Kopsaan toisesta ketjusta tarinaa synnytyksestä:
Pe-la yönä alkoi tulemaan hyvin epäsäännöllisesti epämukavan tuntuisia supistuksia, joita sitten la aamusta kellottelin. La aamuna tuli myös vanhan veren näköistä limaa. Illalla soittelin synnärille ja ilmoittelin et jossain vaiheessa varmaan tullaan. Kolmen jälkeen la-su välisenä yönä mentiin synnärille, jossa selvisi, että kohdunsuu on kiinni, tosin kaulaa ei ollut jäljellä. Ehdottivat kotiin lähtöä, mutta supistukset olivat sen verran kivuliaita, että jäätiin sitten perhehuoneeseen.
Sain tramalia lihakseen ja yritin nukkua, eikä siitä kyllä mitään enää tullut. Mies sai onneksi nukuttua muutaman tunnin. Aamusta tutkittiin ja kohdunsuu oli edelleen kiinni. Päivällä kätilö arvioi, että seuraavan yön voisin olla osastolla ja saada unilääkettä ja kipulääkettä. Kokeiltiin sitten vesiallasta, jossa viihdyin puolitoista tuntia. Altaassa pyrin rentoutumaan aina supistuksen tullessa. Tämän jälkeen kätilö ehdotti kävelylle lähtemistä, mutta sitten supistukset alkoivat lyömään niin kovaa, että nojasin niiden aikana pöytään ja valitin. Pyysin pian jotain kipulääkettä ja sain petidin-piikin. Piikistä ei ollut juurikaan apua ja jokainen supistus tuntui aivan tuskaiselta, eikä rentoutumaan pystynyt mitenkään. Siinä sitten kiroilin ja hakkasin tyynyjä supistusten aikana.
Edelleenkin kohdunsuu oli hädintuskin yhdelle sormelle auki ja näin ollen en päässyt saliin. No aikani siinä tuskailtuani ja lisää jotain lääkettä pyydettyäni pääsin illalla vihdoin saliin. Sai kokeilla ilokaasua ja parin ekan henkosen jälkeen olin aivan sekaisin ja kuvittelin hengaavani PMMP:n kanssa... Sitten kätilö huomas, että ilokaasu oli ihan täysillä. Sitä laskettiin oikealle tasolle ja sitten siitä olikin paljon apua. Kerran oksenkin, mutta muuten ei tullut huono olo. Välissä kokeilin vielä aqua-rakkuloita. Kyllähän niiden laittaminen kirpaisi, mutta oli niistä hetken apua. Puolen yön jälkeen maanantain puolella kohdunsuu oli auki sen verran, että puudutusta päästiin harkitsemaan. Lekuri puhkaisi ensin kalvot ja laittoi vauvan päähän elektrodin ja sitten laitettiin epiduraali.
Epiduraali auttoi kyllä ja supistukset siirtyivät tuntumaan takapuoleen. Oksitosiinitippa laitettii vauhittamaan hommaa. Nousin jossain välissä keinutuoliin ja siinä alkoi supistukset tulemaa käyrien mukaan isoina ja tiheästi. Epiduraalin laiton jälkeen alkoi muuten jalat kramppaamaan ihan holtittomasti. Vähitellen alkoi tuntumaan pientä työntämisen tarvetta, tässä vaiheessa oli 6 cm auki. Aika pian työntämisen tarve muuttui kovemmaksi ja pian lähes hallitsemattomaksi. Aika nopeasti olin 10 cm auki ja edellä oli lippa, jonka kätilö muklas pois tieltä. Ponnistamisen pidätteleminen oli kieltämättä aika epämiellyttävä tunne. Ponnistusvaihe kesti 16 minuuttia, ponnistin puoli-istuvassa asennossa, epparia ei tehty. Yksi isompi toisen asteen repeämä tuli ja pienempiä nirhaumia. Vauva syntyi nyrkki poskella, lapsivesi oli aivan vihreää. Vauva sai täydet yhdeksän pistettä, tosin sitä imettiin vielä myöhemmin, kun kurlasi sitä vihreätä lapsivettä.
Epäsäännölliset supistukset alkoivat siis kaksi vuorokautta ennen syntymää, eikä synnytys edistynyt oikein mitenkään, supistukset olivat kaksiosaisia ja rytmittömiä, mutta valtavan kivuliaita. Lopulta vauvan synnyttyä en ollut nukkunut yli kahteen vuorokauteen. Sitten kun sai puudutukset ja tipat, homma eteni normaalisti. Harmittaa, kun oma kroppa ei toiminut oikein, eikä kohdunsuu auennut hyvin ja näin ollen jouduin käyttämään koko kipulääkearsenaalin. Kätilöt eivät myöskää uskoneet, että synnytys oli käynnissä. No, mutta hengissä selvittiin ja palkinto on mitä mieluisin. Synnyttäminen pelottaa kyllä nyt, saa nähdä uskaltaako seuraavalla kerralla alakautta yrittää. Tulipas romaani..
Kerttu ja Maisa 10 vrk