Paha mieli kerhosta

[vieras]

minulla on just saman ikäset lapset, eli tyttö on 1.5v ja poika 5.5v. ja tuntuu kyllä pahalta, että nimittelet 5vuotiasta. ajattele, että joskus se sinunkin suuri sydäminen ihana nuppunen voi olla 5 vuotias, eikä siedä pienempien seuraa, nehän mäsää kaiken ja kuolaa ja kaikkee, näin siis meillä. isoveikka kyllä tykkää siskosta ja leikkiikin joskus tämän kanssa, mutta eihän voi lapsilta vaatia että kaikista pitää tykätä. eihän aikusetkaan tuu kaikkien kanssa toimeen. toki opastetaan olemaan kohtelias, ja ei meilläkään saa kiusaa tehä, potkia vatteeita ym.

Peesi. Meidän 5-v ajattelee että tommonen 2-v on ärsyttävä pikku vauva, joka ei osaa mitään, sotkee leikit ja on vaan ärsyttävästi tiellä..

 

[yksinkertaiset akat]

Ymmärrän tilanteesi, mutta 4-5-vuotias ei vielä usein osaa hallita tuota ilmaisuaan. Ja 5-vuotiaskaane ei ymmärrä miksi joku tulee halailemaan, ja saattaa kokea sen jopa pelottavana, kun ei ole sellaiseen tottunut. Siinä olen samaa mieltä että isomman lapsen äidin olisi pitänyt puuttua ja ohjata lastaan. Mutta aika pienestä pahoitit mielesi, kun sinun lastasi ei käytännössä nyt kukaan kiusannut. Ehkä yliarvioit 5-vuotiaan poikalapsen tunteidenhallintataidot, joillakin ne kehittyvät myöhemmin.

Että lapselle ei saa sanoa, jos hän käyttäytyy väärin? Potkii toisten vaatteita?!

Ikävä kyllä joidenkin mielestä ei saa sanoa. Mistäs ne lapset muuten oppii, mitä voi tehdä ja mitä ei, jos niiden antaa aina tehdä mielensä mukaan.

Alkuperäisessä viestissähän lukee " Siinä olen samaa mieltä että isomman lapsen äidin olisi pitänyt puuttua ja ohjata lastaan" LUKEKAA ENNEN KUIN KOMmentoitte... Ja odotapa kun oma puhumaton 1,5 -vuotiaasi on samanikäinen. Voi hymy hyytyä, ei millään pahalla mutta tuossa joku teitä hieman kokeneempi äiti juuri sanoi että katselee kymmeniä sen ikäisiä päivittäin, ja sellaisia ne nyt vaan ovat. Ja suuri osa on varmasti kasvatettu johdonmukaisesti ja AINA puututtu. Olitkos itse pikkulapsena aina enkeli?

Ihan vaan puolustukseksi täällä aina esiintyvää niin puusilmäistä ajattelumallia vastaan-

 

[Kerhoilija]

Minä taas toivoisin, että etenkin kerhoissa lapsia vahdittaisi ja kasvatettaisi "yhteisvastuullisesti". Oma 2,5-vuotiaani ei ole tottunut leikkimään ikätovereiden kanssa, koska kotona on vasta vauva, eikä kavereilla ole lapsia. Kerhoissa käydään kerta viikkoon opettelemassa.

Minulla on kuitenkin vauva mukana, joten en ihan joka sekunti kerhossa pysty vahtimaan mitä lapseni tekee. Ja sitten joku toinen äiti saattaa jo loukkaantua, kun en kiellä lastani joka on vienyt hänen lapseltaan lelun kädestä! En huomannut sitä, joten komentaa ihmeessa minunkin lasta kuten omaanne, jos huomaatte asiatonta käytöstä!

 

[sellasta]

Ap:n lapsi kuulostaa juuri sellaiselta ihanan pieneltä, vilpittömältä taaperolta, joka on kaikkien kaveri :heart: . Ja tuo viisivuotias taas siltä, ettei kukaan ole pitänyt sitä ruodussa. Mullakin on viisivuotias, mutta mä kyllä läksytän sitä tarvittaessa ihan missä vaan enkä anna sen kohdella muita huonosti. Musta ei tulla koskaan sanomaan, että "miksei tuokaan äiti yhtään katso, mitä sen lapsi tekee tai miksei se komenna sitä".

Minäkin pitäisin taaperon kaukana tuosta viisivuotiaasta.

No, 1,5-vuotias ei ole kaikkien kaveri. Harmi. Se on tuollaisesta isommasta rasittava kun se käy käsiksi ja rikkoo leikit. Valitettavasti 5-vuotias ei ole aikuisen tasolla ja sitä tällainen suututtaa. Ja 5-vuotias yleensä antaa tulla sen mitä ajattelee..osa oppii aiemmin ja osa oppii myöhemmin hallitsemaan näitä puheitaan. Ja pipon potkaisu ei ollut lapseesi kohdistuvaa kiusantekoa vaan riehumista. Isomman lapsen äidin olisi pitänyt puuttua näihin, mutta aika ilkeää ap:ltä on alkaa noilla tiedoilla toista päänaukojaksi ja tulevaisuuden V-mäiseksi kakaraksi kutsumaan. Pilkka osuu harvinaisen usein omaan nilkkaan

 

[Riittu]

Korjaisin heti toisen lapsen käytöstä. Mutta nytpä täytyy sanoa, että n. 25 5-vuotiasta joka päivä näkien nuo 5-v:t tahtoo vähän olla tuommosia rääväsuita tuossa iässä.. Monen ikäsen äitinä voin sanoa, että esikoiseni ollessa alle pari vuotias katsoin monttu auki tommosia 5-6 vuotiaita kauhulla. kaikki oli minusta ihan käytös häiriöisiä

Mulle tuli kans vähän samat fiilikset ap:n tekstistä. Itse silloin, kun lapseni oli 1-2 -vuotias, ihmettelin isompien lasteni käytöstä ja ajattelin, että minun lapseni ei ole sellainen. Mutta nyt 4-vuotias esikoiseni kyllä käyttäytyy välillä siten kuin en toivoisi ja voisin kuvitella, että hänen ollessa hämmentynyt/uudessa tilanteessa tai muuten vain raisulla päällä, saattaisi toimiakin jotenkin tuolla tavalla kuin tuo 5-vuotias nyt teki. Ja mielestäni ihan hyvin kasvatettu lapsi meillä on. On ne vaan kuitenkin vielä niin pieniä, etteivät osaa käyttäytyä siten kuin aikuinen toivoisi. Mutta tietysti tuon lapsen äidin olisi pitänyt puuttua asiaan.

 

[ap]

Kiitos vastauksista!

Lisättäkööt tähän muutama asia, mikä tuli tässä mielipiteissä esille.

Lapseni ei kertaakaan käynyt tätä kyseistä lasta halaamassa ja täytyy sanoa, että pidin silmäni hyvin tarkkana, että ei varmana mene koskaan enää edes yrittämään. Ei mielestäni ansaitse lapseni halausta. Ja olen samaa mieltä, jos ei joku halua halia, niin ei tietenkään! Kyllä reviiri ja koskemattomuus on jokaisen oikeus. Purin tässä pahaa mieltäni, kun tilanne ei hoitunut mieleiselläni tavalla.

Koska ei käydä paljoa noissa kerhoissa, niin olen aika keltanokka puuttumaan vielä ripeästi tilanteisiin. Siis huomaan helposti jääväni tarkkailemaan tilannetta ja lopulta päässäni sitten kuohuu.

Kyllä, sanoin rumasti tästä lapsesta, mutta mielestäni tämä on hyvä paikka purkaa tunteita. Käyttäisin vielä rumempiakin ilmaisuja, mutta koska olen äiti, en sitä tee.

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun kyseinen yksilö käyttäytyy lastani kohtaan epäasiallisesti. Yleensä olen valinnut kerhossa tilan, missä olen mahdollisimman kaukana kyseisestä äidistä ja tämän lapsista. Eli ne vähäiset kerrat mitä ollaan käyty, niin aina on ollut jotain pientä. Tähän asti olen kuitenkin keskittynyt muihin juttuihin ja päässyt toiseen tilaan näistä inhokeistani.

Mutta oli kiva kuulla viisivuotiaiden äitien kommentteja. Koko ajan sitä on oppinut, että kehityksessä tulee yllätyksiä vastaan.

Ainiin, ihan unohdin. Tämä kyseinen kullannuppuhan meni lapseni perässä painamaan kaapinovea kiinni, kun lapseni sormet oli välissä. Tähänkään kyseisen kultapalleron äiti ei puuttunut. Kyllä vähän peesasi, kun itse puutuin peliin ja käskin poikaa lopettaa.

Tiedän, että olen tällä hetkellä melko herkkä ja ylireagoimaan asioihin, sillä hormoonit jyllää. Toivoisin kuitenkin, että lapsia ojennettaisiin. Ehkä pitää alkaa kehittämään itseä tässä asiassa. On harmi, että yhteisöllinen kasvattaminen on huomattavasti hävinnyt. Sillä en minäkään ole niin rohkeasti puuttunut enää. Eli kehittymisen toivossa.

 

[Amoraalinen]

kerroitko tilanteen ihan totuuden mukaisesti? annat ymmärtää että sinun lapsesi on ihana, suuri sydäminen enkeli joka ei halua kellekkään pahaa ja tämä 5v on kamala kakara.. (kuullostaa siltä että haluat antaa kaikille kuvan että sinun lapsi on ihana ja tämä toinen on paha). sinulle ei tullut mieleen että tämä 5v ei välttämättä pidä taaperoasi ihanana otuksena vaan lähinnä tuntee kauhua kun lapsesi yrittää halata. eihän aikuisetkaan tykkää että tuntematon tulee liki ja halailee, miksi lasten pitäisi tykätä sellaisesta? toki kenenkään vaatteita ei potkita ja sellaiseen pitäisi puuttua. ei millään pahalla mutta jotenkin tuntuu että loukkaannut herkästi ja ylireagoit..

 

[minna]

Mulla kyllä särähtää korvaan, kun puhut tuollain tuosta 5-vuotiaasta. Ennemminkin mä puuttuisin tuohon äidin toimintaan, jos ei komentanut lasta. Eihän 5-vuotias nyt aina pysty hallitsemaan itseään ja niiden mielestä pienet lapset saattavat olla ärsyttäviä. Ja jos oma äiti ei siihen puutu, lapsi kai sitä tekee entistä enemmän. Eihän lapsi ole mikään aikuinen, joka osaa jo ajatella järkevästi ja toimia sen mukaan. Joten vika on kyllä siinä äidissä. Toisekseen myös ihmettelen, ettet sä pysty sanomaan, että annappa pipo tänne. Ei kaikesta voi ottaa nokkiinsa, tai sitten täytyy pysyä kotona...

 

[Miseliini]

Onko kyseisellä 5v:lla itsellään pikkusiskoja/veljiä, tiedätkö? Tuonkaltaiseen käytökseen olen törmännyt enimmäkseen nuorimmaisten tai ainokaisten lasten kohdalla. Jos ei ole tottunut pieniin, niin saattaa suhtautua heihin suorastaan vihamielisesti. Ei varmaan hyväksyttävää, mutta kuitenkin ymmärrettävää käytöstä ikä huomioonottaen.

 

[ap]

kerroitko tilanteen ihan totuuden mukaisesti? annat ymmärtää että sinun lapsesi on ihana, suuri sydäminen enkeli joka ei halua kellekkään pahaa ja tämä 5v on kamala kakara.. (kuullostaa siltä että haluat antaa kaikille kuvan että sinun lapsi on ihana ja tämä toinen on paha). sinulle ei tullut mieleen että tämä 5v ei välttämättä pidä taaperoasi ihanana otuksena vaan lähinnä tuntee kauhua kun lapsesi yrittää halata. eihän aikuisetkaan tykkää että tuntematon tulee liki ja halailee, miksi lasten pitäisi tykätä sellaisesta? toki kenenkään vaatteita ei potkita ja sellaiseen pitäisi puuttua. ei millään pahalla mutta jotenkin tuntuu että loukkaannut herkästi ja ylireagoit..

Käsi sydämellä, mielestäni kerroin koko totuuden. Lapseni ei kertaakaan koskenut tähän kyseiseen lapseen. Koska olen vielä yhden lapsen äiti, pidän lastani koko ajan silmällä. Kerran lapseni meinasi viedä toiselta samanikäiseltä lelun, mutta puutuin asiaan. (Asia ratkesi lopuksi muuten sillä, että tämä toinen lapsi antoi tämän lelun lapselleni ja tämä taas antoi sen takaisin...)

Ja kyllä, kärsin tällä hetkellä masennuksesta ja voimani keskittyvät positiivisten asioiden ylläpitämiseen. Ja uskaltaisin tässä vielä väittää, että 1½ -vuotiaat ovat vielä aika enkeleitä. Ei välttämättä vielä kunnon uhmaa, uskovat helposti mitä sanotaan ja hymy on herkässä. Viattomuus vielä huipussaan.

 

[ap]

Mulla kyllä särähtää korvaan, kun puhut tuollain tuosta 5-vuotiaasta. Ennemminkin mä puuttuisin tuohon äidin toimintaan, jos ei komentanut lasta. Eihän 5-vuotias nyt aina pysty hallitsemaan itseään ja niiden mielestä pienet lapset saattavat olla ärsyttäviä. Ja jos oma äiti ei siihen puutu, lapsi kai sitä tekee entistä enemmän. Eihän lapsi ole mikään aikuinen, joka osaa jo ajatella järkevästi ja toimia sen mukaan. Joten vika on kyllä siinä äidissä. Toisekseen myös ihmettelen, ettet sä pysty sanomaan, että annappa pipo tänne. Ei kaikesta voi ottaa nokkiinsa, tai sitten täytyy pysyä kotona...

ihan hyvä pointti tuosta äidistä. Yritän tässä vahvistua pienin askelin. Jos jään kokonaan kotiin, tie vie taas vain alaspäin.

 

[vieras]

Näiden lasten kemiat ei oikein kohtaa, mutta sellaista elämä on. Seuraa itse tarkemmin nuppusi toimintaa kerhossa, niin olet valmiina puuttumaan asiaan, jos meinaa sormet jäädä väliin tms. Mun mielestä toisten lapsia voi ja pitääkin ojentaa puhumalla, jos ei näiden äidit sitä tee tai huomaa puuttua joka asiaan, samoin mun lasta saa myös muut ojentaa jos riehuu liikaa. Puutun kyllä itsekin omani tekemisiin, jos huomaan että tekee jotain tyhmää, mutta kahden pienen kanssa kerhoillessa en ehdi kaiken aikaa molempia seurata.

Tai sitten voi olla parempi pysytellä kotona. Mun lapsi on pienestä pitäen inhonnut näitä kaikkien halaajia, vaatii itse pidemmän totutteluajan uusiin paikkoihin ja ihmisiin.

 

[mami]

Älä kuitenkaan tee asiasta itsellesi liian suurta Penskat on penskoja. Ja kuten sanoit, tuon sinun lapsen ikäset suloisia ja viattomia. Hyvä, että olet vaveutunut ja katsot lapsesi perään, kun kaikki äidit ei sitä tee. Uskalla vaan puuttua heti reippaasti epäkohtiin. Uskoppa pois esikoiseni ollessa pieni, että meikäläinen heitteli ärräpäitä palstalla, suu vaahdossa muiden pentuja kiroten ja puhisten, miten huonosti kasvatettuja koko tyynni Otit muiden kritiikkiä minusta hienosti vastaan

 

[Saraldo]

Mäkin uskallan väittää, että puolitoista vuotiaat on vielä aikamoisia enkeleitä verrattuna vanhempiin lapsiin. Ja viisivuotiaan äitinä mun korvaan ei kyllä särähtänyt mikään. Tiedän, että oma lapsenikin osaa olla ilkeä, jos niin päättää. Tiedän myös, että hän ei voi välillä käsittää, miksi tarhakaverit voi käyttäytyä niin ilkeästi. Eli ihmetellessään muiden käytöstä hän ei yhtään hoksaa, että itsekin käyttäytyy välillä huonosti.

Mutta vanhemmista riippuu se, miten asiaan suhtaudutaan. Päiväkodissa en voi tehdä mitään, mutta muualla voin puuttua lapsen käytökseen heti ja myös käskeä lapsen pyytämään anteeksi. Meillä on ainakin auttanut tosi paljon se, että ollaan puhuttu näistä pienemmistä lapsista. Että pienet lapset ei vielä osaa leikkiä samalla tavalla kuin isommat eivätkä pienet vielä ymmärrä pelisääntöjä.

 

[joopa]

Aika erikoisia vastauksia oot mielestäni saanut...Mulla 4½-vuotias poika, mutten ikinä ole nähnyt hänen käyttäytyvän noin vierasta ja selvästi itseään pienempää lasta kohtaa, enkä ihan ihan äkkiä usko moista näkevänikään. Tuollainen reaktio olis ehkä jotenkuten ymmärrettävissä, jos ap:n lapsi oli suinpäin liimautunut kyseiseen 5-vuotiaaseen kiinni, mutten ymmärrä tuon ikäiseltä tuollaista käytöstä, että tullaan potkimaan toisen vaatteita ja huutamaan, ELLEI kyseessä ole erityislapsi-tosin siinäkin tapauksessa vanhemman olisi pitänyt puuttua asiaan. Jos kyseessä olisi ollut oma lapseni, olisi hän saanut pyytää käytöstään anteeksi ja mikäli sama meno olisi jatkunut, oltaisiin poistuttu kerhosta.

Ja poikani ei kyllä ole omalta osaltaankaan mikään kullannuppu, vaan vilkas ja vauhdikas poika, jolle sattuu ja tapahtuu. Ja ottaa yhteenkin toisten lasten kanssa, mutta ikätovereidensa, ei pienten taaperoiden kanssa-hyvin tuntuu käsittävän, että tuon ikäinen on vielä pieni, eikä osaa tai ymmärrä sitä mitä hän.

 

[vieras]

Pitäisin oman kullannuppuni kaukana tästä kamalasta isosta uhkaavasta, kurittomasta kakarasta. Mulkoilisin kurittoman kakaran äitiä koko kerhon ajan ja irvistelisin kakaralle, kun toiset ei nää.

Kuulostat ihmeellisen tuomitsevalta. Ja mehän emme ole kuulleet, kuin sinun tarinasi aiheesta. Eli en nielasis tuota tuollaisenaan sopivasti väritettynä ja tehostettuna. Kasva ja käyttäydy sinäkin.

 

[höpö]

sano sille 5-vuotiaalle, et "kuules rääväsuinen kauhukakara" mee pois tai mä meen pois...
ja sit meet himaas itkee!

 

[ap]

Pitäisin oman kullannuppuni kaukana tästä kamalasta isosta uhkaavasta, kurittomasta kakarasta. Mulkoilisin kurittoman kakaran äitiä koko kerhon ajan ja irvistelisin kakaralle, kun toiset ei nää.

Kuulostat ihmeellisen tuomitsevalta. Ja mehän emme ole kuulleet, kuin sinun tarinasi aiheesta. Eli en nielasis tuota tuollaisenaan sopivasti väritettynä ja tehostettuna. Kasva ja käyttäydy sinäkin.

Positiivista tässä on se, että 1½ -vuotias ei jaksa välittää ja ymmärtää, mitä tämä kyseinen poika huuteli. Katsoi kulmien alta vähän aikaa ja keskittyi itseään mielenkiinnostavampiin asioihin.

Ja kyllä, olen tuomitseva. On vaikea sanoa mitään hyvää, kun en ole nähnyt tästä kyseisestä lapsesta mitään hyvää (ja oikeasti olen yrittänyt). Keskityn siis ajattelemaan, miten rakas lapsi on äidilleen/ vanhemmilleen.

Ja sehän tämän palstan ongelma on, että kun ihminen kirjoittaa kokemuksestaan, tulee vain yhden ihmisen näkökulma esille, vaikka kirjoittaisi siitäkin, miten uskoo tämän toisen kokevan...

Ja kasvua ja kehitystä tässä koitetaan kovasti tehdä, mm. niin äitinä, puolisona, ihmisenä kuin oman yhteisön jäsenenä...

 

[ap]

sano sille 5-vuotiaalle, et "kuules rääväsuinen kauhukakara" mee pois tai mä meen pois...
ja sit meet himaas itkee!

On eri asia, mitä päässään ajattelee ja miten ulospäin asian ilmaisee. Ja tiedätkö, ois aika oloa helpottavaa, jos pystyis itkemään ikäviä asioita pois.

 

[Guest]

No hei, jotkut lapset on vain tuollaisia. Ehkä se 5-vuotias ei ole tottunut leikkimään pienempien kanssa. Omat lapseni ovat 1,5 ja 4,5-vuotiaat, ja kärhämää tulee vähän väliä. Isompi on tosin tyttö, joten hän on ehkä enemmän hoivaajatyyppiä, eikä oikeastaan tahallaan satuta tai kiusaa pikkusisarustaan. Mutta mitä tuossa pihassa on tuon ikäisten poikien kanssa ollut tekemisissä, ei ne välttämättä hirveästi jaksa innostua taaperosta, joka tulee siihen sekaan ihmettelemään. En ottaisi tuota niin henkilökohtaisesti, mutta toki äidin olisi pitänyt puuttua, jos 5-vuotias tahallaan kiusaa tai satuttaa pienempää, tai ketä tahansa. Mutta vaikea uskoa että se 5-vuotias olisi ottanut tieten tahtoen lapsesi hampaisiinsa... Hän vain sattui olemaan sopivasti paikalla.

 

[nimettä nyt]

Sellaiset äidit, jotka antavat lapsensa tehdä kaiken ilkeyden ovat SAIRAITA. He eivät enää tajua, mitä lapsi tekee vaan tuijottavat vierestä. Itselläni samanlainen kokemus myös kerhoilusta. Erään äidin lapsi tuli kiusaamaan tahallaan meidän lasta. Tämä äiti ei komentanut tai mitään muutakaan elettä osoittanut, että lapsi tekee vääriin. Eli lapsi ei opi oikeaa ja väärää.

Harmittaa, millaista tulevaisuutta nämä masismammat tekevät omalle lapsilleen ja toisten.

 

[vieras]

Pitäisin oman kullannuppuni kaukana tästä kamalasta isosta uhkaavasta, kurittomasta kakarasta. Mulkoilisin kurittoman kakaran äitiä koko kerhon ajan ja irvistelisin kakaralle, kun toiset ei nää.

Kuulostat ihmeellisen tuomitsevalta. Ja mehän emme ole kuulleet, kuin sinun tarinasi aiheesta. Eli en nielasis tuota tuollaisenaan sopivasti väritettynä ja tehostettuna. Kasva ja käyttäydy sinäkin.

Positiivista tässä on se, että 1½ -vuotias ei jaksa välittää ja ymmärtää, mitä tämä kyseinen poika huuteli. Katsoi kulmien alta vähän aikaa ja keskittyi itseään mielenkiinnostavampiin asioihin.

Ja kyllä, olen tuomitseva. On vaikea sanoa mitään hyvää, kun en ole nähnyt tästä kyseisestä lapsesta mitään hyvää (ja oikeasti olen yrittänyt). Keskityn siis ajattelemaan, miten rakas lapsi on äidilleen/ vanhemmilleen.

Ja sehän tämän palstan ongelma on, että kun ihminen kirjoittaa kokemuksestaan, tulee vain yhden ihmisen näkökulma esille, vaikka kirjoittaisi siitäkin, miten uskoo tämän toisen kokevan...

Ja kasvua ja kehitystä tässä koitetaan kovasti tehdä, mm. niin äitinä, puolisona, ihmisenä kuin oman yhteisön jäsenenä...

Lapset on erilaisia. 5-vuotiaatkin. Sulla on silti hyvä asenne. Yrität löytyy hyviä asioita.

Meillä on monenikäisiä pieniä lapsia. Sen olen oppinut, että sitten vasta huomaa tiettyjä asioita, kun omat kasvaa. Ja senkin olen oppinut, että minun asiani ei ole kasvattaa jonkun kauhutenavaa. Voin vain hymyillen väistää ja ajatella, voi luojalle kiitos, että tuo tenava ei ole minun.

Ei se ole välinpitämättömyyttä, vaan ihan tervettä järkeä. Kaikki murhet, ongelmat ja epäkohdat ei ole mun ratkottavissa. Keskityn omiini, siinäkin on jo ihan kädet täynnä hommaa.

Pohdiskele vain. Se on hieno asia.

 

[Sireeni]

Tulee mieleen, että 5-vuotias on vähän liian villi ja kuriton noin pienen kanssa touhuamaan. Toisaalta ymmärrän lapsen käytöksen jos vanhempi vain idlailee vieressä eikä puutu touhuihin mitenkään.
Hittoviä, jos mua ei oltas komennettu mukulana niin oisin varmaan jo vankilassa kun olsin yrittänyt päästä kalifiksi kalifin paikalle/ toteuttaa omaa diktatuuriani kautta maan. Olin mukulana hyvin omapäinen ja tein kaikkeni että sain mitä halusin. Eli lellitty kunnes paremmin ymmärrettiin. Ja myönnän sen!

Ensikerralla sanot lapselle jos tekee jotakin ei-hyväksyttävää ja sen jälkeen pikku palaveri vanhemman kanssa yhteisistä pelisäännöistä (vaikka: Älä päästä Jarkko-Petteriä mun mussukan lähelle! )