Mulla on neljä lasta ja näistä vain kaksi nuorinta on olleet päiväkodissa. Vanhempi näistä oli päiväkotiin mennessään n. 5,5-vuotias. Hänellä kaikki meni alusta alkaen tosi hyvin, oli siellä tosi kiltti (mitä ei kotioloissa ole), teki mitä piti, oli suosittu kavereiden keskuudessa jne. Nuorin lapsemme oli päiväkodin aloittaessaan 3,5-vuotias. Hänellä oli aluksi vaikeuksia sopeutua päiväkotiin. Kävimme hänen kanssaan päiväkodissa etukäteen tutustumassa ja asiasta puhuttiin kovastikin kotona ja kerroin päiväkodin rutiineista, esim. että minkä jutun jälkeen tulisin häntä hakemaan jne, eli valmistelin häntä päiväkotiin menoon parhaan taitoni mukaan. Lapset olivat jätti-isossa päiväkodissa (100 lasta) eri osastoilla. Se mikä eniten aiheutti sopeutumattomuutta nuorimmalla lapsellamme oli varmaan se, että hänet oli sijoitettu pienten osastolle (1-3-vuotiaita), jossa hän oli lapsilauman vanhin (ja suurin), kun taas kotona oli lapsista pienin. Ei tuonikäinen voi tuollaiseen roolimuutokseen hetkessä sopeutua, sen tajusin itse heti, mutta päiväkodin henkilökunta ei. Eli ensimmäisenä päivänä kun hain lasta (olivat päiväkodissa klo 9-15, 10pv/kk; tein gradua kotona) minulle valitettiin, että lapseni oli itkenyt päiväunille käynnin aikana niin, että kaikki lapset olivat heränneet! Minulle sanottiin, että sellainen ei saa toistua jne. Muutamaa päivää myöhemmin minulle valitettiin, kun lapsemme olivat päiväkodissa vain 10pv, eli eivät millään koskaan sopeudu sinne jne. Minusta henkilökunta ei ollut oikein tilanteen tasalla.
Tämän kirjoituksen pointtina on se, että kannattaa valmistella lasta hyvin päiväkotiin menoon ja itse valmistautua siihen, että jonkinlaisia sopeutumisvaikeuksia voi ennakkoajatuksista huolimatta tulla.