päiväkodissa oleminen tuottaa hankaluuksia...

heips, kaikki äipät ja äipän alut!

onko kellään omakohtaisia kokemuksia siitä, että lapsi ei kunnolla sopeudu päiväkotiin? mulla on kohta 1-vuotias tyttö ja päiväkodissa oleminen on vaikeaa.syö ja nukkuu suht hyvin, mutta muun ajan itkee.vierastaa aika paljon hoitajia ja muita lapsia.vaikka kotona ollessa ei vierasta "vieraita" ihmisiä ollenkaan..ehkä tuttu ympäristö auttaa.. nyt ollut pari viikkoa vaan 3 krt viikossa, mutta ensi viikolla on 5krt/vkossa klo:8-15 pelottaa jo valmiiksi kuinka rankkaa tulee olemaan.toivottavasti sopeutuu ajan mittaan :/ tuntuu vaan pahalta aina jättää itkevä lapsi sinne, mutta opiskelu velvollisuudet kutsuu :ashamed: aamuherätykset jo muutenkin vaikeita ja asiaa ei helpota joutuminen joka pvä päiväkotiin missä on (mukamas) niin pelottavaa.. no toivon, että aika tekee tehtävänsä ja lapsi sopeutuu sinne ja saa uusia ystäviä vaikka onkin nuorin ja ikäeroa muihin on väh.2-vuotta.

KOKEMUKSIA JA MIELIPITEITÄ, KIITOS!!! :wave: :flower:

 

Se voi olla että pikkuisellasi menee hiukan aikaa tottua sinne tarhaympäristöön. Kertarysäyksellä tulee niin paljon uusia kasvoja että se ottaa oman aikansa siihen tottua. Sitten kun tarhassa on paljon lapsia niin se vilinä ja meteli on varmaan outoa ja pelottavaa näin aluksi. Kyllä se siitä varmaan menee kun aikaa kuluu vähän. Lapsesi on niin pienikin vielä että tutusta kotiympäristöstä uuteen ympäristöön jossa paljon ihmisiä, vie oman aikansa tottua. Tsemppiä sinulle ja pienokaiselle. Oliskos apua jos sinne mukaan antais jonkun tutun lelun, esim.pehmolelu jossa on omat tutut hajut niin se vois hiukan auttaa.

 

\

heips, kaikki äipät ja äipän alut!

onko kellään omakohtaisia kokemuksia siitä, että lapsi ei kunnolla sopeudu päiväkotiin?

Meidän esikoinen meni perhepäivähoitajalle 1 v 4 kk:n iässä. Ja se oli tuskaa! Lapsi itki ekan kk:n oikeastaan koko ajan. =( Toisena kuukautena itki jätettäessä ja nukkumasta herätessään. En sinällään usko hoitajassa olleen erityistä vikaa. Juuri kun lapsi alkoi tottua, hoitaja yllättäen lopetti koko homman! Pelkäsin, että uudessa paikassa olisi sama ralli edessä, mutta poika itki vain ekana päivänä!

Kyse oli varmaan siitä, että oli jo tottunut olemaan hoidossa ja ymmärsi, että aina äiti hakee. Ja toki myös siitä, että tämän uuden hoitajan kanssa lapsellani synkkasi ekasta päivästä asti! =)

Meillä auttoi myös se, että joka aamu toistimme samaa litaniaa: aamut rauhalliseksi, paljon aikaa ja sylittelyä. Matkalla hoitoon juttelin, että "X menee hoitoon, äiti menee töihin, sitten äiti ajaa KOVAA VAUHTIA hakemaan X:n ja sylitellään!" tätä samaa me toistettiin puoli vuotta joka aamu, poika itse halusi ja se tuntui häntä kovasti rauhoittavan. Alussa hänellä oli myös mukana esim. valokuva meidän kissoista, joka hoitajan mukaan rauhoitti häntä kovasti.

Kyllä se ohi menee, joillakin se vaan kestää kauemmin! Yrittäkää kestää ja keksiä pieniä kikkoja, joilla ahdistuista voisi hiukan lievittää - sekä lapselta että äidiltä... =)

 

Todella tärkeää ennen päiväkotiin jättämistä on tutustuttaa päiväkotiin!
Esim. olin 3 viikkoa lapseni mukana joka päivä tarhassa. Viimeisen viikon ajan häivyin ihan tunniksi vaan ja vikana päivänä jopa kahdeksi. Se herättää lapsessa ja itsessäsikin luottamusta kun äiti on mukana opettamassa uuteen paikkaan ja sen tapoihin ja rytmeihin.

Myös ennen päiväkotiharjoittelua oleellista on erilaiset sosiaaliset taidot ja niiden kehitys elikkä kaikki vauvajumpat, avoimet päiväkodit jne. ovat loistavaa opettelua pienelle tulevalle tarhalaiselle. Siinä tottuu muihin lapsiin ja solmii pieniä hetkittäisiä sosiaalisia vuorovaikutustaitoja.

Koittakaa järjestää aikaa näihin harjoitteluihin, mahdollisimman paljon! =) =) =)

 

Kokeikaapa niin, että isä vie lapsen. Meillä ainakin tämä toimi, lapsi ei jäänyt itkemään ja koko päivä meni muutenkin paremmin. Hoitajatkin sanoivat, että usein on juuri näin, että isän perään lapsi ei niinkän itke. Ja lapselle on tärkeää painottaa sitä, että äiti tulee hakemaan

 

Meillä poika aloitti perhepäivähoitajalla syksyllä, ikää oli n. 10kk. Kertaakaan ei ole jäänyt sinne itkemään vaan on viihtynyt tosi hyvin. Yleensä meillä isä vie pojan hoitoon. Nyt ennen joulua joutui varahoitoon päiväkotiin viikoksi ja joka ikinen aamu jäi itkemään ja päivällä kun hain kotiin tuli innolla mukaan. Joululoman jälkeen jäi taas omalle hoitajalle ilman mitään ongelmia. Oikeastaan ainut ongelma on ollut kotiinlähdöt kun ei millään suostu lähtemään kotiin hoitajalta.
Viime viikon joutui taas olemaan varahoidossa päiväkodissa ja joka ikinen aamu jäi sinne itkemään. Onneksi taas ensiviikolla pääsee omalle perhepäivähoitajalla jossa viihtyy hyvin.

En osaa mitenkään auttaa, mutta silloin kun poika aloitti hoidossa olin jo varasuunnitelman tehnyt mielessäni ja miettinyt että jos ei hoidossa ala millään sujumaan niin jään itse kotiin. Onneksi ei tarvinnut.

 

Kiitos vinkeistä! =) mä olen yksinhuoltaja joten toi isä-juttu ei oikein toimi.. :/ me käytiin tutustumassa kyllä etukäteen, mutta ei auttanut. pienestä pitäen on myös ollut erilaisissa kerhoissa ja "leikkinyt" muidenkin lasten kanssa mahdollisuuksien mukaan. Kouluakaan en viitsisi enää jättää kesken kun jostain on alettava saamaan elantoa ja ammatti takaa sen parhaiten lapseni on tempperamenttinen luonteeltaan ja kaikki tunteet ilosta-suruun näkyvät vahvoina joten kun itkee/tai raivoaa ei helposti luovuta. :heart:

 

\

Kokeikaapa niin, että isä vie lapsen. Meillä ainakin tämä toimi, lapsi ei jäänyt itkemään ja koko päivä meni muutenkin paremmin. Hoitajatkin sanoivat, että usein on juuri näin, että isän perään lapsi ei niinkän itke. Ja lapselle on tärkeää painottaa sitä, että äiti tulee hakemaan

Yksilöllistä, meillä kyllä itkee isänkin perään. Tosin isä on hyvin läheinen.

 

Oletko koettanut löytää perhepäivähoitajaa? Noin pieni on kyllä aika pieni päiväkodissa olemaan...

 

\

Oletko koettanut löytää perhepäivähoitajaa? Noin pieni on kyllä aika pieni päiväkodissa olemaan...

Tätä minäkin ehdottaisin. Hoitajalla olisi enemmän aikaa (vaikka vain yksi hoitaja niin vain 4 lasta) päiväkodissa on kuitenkin 12-20 lasta ja useampi hoitaja. Tulee se hoitotätikin nopeammin tutuksi.

Meillä ovat olleet 1,5 -4v pph:lla ja sitten siirtyneet päiväkotiin.

 

\

Meillä poika aloitti perhepäivähoitajalla syksyllä, ikää oli n. 10kk. Kertaakaan ei ole jäänyt sinne itkemään vaan on viihtynyt tosi hyvin. Yleensä meillä isä vie pojan hoitoon. Nyt ennen joulua joutui varahoitoon päiväkotiin viikoksi ja joka ikinen aamu jäi itkemään ja päivällä kun hain kotiin tuli innolla mukaan. Joululoman jälkeen jäi taas omalle hoitajalle ilman mitään ongelmia. Oikeastaan ainut ongelma on ollut kotiinlähdöt kun ei millään suostu lähtemään kotiin hoitajalta.
Viime viikon joutui taas olemaan varahoidossa päiväkodissa ja joka ikinen aamu jäi sinne itkemään. Onneksi taas ensiviikolla pääsee omalle perhepäivähoitajalla jossa viihtyy hyvin.

En osaa mitenkään auttaa, mutta silloin kun poika aloitti hoidossa olin jo varasuunnitelman tehnyt mielessäni ja miettinyt että jos ei hoidossa ala millään sujumaan niin jään itse kotiin. Onneksi ei tarvinnut.

Tämä voisi olla minun kirjoittamani! Paitsi että me viemme vuoron perään lapsen hoitoon. Varahoito meidän painajainen, jännitän sitä aina itsekin, ja lapsi varmasti vaistoaa asian. :'(

 

Luulen, että tuo on jotain eroahdistusta vanhemmista, sillä meidän lapsi itkee vaikka hänet viedään mummolaan hoitoon 3 kertaa viikossa. Siellä ainakin saa huomiota ja isovanhemmat ovat tuttuja ja rakkaita, mutta silti. Ei tosin itke koko päivää, mutta aamupäivän yleensä. :\|

 

Meidän poika on ollut päiväkodissa marraskuun lopusta eli 10kk lähtien. Nyt täyttää vuoden. Vasta nyt(3 viim. pv) alkaa hoidossa olo menemään hyvin, poika leikkii jo itse eikä roiku enää hoitajissa. Tosin vieläkään ei nuku hoidossa, onkin yleensä illat vain. Meillä ei mikään muu auttanut kuin aika. Vaikka itku pääsi nurkan takana koitin jättäessä olla aina mahd.iloinen. Ja mitä useammin lapsi on ,sen helpompi tottua.Aluksi yritin pitää kotona aina kun mahdollista esim. mummon turvin, mutta huomasin että mitä harvemmin käy tarhassa, sen vaikeampi. Eli säännöllisyys on tärkeää. Koita kestää, hoidon aloitus on yksi karmeimmista tilanteista johon äiti joutuu.. :hug:

 

\

Todella tärkeää ennen päiväkotiin jättämistä on tutustuttaa päiväkotiin!
Esim. olin 3 viikkoa lapseni mukana joka päivä tarhassa. Viimeisen viikon ajan häivyin ihan tunniksi vaan ja vikana päivänä jopa kahdeksi. Se herättää lapsessa ja itsessäsikin luottamusta kun äiti on mukana opettamassa uuteen paikkaan ja sen tapoihin ja rytmeihin.

Myös ennen päiväkotiharjoittelua oleellista on erilaiset sosiaaliset taidot ja niiden kehitys elikkä kaikki vauvajumpat, avoimet päiväkodit jne. ovat loistavaa opettelua pienelle tulevalle tarhalaiselle. Siinä tottuu muihin lapsiin ja solmii pieniä hetkittäisiä sosiaalisia vuorovaikutustaitoja.

Koittakaa järjestää aikaa näihin harjoitteluihin, mahdollisimman paljon! =) =) =)

Totta, tutustuminen päiväkotiin on tärkeää mutta eiköhän 3 viikoa ole jo hätävarjelun liioittelua! Varmaan riippuu paljon hoitajistakin, meillä niiiin ihanat hoitajat että tyttö sopeutui tosi hienosti vaikka etukäteen pelkäsin että kuinka käy. Ryhmässä 12 lasta ja 3 hoitajaa + harkka.

 

\

Totta, tutustuminen päiväkotiin on tärkeää mutta eiköhän 3 viikoa ole jo hätävarjelun liioittelua! Varmaan riippuu paljon hoitajistakin, meillä niiiin ihanat hoitajat että tyttö sopeutui tosi hienosti vaikka etukäteen pelkäsin että kuinka käy. Ryhmässä 12 lasta ja 3 hoitajaa + harkka.

No ihan sama, mutta meillepä ei tullut ongelmia päiväkotiin jäämisen kanssa. Myös ystäväni joka vietti lapsensa kanssa parisen viikkoa, onnistui hyvin tehtävässään eikä mitään. Mutta toinen kaverini oli vain päivän ja siitäpä se soppa syntyi ja lapsi on ihan hysteerinen kun jätetään tarhaan.

Mielestäni lapsen pitää saada rauhassa tutustua omassa tahdissaan ja miksei kolmekin viikkoa jos se on parasta!? :ashamed: En todellakaan halunnut ongelmkia joista olin kuullut joten siksi tämä pitkä tutustumis- ja harjoittelujakso. En olisi kestänyt tuollaista ap:n tilannetta, joten päätin ennaltaehkäistä sitä niin hyvin kuin mahdollista.

Olin kuullut tästä etukäteen siis lastenhoitaja-kaveriltani, joka suositteli kokemuksesta pitkää tutustumista, muuten en olisi ehkä tajunnut tehdä näin.

Ja meidänkin hoitajat ovat mahdottoman ihania!

 

itseasiassa korjaisin sen verran, että tyttöni on siis RYHMÄPERHEPÄIVÄKODISSA eikä PÄIVÄKODISSA niinkuin näköjään "virheellisesti" olen kirjoittanut :ashamed: lapsia on vain 10 ja hoitajia 3..joten ei ainakaan pitäisi olla siitä kiinni, ettei saisi huomiota..

 

meidän poika aloitti hoidon vuoden ikäisenä. Ensin meni ryhmäperhepäivähoitoon ja nyt on perhepäivähoidossa. Onneksi tämä vanha ryhmis on pojan varahoitopaikka joten siitä ei ole tullut ongelmia. Mitään ongelmia ei ole koskaan ollut, joten en noista vinkeistä niin tiedä.. Mein pojalla on hoidossa sellainen kansio mihin hoitaja laittaa pojan piirrustuksia. Samassa kansiossa on valokuvia minusta, miehestä, pojan tädeistä, mummoista ja papoista jne. Niitä kuulemma katselevat välillä jos känkkäränkkä iskee.

 

Jokainen lapsi on tässäkin asiassa yksilö. Meillä tytär sopeutui neljässä päivässä päiväkotiin ja uusiin lapsiin sekä hoitajiin ja tytär oli tällöin 1v 1kk. Ja toisilla taas menee pidempään. Mitä itse olen hoitajien kanssa jutellut niin viikosta kuukauteen on lapsilla tämä sopeutumisaika, joten tsemppiä peliin. Muista myös, että mitä ahdistuneempi itse olet sitä hankalampi lapsen on sopeutua, koska lapsi vaistoaa äidin tunteet. Joten reippaasti lapsi hoitoon, halit, pusut ja äiti tien päälle.
Kyllä se siitä. Tsemppiä opiskeluun.

Ja mitä tulee tuohon pitkään tutustumiseen niin kaikilla tähän ei ole mahdollisuutta, koska esimerkiksi tässä kunnassa hoitopaikkasta ei välttämättä tiedä ennen kuin viikkoa ennen hoidon aloittamista, joten tutustumisaika jää yhteen tai kahteen päivään. Me saimme tietää edellisen viikon keskiviikkona hoitopaikan kun seuraavan viikon tiistaina alkoi hoito, joten kerran ehdittiin käydä paikan päällä lapsen kanssa. Mutta ajatuksena kaunis tuollainen pitkä rauhallinen laskeutuminen uuteen arkeen.

Anne

 

meillä meni neiti vuoden vanhana perhepäivähoitoon ja alku oli tosi hankalaa. Hoitaja oli milloin vapaalla milloin sairaana ja me jouduttiin ekojen kuukausien aikana kolmen eri hoitajan hoiviin viemään. Alkuun vierasti kovin, ei syönyt ja itki vaan ja kakkasi neljäkin kertaa hoitopäivän aikana. Nyt kun on ollut puoli vuotta hoidossa, ei vierasta ollenkaan ja vaikka hoitopaikka vaihtuu toisinaan sairaslomien yms. takia ei ole siitä millänsäkkään.
Se vie aikansa, meillä siis meni varmaan kaksi kuukautta ennen kuin pystyi suht hyvin mielin jättään hoitoon...
Kärsivällisyyttä ja jaksamista, kyllä se siitä helpottaa. Ei se lapselle pahasta ole vaikka pahalta tuntuu jättää.

 

\

\

Totta, tutustuminen päiväkotiin on tärkeää mutta eiköhän 3 viikoa ole jo hätävarjelun liioittelua! Varmaan riippuu paljon hoitajistakin, meillä niiiin ihanat hoitajat että tyttö sopeutui tosi hienosti vaikka etukäteen pelkäsin että kuinka käy. Ryhmässä 12 lasta ja 3 hoitajaa + harkka.

No ihan sama, mutta meillepä ei tullut ongelmia päiväkotiin jäämisen kanssa. Myös ystäväni joka vietti lapsensa kanssa parisen viikkoa, onnistui hyvin tehtävässään eikä mitään. Mutta toinen kaverini oli vain päivän ja siitäpä se soppa syntyi ja lapsi on ihan hysteerinen kun jätetään tarhaan.

Mielestäni lapsen pitää saada rauhassa tutustua omassa tahdissaan ja miksei kolmekin viikkoa jos se on parasta!? :ashamed: En todellakaan halunnut ongelmkia joista olin kuullut joten siksi tämä pitkä tutustumis- ja harjoittelujakso. En olisi kestänyt tuollaista ap:n tilannetta, joten päätin ennaltaehkäistä sitä niin hyvin kuin mahdollista.

Olin kuullut tästä etukäteen siis lastenhoitaja-kaveriltani, joka suositteli kokemuksesta pitkää tutustumista, muuten en olisi ehkä tajunnut tehdä näin.

Ja meidänkin hoitajat ovat mahdottoman ihania!

Jep... no me käytiin pari kertaa yhdessä tutustumassa, oltiin 1 - 2 tuntia yhdessä tytön kanssa. Sitten viikko niin että ensin tyttö yksin hoidossa pari tuntia, seuraavana päivänä pidempään jne, jne... Ja hyvin toimi. Mutta taitaapi kyllä olla aika paljon lapsestakin kiinni miten se alkaa sujumaan. Meillä nyt typy vaan on semmoinen energiapakkaus joka tykkää kun on menoa ja melskettä ja muita ympärillä...