"Päiväkotikammo" ??

Miun kysymys liittyy lapsen tarhaan jättämiseen ja siihen kamalaan huutoon mikä sinne jää, kun äiti / isä lähtee töihin...
Eli siis. Tarina alkaa tammikuusta -07 kun lapsemme aloittivat päiväkodin. Tytön (tuolloin 3.5v) kanssa ei ollut mitään ongelmia, hän jäi joka päivä kiltisti tarhaan ja odotti jo illalla uutta tarhapäivää.
Mutta poika! Poikamme oli 2v, kun meni ensimmäisen kerran päiväkotiin. Ja itkuhan siinä tuli, kun olisi pitänyt jäädä vieraitten tätien ja lasten kanssa päiväksi sinne. Onneksi sisko oli samassa ryhmässä ja se hieman helpotti pojan eroahdistusta (tai mitä se nyt olikaan). Itkuja kesti n 5 viikkoa, kunnes ykskaks kaikki muuttui: poika jäi aina oikein mielellään päiväkotiin.
Nyt sitten kesäkuukausina on ollut tuhat ja yksi erilaista sijaista hoitopaikassa ja siskoa ollaan siirtämässä isompien lasten ryhmään.
2 viime viikkoa ovat olleet yhtä helvettiä, ainakin äidin näkökulmasta: poika huutaa ettei halua jäädä tarhaan, roikkuu kaulassa, itkee ja huutaa äitiä... Jätä siinä nyt sitten lapsi hoitotädille ja lähde töihin...Meinaa tulla itku itseltäkin...
Lapset ovat sentään vessareissuilla ja ulkoiluaikoina nähneet toisiaan ja silloin kuulemma ovat leikkineet yhdessä.
Nyt tänään ovat ensimmäistä kertaa eri puolilla taloa eivätkä näe koko päivänä toisiaan. Ja aamulla oli taas aivan kamala huuto...

Kysymykseni siis kuuluu: Loppuuko tämä sydäntäraastava itku ja huuto koskaan?? Ajattelen, että kyllä se lapsi taas ajan kanssa sinne sopeutuu jäämään...mutta silti...en jaksa olla ajattelematta olenko huono äiti, kun lapsen sillä tavalla "hylkään".
Ja voikohan tästä jäädä lapselle jonkinlaisia traumoja...?

Olen jo ehtinyt ajatella perhepäivähoitopaikan etsimistä ja jopa virkavapaan ottamista töistä...mutta sekään ajatus ei kuulosta hyvältä: joskushan sen pojan on kuitenkin äidistään osattava irtautua...edes 8h päivässä...
No johan tuli tekstiä. Mutta jos jollain on vastaavia kokemuksia, voisitko kertoa kuinka niistä on selvitty ja onko lapsesta (ja vanhemmista) kasvanut ihan järkipäisiä kansalaisia...

 

Poikasi taitaa olla aika herkkä muutoksille (kesäkuukausina päiväkodeissa kun on sijaisia ym) ja onhan hän vielä aika pieni. Ymmärrän tuskasi, se itku kun lapsi huutaa kun jätät hänet päiväkotiin on raastavaa. Oletko kysyny, että loppuuko itku kuitenkin heti kun lähdet vai jatkuuko koko päivän?

Minulla ei ihan vastaavaa kokemusta ole. Poikani (nyt 3,5) on ollut 1-vuotiaasta perhepäivähoidossa. Mutta varahoitopaikan kanssa oli ongelmia kyllä. Hoitajamme on pariin kolmeen otteeseen joutunut kuukauden sairaslomalle. Ensimmäinen varahoitopaikka oli ryhmäperhepäiväkoti, josta en tiedä mikä siinä klikkasi, mutta ennen niin aurinkoinen ja sosiaalinen poikamme (silloin vähä reilu 2v) itki ja huusi koko kuukauden kun häntä hoitoon veimme, itki myös haettaessa, sai siellä pottakammon ja viimeisellä viikolla huusi unissaan (näki painajaisia) ettei halua hoitoon. Tuo aika oli aivan kaameaa. Me vaihdoimme varahoitopaikan ja seuraavalla kerran eri ryhmiksessä (n. 4kk päästä tuosta edellisestä kerrasta) ei ollut mitään ongelmaa, poika oli oma valloittava aurinkoinen persoonansa ja tuossa varahoitopaikassa viihtyi hyvin.

Meillä tuosta kuukauden "kauhukeikasta" jäi se trauma, ettei poika suostunu puoleen vuoteen potalle, itki hysteerisenä kun yritti ehdottaakaan. Lopulta oppi reilu kolmivuotiaana suoraan pöntölle, potasta ei koskaan tykännyt enää, vaikka ennen tuota "kauhukuukautta" oli käynyt ihan mielellään potalla. Että herää kysymyksiä mitä siellä tapahtu :/ Muuta seurausta ei kyllä ole ollut.

Olisiko sinun mahdollista etsiä perhepäivähoitopaikkaa pojallesi? Hän ehkä on enempi sellainen persoona, että kaipaa kodinomaisuutta? Toisaalta nyt syksymmällä päiväkotikin varmaan vähän rauhoittuu, kun tutut hoitajat ja rytmit palaavat.

Tsemppiä sinulle.

 

Hei. Itse olen lastenhoitaja päiväkodissa ja minuakin jäi vaivaamaan edellisen kirjoittajan kysymys eli oletko kysynyt hoitajilta mitä sinun lähtemisesi jälkeen tapahtuu? Aloittaako lapsi leikit vai itkeekö koko päivän? Mulla on vastaavia tapauksia ollut ainoastaan yksi ja olen ollut monta vuotta hoitajana. Mun tapauksessa tämä äiti jäi ja jäi huutavan poikansa luokse ja ei lähtenyt vaikka kehoitettiin. Poika tarrasi äitiään hiuksistakin kiinni ja oli tosiaan aikamoinen työ saada lapsi jäämään. Tällaista kesti aika kauan, mut pikkuhiljaa poika alkoi jäädä hymyssäsuin päiväkotiin. Älä tee päiväkodista mitään "suurta numeroa". Kerrot vaan faktat, että nyt mennään päiväkotiin ja äiti(tai isä) tulee sitten hakemaan. Pikaisesti hei hei ja lähdet pois. Oletko jutellut hoitajien kanssa, että onko jotain sattunut hoitopaikassa? Mikäli mitään ei ole sattunut ja lapsi rauhoittuu kun lähdet pois näköpiiristä niin lapsi yrittää vaan manipuloida sinua jäämään/viemään hänet kotiin. Pojilla on muutenkin usein vaikeampaa kuin tytöillä. Pojat eivät ole heti alkuun niin sosiaalisia kuin tytöt. Luulen, että ajan kanssa helpottaa ja toivon niin.

 

Kiitoksia vastauksista!

Mie olen kyllä jättäny pojan kylmästi itkemään hoitajan syliin...eli en oo jääny siihen nyhräämään Ja ovat sanoneet, että itku loppuu, kun tarhan ovi menee kiinni.

Pari eka päivää oli poika ollut muutenkin itkuinen, etenkin siirryttäessä ulos tai syömään tai vessaan tms.
Hoitajat ainakin sanovat, ettei ole mitään sattunut...tiedä häntä...

Mut nyt oli tänään, siis 8.8, jo jäänyt ilman itkuja eikä ole päivälläkään itkenyt. Luojan kiitos!!! Alkaa äitilläkin vähän siis helpottaa.

Ja mein poika on kyllä aina ollut sellainen "mammanpoika"..että ehkä se oli vain sitä äitin kokeilua...toivottavasti =)

 

Meillä lähti viime elokuussa 2,5-vuotiaan kanssa päiväkotielämä yllättävän hienosti ja helposti käyntiin. Yksi hoitaja oli tosin selvästi mieleisin. Joulun aikaan tapahtui sitten muutama muutos: paras kaveri lähti toiseen päiväkotiin, ns. oma hoitaja siirtyi toiseen ryhmään ja toinenkin lähti virkavapaalle. Silloin alkoi sitten tosi vaikeat aamut... lisäksi tammi-helmikuulle sattui rikkonaisia viikkoja, kun ensin sairastimme flunssia ja sitten oli vielä hiihtoloma. Hiihtoloman jälkeen meni muutama viikko ja vähitellen helpotti kun vihdoin pääsimme "rytmiin" ja uudet hoitajat tulivat tutummiksi. Nyt taas parin kuukauden kesäloman jälkeen takkuilemme... pitkä tauko, uusi ryhmä ja uudet hoitajat.

Itse olen huomannut, että aamuisin menee helpoiten, kun vaan reippaasti totean: nyt mennään ja en jää yhtään ylimääräistä päiväkodille, toivotan hauskaa päivää, kerron kuka tulee tänään hakemaan ja heilutan. Itkut kuulemma loppuvat lyhyeen ja aurinkoinen hymynaama löytyy iltapäivisin pihalta! Onneksi...