päiväkodissa!

Onko päiväkodit pullollaan häiriintyneitä lapsia. Lapseni aloittaa pk:n ensi viikolla ja harjoittelun aikana olen seuraillut kauhulla useiden lapsien käytöstä....tönivät pienempiä ja lyödään lapiolla päähän...ym...vedetään käsistä ja revitään vaatteista. Hoitajat eivät ehdi seurailla lapsia ulkoillessa kovinkaan tarkkaan ja olisin jo passittanut muutaman viikon perusteella lapsia erityishoitoon sieltä. kauhealta tuntuu oma lapsi sinne viedä, jota olen kuitenkin pyrkinyt hyviin tapoihin ja toisten kanssa sovussa leikkimiseen kasvattaa... julmaa touhua! huh. :\|

 

Edellämainitut jutut olivat yksi syy miksi ehdottomasti valitsin pienemmän ryhmän eli perhepäivähoidon. Mielestäni on paljon rauhallisempaa ja kodinomaisempaa hoitoa pienelle lapselle.

Nyt kun neiti on 1,8v varmaan menisi jo paremmin vaikka päiväkodissa, mutta lapsi on tottunut tohon pph niin ei ole ainakaan vielä tykännyt olla isommissa ryhmissä.

En usko käyttäytymisen olevan mitenkään häiriölapsen käyttäytymistä, vaan lapset hakevat rajojaan mitä saa tehdä ja kun asioihin ei puututa siitä tulee luvallista käyttäytymistä.

 

Mitäköhän kaikkea se oma kullannuppusi siellä pk:ssa tekee silloin kun et itse ole paikalla?Ei mun lapsi,vaan ne muut...
Onko itselläsi vaan yksi lapsi? Ainakin jutut on sen mukaisia.

 

Minkä ikäinen oma lapsesi on? Onko kyse pienten vai isompien ryhmästä? Oma lapseni 2v aloitti juuri 1-3v ryhmässä ja siellä ainakin tuntuvat kaikki lapset olevan tosi kilttejä. Mitään häiriölapsia en ole nähnyt. Ja hoitajatkin ovat tosi ihania. Jos kyse on 3-6v ryhmistä niin meininki siellä onkin varmasti aivan toista. Yhdyn edelliseen se sama "tyhmyys tiivistyy joukossa" jatkuu alakoulussa ja läpi elämän. Omakin lapsesi käyttäytyy varmasti eri lailla kun sinä et ole paikalla. En tunne yhtään 3-6v, joka ei joskus jollain lailla kiusaisi. En kauhean hätiköidysti alkaisi nimitellä toisten lapsia häiriölapseksi. Tunnetko paljon lapsia? Normaali lasten käytös taitaa joskus asiaan vihkiytymättömästä tuntua häiriökäytökseltä...Lpaset ovat lapsia.

 

Kyllä siellä kaikkea oppi.... ei ole oma typykään enkeli, muttei osannut lyödä ennen päiväkotiin menoa. Nyt moksii avokämmenellä meitä kotona kasvoille...että silleen. Pakko sanoa, että päiväkodissa opittu. Tietty ois varmaan oppinu jossain muualla ennemmin tai myöhemmin

 

Voi näitä yhden pikku enkelin äitejä.....Ei alle kolme vuotiaalta voi vielä odottaa,että hän hallitsisi täysin impulssejaan.Lyöminen ja töniminen ei ole häiriökäytöstä vielä siinä iässä.
Nyt kun oma lapsesi on päässyt muiden seuraan,hänellä on vielä pitkä tie raakaa elämää edessä ja on hyvä oppia sosiaalisten taitojen salat jo pienestä että pärjää myöhemminkin.
Ja eiköhän se irtautuminen äidistä ole juuri meneillään..jos teitä kotona läpsii..siitä alkaa pienokaisenne itsenäinen elämän polku,kotona ei voi pumpulissa kasvattaa lopun elämää,vaikka ehkä haluaisitkin!!!!!

 

Olen sitä mieltä, että lapsien ei kuulu lyödä toista missään iässä! Ei edes 3-6 v. Lyömiseen on aina puututtava ja niin tehdään ainakin meidän päiväkodissa! Kyllä sapettaa nää alituiset kirjoitukset tällä palstalla siitä, että pieni lapsi saisi käyttäytyä miten vaan koska on lapsi. Lapsellekin asetetaan rajat ja häirikkölapsia taitaa tulla juuri näistä vanhemmista, jotka tälläkin palstalla on sitä mieltä, että pieni lapsi ei ymmärrä kieltöja ja lapsuuteen kuuluu lyöminen ym. temput. Olen itse lastenhoitaja ja lapsia kielletään säännöllisesti muita satuttamasta niin kauan että viesti joku päivä menee perille...näin on. :kieh:

 

lapseni on 1 vuotias ja minulla on 3 lasta. 8v, 5v ja 1v siis.
vanhempien lasteni päiväkotiryhmissä en ole edellä mainittavaa ongelmaa havainnut. Toki lapset joskus tönäisevät toista tms. mutta varsinaista jatkuvaa lyömistä tms. en ole havainnut. Ajattelin vaan, että joko sattuu olemaan hankala ryhmä tai sitten joukossa on yksi hankala lapsi, joka saa muutkin käyttäytymään agressiivisti ( tälläistä olen nähnyt aiemminkin). otin asian nyt puheeksi päiväkodissa ja ovat tiedostaneet asian ja miettivät mitä tehdä...harmittaa vaan että kuopus joutui tälläiseen ryhmään. Vanhemmilla lapsilla on ana ollut päivväkodissa oikein hyvä kasvatus ja hoito. =)

 

Lyöminen, töniminen tms. käytös ei ole "normaalia" edes alle 3-vuotiaalle!! Tietenkin kaikki lapset sitäkin joskus kokeilevat saadakseen tahtonsa periksi, mutta joillekkin se vaan "jää päälle"! On myös vanhempia, jotka kinttaalla vinttaavat (kuten tällä palstalla) tällaisen käytöksen ja saattavatpa jotkut olla ylpeitäkin lapsen käytöksestä, kun "osaa pitää puolensa"... :/

Ja kyllä jotkut lapset todella osaavat olla siivosti myös isossakin ryhmässä!! Ns. enkelilapset, joilla nyt ei ole niin tempperamenttinen luonne tai muuten mistä olisivat väkivaltaisen toimintamallin ottaneet..(syitäpä en tiedä..)

Sanon tämän ihan yleisesti.. Omasta "kullanmurustani" en osaa vielä sanoa, kun ikääkin on vasta 1v 7kk ja on se turpaan ottava osapuoli isompien kanssa.... :/

 

\

Onko päiväkodit pullollaan häiriintyneitä lapsia. Lapseni aloittaa pk:n ensi viikolla ja harjoittelun aikana olen seuraillut kauhulla useiden lapsien käytöstä....tönivät pienempiä ja lyödään lapiolla päähän...ym...vedetään käsistä ja revitään vaatteista. Hoitajat eivät ehdi seurailla lapsia ulkoillessa kovinkaan tarkkaan ja olisin jo passittanut muutaman viikon perusteella lapsia erityishoitoon sieltä. kauhealta tuntuu oma lapsi sinne viedä, jota olen kuitenkin pyrkinyt hyviin tapoihin ja toisten kanssa sovussa leikkimiseen kasvattaa... julmaa touhua! huh. :\|

Päiväkodin tätien pitäisi systemaattisesti puuttua, ainakin meillä lapset istuu välillä jäähypenkillä ja sitten keskustellaan miksi siinä istutaan. Ja siinä istua nököttää lapsia ihan ikään katsomatta! 3 v pojat ihan kummasti.
Se mikä kummastuttaa on kahden 5 v lapsen valtataistelu. Tyttö itkettää poikaa ihan tosissaan, hoitajat ovat sitä mieltä että he osaavat itse selvittää riitansa eivätkä siis puutu niihin. En ole samaa mieltä. Jos asetelma olisi toisinpäin, eli hento tyttö itkisi jatkuvasti, olisi kait puututtu jo. Mutta kun hento poika ja pullukka tyttö, ja tyttö on vahvoilla. Itsepäisiä molemmat, en tietysti seuraa tilannetta kuin silloin kun haen omani hoidosta pois, en joka pv, mutta näillä kerroilla poika on ollut aina alakynnessä.

Oma kuopukseni on ns. enkelilapsi eli kiltti, ei lyö, ei töni, ei vie leluja. Ihan oikeasti. Jää jalkoihin, enkä tiedä miten kasvattasin että osaisi pitää rohkeasti oikeuttaa ja puoliaan mennä ja olla missä itse haluaa pk:n pihalla kun toiset ei päästä eikä anna olla.
Mutta ei meillä lasta ole lyöty, eikä me toisiamme, missä hän väkivaltaa näkisi kun ei kotona eikä tv-ohjelmissakaan. !!!
:attn:
Eipä sitten osaa sitä itsekään käyttää.

 

Kyseinen käytös on ihan normaalin rajoissa alle 4-vuotiaalta, mutta sitä vanhemmalta ei enää jos lyömistä yms, tapahtuu jatkuvasti. Toisaalta kaikki nykyajan vanhemmat eivät uskalla laittaa rajoja lapselle ja niitä haetaan yhä vanhempana.

Päiväkodissa pitää kyllä myös ulkona olla sen verran aikuisia, että pystyvät valvomaan lapsia. Jos näin ei ole, niin kilauta suoraan johtajalle ja kerro mitä pihalla tapahtuu.

Itse olen samanlaisessa putiikissa töissä opettajana ja meillä on joka ryhmästä aamupäivällä kaksi aikuista ulkona ja kyllä siinä ehtii aika hyvin kieltää, komentaa, torua, lohduttaa ja niistää nenää jos vain haluaa. Ja lasten turvallisuushan on kaiken A ja O ja siitä ei saa tinkiä.

 

Helunalle vastaisin,että tuskinpa näillä palstoilla kirjoittelevat puolustavat väkivaltaa ja häirikkökäyttäytymistä,päinvastoin.
Päiväkoti-ihmisenä varmaan tiedätkin,että todellisissA ONGELMAperheissä tuskin netti-sivuilla aikaa vietetään,ei siihen varaa eikä mahdollisuutta.
Ja jos on todella niin laiska ja ymmärtämätön rajojen asettamisen suhteen,tuskin on sitten edes kiinnostunut näitä sivuja lukemaan...
Enemmän täällä kirjoittelevat suurentelevat ongelmaa kuin ongelmaa kummastakin näkökulmasta..mikä provosoi..
et sinäkään ole oikeassa kaikissa asioissa,niillä on yhtä monta puolta kuin katsojaakin..mutta ärsyyntyähän saa rauhassa...

 

Lapsi aines on muuttunut vuosien varrella "huonompaan" suuntaan. Lyömistä ja rajojen hakemista on ollut aina mutta kyllä monessa päiväkodissa tänä päivänä suurin osa ajasta menee häiriökäyttäytymisen kitkemiseen ja välillä on olo kuin hoitajan/opettajan sijaan olisi poliisi. OLen kiertänyt paljon taloja ja muutkin kauan alalla olevat ovat todenneet saman. Jonkinmoinen rauhattomuus lapsissa on lisääntynyt.

 

no mun mielestä siellä on kyllä ihan tavallisia naapurin matteja ja maijoja. Ei ne kaikki lapset siellä tietenkään hiljaa nurkassa istu ja leiki samalla leulla koko päivää. Isommissa ryhmissä tulee tietenkin ns. konflikteja, niitä on erittäin vaikea saada kokonaan pois. Ja tosiaan, ei sitä tiedä miten oma tenava käyttäytyy päivän aikana. Tottakai kotona opetetaan että toisen kädestä ei lelua oteta jne. mutta päiväkodissa hoitaja ei aina heti kerkeä puuttumaan tällaisiin tilanteisiin. Mutta hei, ei ne lapset lasista ole tehty. Normaali päiväkotielämä opettaa myös positiivisia asioita.

 

Minulla poika aloitti juuri päiväkodin.Mulla luja luottamus päiväkotimme henkilökuntaan.Uskon ja toivon heidän ajattelevan lasten parasta.

Pelottavalta kyllä tuntuu kun päiväkodinhenkilökuntaan kuuluvat tällä palastalla "närkästyneinä haukkuvat vanhempia" anteeksi liioitteluni.
Luottamus kyllä kärsii jos ammatti-ihmiset tällaisilla palstoilla alkavat asiantuntijan syyttävällä sormella syyllisiä osoittelemaan ja yleistämään.


Eikö asiat pitäisi käsitellä paikan päällä kunkin osallisen kanssa ja sitähän se ammattitaito on,että pystyy siellä oman henkilökunnan kanssa esim. työnohjauksessa ärsytyksensä käsittelemään ettei purkaudu vahingossa väärässä paikassa vääriin ihmisiin.Jos kerran levottomuus lapsissa on lisääntynyt pitäisi siitä olla yhteydessä korkeampiin tahoihin,että saadaan asialle jotain tehtyä esim.lisää henkilökuntaa!!!!

Minä luulin keittiöpsykologina,että näin syksyllä kun ryhmissä paljon uusia toisilleen tuntemattomia lapsia ja henkilökuntakin vierasta lapset hakevat rajojaan ja etsivät paikkansa ryhmässä mikä voi alkuun olla levottumuuden syy.
En sit tiedä muista päiväkodeista,mutta meillä ihana henkilökunta ja pitävät hyvin ohjakset käsissään ja rajat lapsille.Myös minun pikkuvintiölleni,joka osaa kyllä kokeilla rajoja,mutta kun huomaa ettei täälläkään tehdä mitä vaan uskoo sit kiltisti.
Kunnioitan kyllä päiväkotien henkilökuntaa;tekevät arvokasta ja hyvää työtä.Ovat saaneet hyvän koulutuksen ja alalle tuntuu hakeutuneen siihen sopivia ihmisiä.
MUTTA tottakai väsymys heillekin iskee jos henkilökuntaa on liian vähän ja lapset levottomampia kuin ennen.Kukaan ei ole yli-ihminen.Eikä vanhemmatkaan ole täydellisiä,vaikka haluaisivatkin ei oma lapsi aina olekaan se enkeli.
Kylläpä iski minuunkin levoton olo.

 

Minä uskon (ilman mitään tieteellistä näyttöäkin), että tietty levottomuus on lisääntynyt. Nämä äitien ja isien pikkuenkelit saavat nykyisin neuvotella kotona ja tietty "nyt vain tottelet, koska äiti sanoo näin" - tyyppisten ohjeiden hyväksyminen on vaikeampaa. Tämä heijastuu suoraan päiväkotiin ja myöhemmin kouluun.

On totta, että päiväkodilla on osa kasvatusvastuusta - mutta vain osa. Peruskasvatus, rajojen asettaminen, käytöstavat yms. pitäisi tulla kotoa. Sanon kuitenkin pitäisi, koska monesta osoitteesta (media yms.) tulee viestiä, että koulu ja päiväkoti joutuvat puuttumaan yhä enemmän peruskasvatukseen.

Väitän, että tämä näkyy myös monen arkielämässä. Leikkipuistossa on lapsia, jotka tönivät muita ja joita vanhemmat eivät toru tästä käytöksestä. Muskarissa on lapsia, joiden ei tarvitse luovuttaa soittimia takaisin ajallaan, koska heille tulisi siitä paha mieli. Tietyllä tavalla vanhemmilla tuntuu olevan hankaluuksia kieltää lasta, tuottaa heille pahaa mieltä ja hyväksyä se, että lapsi protestoi julkisesti.

 

[/quote] Oma kuopukseni on ns. enkelilapsi eli kiltti, ei lyö, ei töni, ei vie leluja. Ihan oikeasti. Jää jalkoihin, enkä tiedä miten kasvattasin että osaisi pitää rohkeasti oikeuttaa ja puoliaan mennä ja olla missä itse haluaa pk:n pihalla kun toiset ei päästä eikä anna olla.
Mutta ei meillä lasta ole lyöty, eikä me toisiamme, missä hän väkivaltaa näkisi kun ei kotona eikä tv-ohjelmissakaan. !!!
:attn:
Eipä sitten osaa sitä itsekään käyttää.

[/quote]

Huhhuh sanon minä! Meillä ei todellakaan lyödä ketään kotona, ei käytetä väkivaltaa missään muodossa eikä koskaan katsota telkkaria lapsen hereillä ollessa ja silti 1v3kk poikamme välillä puree ja lyö ja tönii toisia lapsia! Ja on vienyt lelujakin. Aina kielletään ja ohjataan johonkin mukavampaan toimintaan (pois tilanteesta, pussaamaan, silittämään, halaamaan...). Ja teemme tämän kanssa joka ikinen päivä töitä ja paljon!!! Ja tätä on jatkunut jo kuukausia, välillä asiat on paremmin, toisina päivinä on rankempaa.

Itse kyllä olemme pohtineet asiaan syitä ja löytäneetkin niitä vilkkaan, taitavan, helposti turhautuvan, sosiaalisen ja iloisen pienen kultamme toiminnasta. Olemme myös löytäneet meille sopivia kasvatusmetodeja ja malleja. Ja määrätietoisesti yritämme kasvattaa lapsestamme hyvää yhteiskunnan jäsentä. Mutta silti aina välillä nousee karvat pystyyn esimerkiksi keskustelupalstoilla kun leimataan vanhempia suoraan jollain tavalla huonommiksi jos lapsi (pieni alle 3v) käyttäytyy agressiivisesti. Tai lapsen käyttäytymistä "häiriökäyttäytymiseksi". Miksi näin tehdään?

Ja jos oma lapsi on ns "kiltti" tai arka, ymmärrän ettei välttämättä pysty eläytymään sellaisen vanhemman rooliin jonka lapsi on täysin erilainen temperamentiltaan. On helppo ajatella että on itse onnistunut ja muut tehneet jotain väärin. En minäkään voi täysin ymmärtää miltä tuntuu olla aran lapsen äiti, sellaisen jota joutuu patistamaan eteenpäin. Mutta en minä halua syyllistää näitä äitejä millään tapaa. Tai isiä.

Ja vielä alkuperäiseen aiheeseen siitä miten tarhassa asioiden tulisi olla... Lapsia pitäisi ohjata oikeanlaiseen toimintaan toistensa kanssa. Kaikki lyöminen ja pureminen ja tuuppiminen tulisi kieltää säännöllisesti. Mutta, kun ryhmässä on paljon pieniä lapsia, hoitajia on vähän ja lapsilla on erilaiset temperamentit, miten se tapahtuu? En tosiaan kadehdi hoitajien työtä silloin kun ryhmässä on useita uhmaikäisiä tai muuten rajojaan kokeilevia vilkkaita lapsia.

Ja tästä syystä meidän vilkas poikamme pysyy joko äidin tai isin hoidossa, kunnes oppii kunnolla puhumalla ilmaisemaan itseään ja ymmärtämään sosiaalisia suhteita edes vähän.

 

\ Oma kuopukseni on ns. enkelilapsi eli kiltti, ei lyö, ei töni, ei vie leluja. Ihan oikeasti. Jää jalkoihin, enkä tiedä miten kasvattasin että osaisi pitää rohkeasti oikeuttaa ja puoliaan mennä ja olla missä itse haluaa pk:n pihalla kun toiset ei päästä eikä anna olla.
Mutta ei meillä lasta ole lyöty, eikä me toisiamme, missä hän väkivaltaa näkisi kun ei kotona eikä tv-ohjelmissakaan. !!!
:attn:
Eipä sitten osaa sitä itsekään käyttää.

[/quote]

Huhhuh sanon minä! Meillä ei todellakaan lyödä ketään kotona, ei käytetä väkivaltaa missään muodossa eikä koskaan katsota telkkaria lapsen hereillä ollessa ja silti 1v3kk poikamme välillä puree ja lyö ja tönii toisia lapsia! Ja on vienyt lelujakin. Aina kielletään ja ohjataan johonkin mukavampaan toimintaan (pois tilanteesta, pussaamaan, silittämään, halaamaan...). Ja teemme tämän kanssa joka ikinen päivä töitä ja paljon!!! Ja tätä on jatkunut jo kuukausia, välillä asiat on paremmin, toisina päivinä on rankempaa.

Itse kyllä olemme pohtineet asiaan syitä ja löytäneetkin niitä vilkkaan, taitavan, helposti turhautuvan, sosiaalisen ja iloisen pienen kultamme toiminnasta. Olemme myös löytäneet meille sopivia kasvatusmetodeja ja malleja. Ja määrätietoisesti yritämme kasvattaa lapsestamme hyvää yhteiskunnan jäsentä. Mutta silti aina välillä nousee karvat pystyyn esimerkiksi keskustelupalstoilla kun leimataan vanhempia suoraan jollain tavalla huonommiksi jos lapsi (pieni alle 3v) käyttäytyy agressiivisesti. Tai lapsen käyttäytymistä "häiriökäyttäytymiseksi". Miksi näin tehdään?

Ja jos oma lapsi on ns "kiltti" tai arka, ymmärrän ettei välttämättä pysty eläytymään sellaisen vanhemman rooliin jonka lapsi on täysin erilainen temperamentiltaan. On helppo ajatella että on itse onnistunut ja muut tehneet jotain väärin. En minäkään voi täysin ymmärtää miltä tuntuu olla aran lapsen äiti, sellaisen jota joutuu patistamaan eteenpäin. Mutta en minä halua syyllistää näitä äitejä millään tapaa. Tai isiä.

Ja vielä alkuperäiseen aiheeseen siitä miten tarhassa asioiden tulisi olla... Lapsia pitäisi ohjata oikeanlaiseen toimintaan toistensa kanssa. Kaikki lyöminen ja pureminen ja tuuppiminen tulisi kieltää säännöllisesti. Mutta, kun ryhmässä on paljon pieniä lapsia, hoitajia on vähän ja lapsilla on erilaiset temperamentit, miten se tapahtuu? En tosiaan kadehdi hoitajien työtä silloin kun ryhmässä on useita uhmaikäisiä tai muuten rajojaan kokeilevia vilkkaita lapsia.

Ja tästä syystä meidän vilkas poikamme pysyy joko äidin tai isin hoidossa, kunnes oppii kunnolla puhumalla ilmaisemaan itseään ja ymmärtämään sosiaalisia suhteita edes vähän.

[/quote]


On vastattava ja korjattava: en kuvittele onnistuneeni ja olevani verrattoman mainio kasvattaja koska kuopus on kiltti ja tottelevainen. Hän on ns. helppo lapsi, tottelee ja "ottaa opikseen" aika hyvin, vaikka saakin ihan normaaleja rääkymis-kohtauksia.

Minulla on kyllä lapsia enemmänkin kuin tämä kuopus ja onpa yksi lapsista varsin itsepäinen ja vilkas ja vahvatahtoinen ja olen saanut moitteita huonosta kasvatuksesta ko. lapsen suhteen. Kuitenkaan, edes tämä vilkas energipakkaus ei ollut mikään läpsijä, lelujen viejä, kiusaaja.


Olen huomannut että monilla vanhemilla on vaikeuksia sanoa lapsellen EI
Siis selkeä kieltosana. Kaikkea muuta tehdään kyllä: viedään pois, ohjataan muuhun jne, mutta ei sanota, että näin ei saa tehdä, tuota ei saa tehdä.. jne
Tai sitten toinen on se että vaikka kielletään, ja lapsi jatkaa, lasta ei viedä pois tilanteesta.
Jäähylle siis, pienikin poisvienti on lapselle iso asia.
Itsepäisempien kanssa tehdään enemmän ja useammin ja kerta toisensa jälkeen.. ja helpompien kuten kuopukseni, riittää yksi kerta.

 

Muistatteko omaa päiväkotiaikaanne?Minä olin pk.ssa 70-luvun alussa.PK oli iso ja "pieniin ryhmiin jakautuessa" siinäkin oli 15 lasta.Muistikuvani on meluisa,kaikuva tila,jossa paljon lapsia.Itse oli hiljainen hissukka,väritön harmaa hiiri joka teki kiltisti mitä sanottiin,jännittäjä joka laamaantui kaikissa "suoritus tilanteissa".En ollut hyvä missän,mutta kiltisti tein mitä käskettiin.En ollut uppiniskainen,mutta lähes puhumaton. Pysyin siis kaikesta vähän erilläni,mutten liikaa ettei sitä huomattu.Minua salaa tätien selän takana tuupittiin,härnättiin ja kiusattiin(ei mitään väkivaltaa)En osannut puolustautua koska koin itseni huonoksi itsekin En kertonut kotona enkä tarhassa.Koko tarha-aika on muistoissa sumuista jännitettä täynnä.Ruokailut olivat kamalinta,ne pahat hajut ja maut joihin en tottunut.Opin siirtelemään lautasella niin että näytti syödyltä.Ei syömiseeni huomiota kiinnitetty,kunhan oli kiltisti.
Huomion saivat eloisat,iloiset,kauniit,puheliaat,esiintymistaitoiset,mukavat ja tietenkin äänekkäät lapset,siis minun mielikuvissani.
Ei ne minun "kiusaajani" mitään häiriköitä olleet,hyvistä perheistä ja hyvin ovat elämässään pärjänneet aikuisella iälläkin.

Kerron tämän siksi,että omille lapsileni haluan opettaa,että he ovat yhtä arvokkaita ja tärkeitä kuin kaikki muutkin ihmiset. He eivät saa lyödä,tuuppia,kiusata muita EIVÄTkä muutkaan heitä.Yritän opettaa heitä itse sanomaan jo mahdollisimman varhain "EI" jos joku tönäisee ja varmasti tönäisee,en usko,että yksikään lapsi sitä jää kokematta..
En tiedä onko siinä järkeä,jokuhan jo tällä palstalla panetteli sitäkin jos lastaan yrittää opettaa puolustautumaan.Tuskin kukaan on sillä mitään aigidoa tarkoittanutkaan...vaan yksinkertaisesti omanarvon tunnetta ja helppoa sanaa "Ei".Eihän se nyt ihan pieneltä vielä suju en sitä tarkoitakkaan.

Hiljainen hissukka olen itse vieläkin,mutta vasta murrosiässä opin ymmätämään,etten minä ole sen huonopi kuin muutkaan,eikä minun tarvitse olla lattiamatto johon muut pyyhkii jalkansa.Ja myöskin minä voi elämässäni pärjätä ja oppia vaikka mitä,kunhan haluan ja annan itselleni luvan. Siihen yritän rohkaista lapsianikin.

 

\

Tietyllä tavalla vanhemmilla tuntuu olevan hankaluuksia kieltää lasta, tuottaa heille pahaa mieltä ja hyväksyä se, että lapsi protestoi julkisesti.

mä oon huomannu tän saman: ajatellaan vaan että mitä muut ihmiset miettii siitä jos vähän kovemmin sanoo lapselle ja rajoittaa selvästi lapsen toimimista. Mulle on tullu mieleen, että johtuiskohan se siitä että nykyään ihmiset tekee vähemmän lapsia kuin ennen. Sitten niitä ainokaisia pidetään kuin kukkaa kämmenellä eikä viitsitä komentaa ettei perheeseen vaan syntyisi eripuraa.

 

Olen täysin samaa mieltä H-DAYN kanssa. Mun täytyy sanoa selvennykseksi aijempaan kirjoitukseeni,etten todellakaan tarkoita,että alle kolme vuotiaiden jatkuva töniminen ja lyöminen olisi normaalia. Sitä tapahtuu "parempienkin lasten tekemänä" ja karsituu kieltämällä.Ei kukaan lapsi "ole seppä syntyessään":Ja mistä Anu on saanut käsityksen,että tällä palstalla jotkut kehuskelevat lastensa tönimistä ja lyömistä.Ainakin minä olen saanut käsityksen,että juuri nämä äidit ovat huolissaan siitä käytöksestä ja että lapsi heti leimataan häiriölapseksi.
MUTTA pelottavaa on tää käsitys ettei lapset muka koskaan lyö,töni tms. AINOASTAAN HÄIRIKKÖLAPSET tekevät sitä ja oikein ja hyvinkasvatetut istuvat nätisti hiekkalaatikossa kainosti hoitotätiä katsoen.