Päivähoidon aloitus ja itkuisuus kotona

Hei,
meidän reilu 10 kk tytär aloitti pari viikkoa sitten päivähoidon, kun äidin piti palata töihin... Aluksi päiväkoti oli hauska paikka, eikä neiti ihmeemmin siitä välittänyt, eikä ole itkeskellyt ollenkaan hoitoon jätettäessä, hieman vain oli takertuvampi kotona iltaisin. Nyt pari viikkoa hoidossa oloa ja aikaisemmin iloinen ja aina nauravainen tyttö on muuttunut itkuiseksi ja kiukkuiseksi lähes koko ajan. Hirveä läheisyyden tarve on koko ajan, mikä on kyllä ihan ymmärrettävää. Säälittää pikkuinen...

Te jotka olette päivähoidon aloittaneet ja joilla on ollut vastaavanlaisia kokemuksia, kertokaa miten pitkään teillä on mennyt päivähoitoon tottumisessa ja missä vaiheessa elämä on palaillut entisiin uomiin ja itkuisuus vähentynyt? Itselläkin kun on hieman hermot pinnassa töiden aloittamisen takia niin tuntuu että ei jaksaisi ollenkaan jatkuvaa itkua, ja kun säälittää myös pikkuisen ahdistunut olo...

 

Onko teillä päiväkodissa lapsukainen? Meillä mentiin tuon ikäisenä pph ja täällä ei alle vuoden vanhat edes pääse päiväkotiin. Ongelmia ei ollut minkäänlaisia, hyvin tutustuttiin ja alun iltakänkän jälkeen ei mitään ongelmia. Minä pahoin pelkään että siellä päiväkodilla on tuon ikäiselle liikaa menoa ja melskettä ja tädeillä ei ole aikaa yksilölliseen sylissäpitoon, jos on suuri ryhmä.

Lisään vielä että meillä tyttö nyt 2,5v joten kuten meni ryhmiksessä kuukauden, kun hoitotäti oli eri aikaan lomalla, mutta kyllä tyttö väsyi aivan hirvittävästi ison ryhmän vaatimuksiin. Eli tuossa 3v voisin ajatella ryhmistä tai päiväkotia hoitopaikaksi.

 

Mun lapsi oli tossa iässä kotihoidossa ja koko ajan mun perään samalla lailla. Aattelin, että,se johtui tosta iästä. Muuta en osaa sanoa. Tyttö aloitti pph:ssa nyt reilu kk sitten (ikää 1.5 v.) ja tosi hyvin on mennyt (paremmin kuin kotona ikinä )

 

Meillä tyttö reilu 1vee ollu nyt kohta kuukauden päivät päiväkodissa, iltakänkkäränkkää on vieläki ihan kiitettävästi tarhapäivän jälkeen. Kylläki nyt on ollu pitempään sairaana niin on taas "rutiinit" vähä hukassa kun ei ole ollu ku päivän sillon tällön hoidossa... Muistelen kans että just 10kk iässä meilläki tytöllä oli sellanen "takertumisvaihe", koko ajan kinus syliin tai vähintäänki piti olla näköyhteys äitiin koko ajan. Eiköhän se siitä ajan kanssa! Voimia! :hug: