän että kyse on naurettavista asioista, mutta minun on tästä aidosti ja oikeasti paha mieli joka päivä. on sitä tänäänkin itketty tämän asian vuoksi..

 

Hei... kerro miehellesi, miltä tuntuu. olet varmasti rakas hänelle!Teillä on nyt uusi elämäntilanne, kaikki on uutta. Nyt jos milloinkaan on tärkeää, että kerrot tunteistasi! Kilot kyllä lähtee aikanaan, varsinkin jos imetät vielä ja syöt normaalisti.

Anna lopun suvun olla laihoja, ole sinä ylpeä tuore äiti!

 

Olen samaa mieltä kuin toinen vastaaja. Kerro miehellesi miltä sinusta tuntuu. Hän ei ehkä ole vain osannut ajatella asiaa sinun kantiltasi. Ja yrittäkää pikkuhiljaa palata seksielämän pariin, sekin piristää mieltäsi. Jos taas ei ole haluja seksiin asti, niin muuten lähekkäin oleminen, helliminen ja suukottelu nostaa varmasti mielialaa ja itsetuntoa. Kyllä ne kilot ajastaan lähtevät ja jos eivät lähde niin entä sitten? Kuka on muka sanonut, ettei uhkea/lihava nainen voisi olla kaunis ja seksikäs?!

 

:/ Aivan kuin olisin lukenut omasta elämästäni. Minulla on myös samoja ongelmia painon kanssa. Myös tuttavaperhe "kiusoittelee" miua ylipainostani. Enkä ole mielestäni edes kauhian lihava. Ihan kokoa 46 ja pituus 168cm. Ja kun minulla itselläni on hyvä olla niin mitä helkuttia se muille kuuluu! Mutta kyllä nuo huomautukset saavt minutkin itkemään. Mieheni (ehkä tahattomasti) joskus kehaisee että tänään oli kuule hyvännäköinen asiask ja se oli kuule hoikka yms. Kuitenkin tiedän, että mieheni rakastaa minua ja sellaisen kuin nyt olen. Vaikka tiedän hänen kuitenkin haluavan minunkin laihtuvan. Poikani on nyt 6kk ja synnytyksen jälkeen painoni putosi nopeasti 20kg, raskauden aikana paino nousi 15kg. Kuitenkin vatsa jäi jäljelle, ei se pahemmin ole pienentynyt, roikkuu rumasti tossa edessä. Mutta kaikesta huolimatta olen ylpeä ylipainoinen äiti!

 

tuttu juttu nuo tuntemukset. Kun en uskaltanut kysyä mieheltäni ajoissa murehdin ja pitkään. Itse asiassa hän ajatteli, että antaa minulle aikaa sopeutua äidiksi. Olin tosissani kipeäkin ja masentunut. Hän muistutti minua useaan kertaan että tämä vaihe on pitkässä juoksussa lyhyt aika. Meillä ei muuten ole ollut seksiä ei raskausaikana eikä imetysaikana, ja kaikki on ollut upeampaa sitten, kun on uskaltanut itsekin antautua eikä kuunnellut koko ajan 200 % mitä ympärillä tapahtuu. :x 27 kg tuli ja meni, hiuksetkin olivat välillä kamalat, kestovärjäys ei pysynyt ripsissä ja mies ei uskaltanut koskettaa, koska minä sain raivarin joka kerran kun hän tuli liian lähelle.... En kyennyt pahimmillaan olemaan edes samalla sohvalla, kun itse arvioin rasvamakkaroitani miehen kiinnittäessä huomionsa lempiohjelmaansa. Nyt lähes 5 vuotiaan tyttäreni mielestä olen toisen raskauden aikana ruma ihana äiti ja hän käy pusittelemassa rasvakerroksiani vähän väliä. Onneksi mies ei tee samaa...