Paha mieli tytön päiväkotikaverin puolesta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Meillä vietettiin tänään esikoistyttömme 7-vuotissynttäreitä. Juhlissa oli myös muutama tytön päiväkotikaveri. Olen monesti ihmetellyt, miksi erästä tyttöä kuskaa päiväkodissa milloin kukakin. Vasta nyt synttäreillä sain tietää, että tyttö asuu perhekeskuksessa (tyttö siis oli meillä ja hänen tuojansa jätti meille tuon laitoksen puhelinnumeron hätätilanteen varalta). Tuli kauhean paha mieli tuon tytön puolesta :(
 
ehkä ap tarkoitti sitä, et paha mieli kun ei ole omaa kunnollista perhettä...laitos on kuitenkin laitos. Varmasti työlle parempi paikka kun koti, kun siellä on. Mutta toivoishan sitä aina et jokaisella lapsella olis onnellinen koti.
 
Todennäköisesti laitos on tässä kohtaa kotia parempi, mutta kylä laitos on silti aina laitos :(

Itse olen laitoksessa asunut ja siellä asumisessa lapsen/nuoren näkökulmasta katsottuna on eräs iso ongelma. Siellä ei ole ketään, joka rakastaa :|
 
Alkuperäinen kirjoittaja netskuli:
ehkä on parempi kun kotona, mutta jokaisen ois paras kasvaa kotona. Siis hyvässä kodissa. Kyllä "laitos" on aina "laitos" ja syy siellä oloon tuskinon mukava

Samaa mieltä. Mä olin laitoksessa ja voin suurimman osan ajasta pahoin, ei sielläkään mitään ruusuista aina ole.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Itse lastenkotilapsena kasvaneena olen paljon onnellisempi laitoksessa kasvaneena kun että olisin ollu omassa kodissa.

varmasti useakin huonoon kotiin syntynyt ajattelee niin mutta tuskin kuitenkaan laitosta pitää parempana kuin hyvää kotia..
 
Olis mullekin sinuna saattanut tulla paha mieli. Mut aatteles. Moniko omassa perheessä asuvan vanhempi jätti numeron josta tavoittaa? Lapsesta pidetään hyvää huolta ja ainakin hänellä on hyviä kavereita.
 
On suurella osalla laitoksessakin asuvia lapsia ihmisiä, jotka rakastavat heitä. Ei muualla asuminen katkaise tärkeitä ihmissuhteita omiin vanhempiin, isovanhempiin, kummeihin ja muihin tärkeisiin ihmisiin. Lisäksi laitossijoitus on monesti väliaikainen. Lapsella/nuorella saattaa myös olla syy, miksi asuu laitoksessa aikä esim. sijaisperheessä, vaikkapa vaikeahoitoisuus, mielenterveysongelmat. Meillä on muuten Suomessa niin vaikea saada lapselle hoitopaikkaa, että kovin pienin perustein ei sellaiseen "pääse". Lapsi ei tarvitse sääliäsi vaan samanlaista kohtelua kuin muutkin ryhmän lapset!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
no en koe ettenkö olis rakkautta saanu sieltä lastenkodista, ja se oli kyllä hyvin kodinomanen paikka missä asuin 7 vuotta

Ei meikäläistä ainakaan kukaan rakastanut. Ei kukaan sanonut ikinä että edes välittää. Kyllä ne ihmiset siellä ihan vain töissä on.

Toki täytyy olla tietynlainen halu tehdä sitä työtä, joka myös työntekijälle on raskasta, mutta ei silti tarvitse (eikä oikeastaan pidäkään) rakastaa.

Äitipuoli on lastiksessa töissä, eikä takuulla rakasta niitä lapsia. Välittää ehkä, mutta kun työpaikan ovi perässä sulkeutuu, on lapset jo "unohdettu".

Hienoa jos joku paikka on, jossa rakastetaan, mutta ne laitokset, joihin on mulla kosketus ovat ihan vain laitoksia.

 
Alkuperäinen kirjoittaja hoitaja:
Lapsi ei tarvitse sääliäsi vaan samanlaista kohtelua kuin muutkin ryhmän lapset!

Itse kyllä ajattelen niin, että en väärin tee, vaikka jatkossa huomioinkin tätä lasta vähän enemmän kuin muita tytön kavereita.

 
Mä tunnen lastenkodissa kasvaneita, ja heillä on vielä aikuisiässäkin läheinen suhde omahoitajaansa. Omahoitaja on heidän lapsilleen kuin isoäiti, jouluna muistavat puolin ja toisin, jne. =) Eli rakkautta on taatusti saatu, vaikkei omalta äidiltä.
Mun äiti on lastenkodissa töissä ja yksi entinen asukas asuikin mun vanhempien luona useita kuukausia pienen vauvansa kanssa. Kutsuu mun vanhempiaan sedäksi ja tädiksi, ja oli mm. mun häissäni perheensä kanssa =). Terkkuja, jos luet tätä palstaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hoitaja:
On suurella osalla laitoksessakin asuvia lapsia ihmisiä, jotka rakastavat heitä. Ei muualla asuminen katkaise tärkeitä ihmissuhteita omiin vanhempiin, isovanhempiin, kummeihin ja muihin tärkeisiin ihmisiin. Lisäksi laitossijoitus on monesti väliaikainen. Lapsella/nuorella saattaa myös olla syy, miksi asuu laitoksessa aikä esim. sijaisperheessä, vaikkapa vaikeahoitoisuus, mielenterveysongelmat. Meillä on muuten Suomessa niin vaikea saada lapselle hoitopaikkaa, että kovin pienin perustein ei sellaiseen "pääse". Lapsi ei tarvitse sääliäsi vaan samanlaista kohtelua kuin muutkin ryhmän lapset!

Suurella osalla, mutta ei kaikilla.

Itse olin isätön, juopon äidin takia (joka on ihan myöntäytkin, että hänen rakkautensa laatu on aikalailla toista, kuin mitä pitäisi) laitokseen lähtenyt lapsi, jolla ei kontakteja isovanhempiin (äiti riitaantunut aikoinaan) eikä kummeihin, joista vain yhden tänäpäivänä "tunnen" ja hänkin amfetanisti.

Kukaan ei käynyt KERTAAKAAN meikäläisen luona laitoksessa. Ei siis aidosti kertaakaan ja asuin siellä kuitenkin aikas monta vuotta.

Mutta joops, jottei mene oman navan jauhamiseksi, niin edelleen olen sitä mieltä, että laitos on hyvinkin paska piakka, joskin kyllä se toisaalta on monasti parempi, kuin oma koti. Mulle ei oltu ennenkään jaettu rakkautta, mutta laitoksesta sain sentään turvaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja hoitaja:
Lapsi ei tarvitse sääliäsi vaan samanlaista kohtelua kuin muutkin ryhmän lapset!

Itse kyllä ajattelen niin, että en väärin tee, vaikka jatkossa huomioinkin tätä lasta vähän enemmän kuin muita tytön kavereita.

Luultavasti hän kuitenkin haluaisi olla samanlainen, kuin kaikki muutkin lapset eikä siten kaipaa mitään erityiskohtelua, joka erottaisi hänet joukosta ehkä jopa sanan varsinaisessa merkityksessä.

muoks. :o onnistuinpa tekemään jokseenkin sekavan lauseen
 
Alkuperäinen kirjoittaja sef:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
no en koe ettenkö olis rakkautta saanu sieltä lastenkodista, ja se oli kyllä hyvin kodinomanen paikka missä asuin 7 vuotta

Ei meikäläistä ainakaan kukaan rakastanut. Ei kukaan sanonut ikinä että edes välittää. Kyllä ne ihmiset siellä ihan vain töissä on.

Toki täytyy olla tietynlainen halu tehdä sitä työtä, joka myös työntekijälle on raskasta, mutta ei silti tarvitse (eikä oikeastaan pidäkään) rakastaa.

Äitipuoli on lastiksessa töissä, eikä takuulla rakasta niitä lapsia. Välittää ehkä, mutta kun työpaikan ovi perässä sulkeutuu, on lapset jo "unohdettu".

Hienoa jos joku paikka on, jossa rakastetaan, mutta ne laitokset, joihin on mulla kosketus ovat ihan vain laitoksia.

Ymmärrän sun kannan..tiedän myös että on näitä todella laitosmaisia "lastiksia"..mutta kerroinkin että minä koin sen että minusta välitetään ja oikeesti kyllä on välitetty...oon asunu nyt lastenkodista pois 8 vuotta ja edelleen "oma hoitajat" jotka ei oo ees enää siellä töissä pitävät yhteyttä...ja muistavat synttärikortilla ja joululahjoilla...joten kyl mä koen että siinä on tunnetta, ei välttis rakkautta...mutta sitäkin on niin monen laista :)

 
Alkuperäinen kirjoittaja viekku:
Olis mullekin sinuna saattanut tulla paha mieli. Mut aatteles. Moniko omassa perheessä asuvan vanhempi jätti numeron josta tavoittaa? Lapsesta pidetään hyvää huolta ja ainakin hänellä on hyviä kavereita.

No ainaki meillä (en ap) on kyllä aina lasten kaverisynttäreillä jokaisen meille jäävän lasten huoltajien numero, se tulee toki useimmiten automaattisesti päiväkodin kaverilistan kautta, mutta siitä huolimatta moni varmistaa. No koululaisilla on jo omat kännykät. Näin myös meidän lasten mennessä muille.
 

Yhteistyössä