Heips kaikille!
Tää asia on käsitelty täällä varmaan tuhanteen kertaan, mut jos joku nyt viel viittis vastata mulle.
Olen asunut avoliitossa melkein kuusi vuotta ja minulla ja miehelläni on 11kk vanha poika. Parisuhteemme meni yht äkkiä jyrkkään alamäkeen viime syyskuussa ja sen jälkeen on elämä ollut aika myrskyistä. Olen puhunut muutamaan kertaan miehelleni minun ja pojan pois muutosta, mutta mieheni on ollut asiasta aina erimieltä ja taas on mennyt muutama viikko hyvin kunnes ollaan palattu arkeen. Viime vuoden ihan lopussa äitini sai tietää sairastavansa rintasyöpää ja olen ollut äidilläni nyt aina viikon kerrallaan muutamaan otteeseen. Viimeksi kotiin tullessani mieheni ei puhunut minulle yhtään ystävällistä sanaa neljään päivään ja sitten sain sanottua et huomenna (pikkuveljeni 7v. oli kylässä niin siksi vasta huomenna) tehdään se asuntohakemus mulle. No sit puhuttiin oikeen kunnolla (mieheni sanoi viihtyneensä paremmin kotona ilman meitä) ja päätettiin et mä muutan pojan kanssa samaan kaupunkiin asumaan ja yritetään vielä, mutta asutaan erilään. Sitten maanantaina (seuraava päivä) mieheni halusi erotakkin ihan kokonaan ja mä olin ihan rikki ja itkin koko yön ja käsittelin asiaa. Tiistaina lähetin miehelleni tekstarin et en sit tiiä muutanko suoraan takas kotikonnuilleni 150km päähän, jos meillä ei kert oo enää mitään toivoa. No sit mun mies oli ihan sekasin taas et mitä haluu ts. ei halua et poika muuttaa niin kauas mikä on ihan ymmärrettävää, mutta mä en voi jäädä tänne seuraamaan sen poikamies elämää ja mulla ei oo täällä ollenkaan omia ystäviä. No mieheni meni sit tiistai iltana ajelulle ja mietti kaikkia asioita. Sen tullessa kotiin vaadin lopullista ratkaisua tähän tilanteeseen, ku en jaksanu edes takas soutamista ja mieheni päätti et erotaan...ei nähnyt meitä yhdessä enää 10v päästä. Keskiviikko aamuna aloin järjestelemään asuntoa jne. Sitten mieheni soitti töistä et ei tiedäkkään mitä haluaa...huoh! No sit töistä tullessaan oli päättäny et ei halua erota ollenkaan et jatketaan avoliitossa asumista, mutta minä olin jo ehtinyt suunnittelemaan minun ja poikani elämän uusiks ja epäilen et mieheni haluaa vaan pitää pojan lähellä. No sit pallo oli mulla et mitä mä haluun ja mä ratkasin tilanteen nyt niin et mä tein sen asuntohakemuksen sinne 150km päähän, mutta eletään nyt niinku ennenkin ja sit kun mulle tarjotaan jotain asuntoa katotaan mikä on meijän tilanne sillon. Ongelmana täs nyt vaan on et nää asiat pyörii kokoajan mun päässä ja tällä hetkellä en nää vielä mitään kauheeta muutosta meijän suhteessa. No eniten nyt kyl pännii se kun piti tänään viedä poika hoitoon ja lähtee kaverin 30v. synttäreille ja viettää parisuhteen korjaamis/laatuaikaa ni mummu sairastu mahatautiin ja pojallekkin nousi illalla kuume...eli ihan selkeetä et ei lähetä mihinkään. Paitsi et mun mies tossa huokaili koko päivän ku niin harmittaa ku ei pääse sinne juhliin jne. ja sit kysyin et oisiks sä sit halunnu mennä ni vastaus oli et joo. No sit sanoin et teet ihan niinku parhaaks näät...no hän päätti lähteä, mut kysys moneen kertaan et en kai mä suutu ja sanoin etten mä suutu, mut en kauheesti tykkääkkään. Ennen lähtöään kysys uudestaan et kai hän nyt voi sit mennä ja sanoin et en haluis et itelläkin mahassa kiertää ja on pahaolo (olin pojan kanssa eilen mummulassa)...vastaus oli et soita sit jos alat yrjöö!!
Mä en nyt vaan tiiä mitä pitäis tehdä!!! Oon niin sekasin ja päässä liikkuu et onkohan tää joku ekstra huono vaihe vai jatkuvaa yrittääkö mun mies ihan tosissaan, jos ei voinu jättää yksiä synttäreitä väliin meijän takia?! Sanos kyl ettei lähe baariin, mut samaan hengenvetoon et yks kaveri oli kyl luvannu puhua sen ympäri. En nyt halua et kukaan aattelee et oon joku kauhee pirtti hirmu ja et mies ei sais käydä missään. Oli viime lauantaina baarissa kavereidensa kanssa ja muutenkin en ole ikinä hanttiin laittanu, mut nyt vaan oisin halunnu et jää kotiin tän meijän tilanteen takia ja poika kipeenä ja mullakin huono olo. Miksei mistään voi vaan saada selkeetä vastausta et mikä on oikee ratkasu meidän kaikkien kannalta jne. Tää on vaan todella vaikkeeta!! APUA!!!
Tää asia on käsitelty täällä varmaan tuhanteen kertaan, mut jos joku nyt viel viittis vastata mulle.
Olen asunut avoliitossa melkein kuusi vuotta ja minulla ja miehelläni on 11kk vanha poika. Parisuhteemme meni yht äkkiä jyrkkään alamäkeen viime syyskuussa ja sen jälkeen on elämä ollut aika myrskyistä. Olen puhunut muutamaan kertaan miehelleni minun ja pojan pois muutosta, mutta mieheni on ollut asiasta aina erimieltä ja taas on mennyt muutama viikko hyvin kunnes ollaan palattu arkeen. Viime vuoden ihan lopussa äitini sai tietää sairastavansa rintasyöpää ja olen ollut äidilläni nyt aina viikon kerrallaan muutamaan otteeseen. Viimeksi kotiin tullessani mieheni ei puhunut minulle yhtään ystävällistä sanaa neljään päivään ja sitten sain sanottua et huomenna (pikkuveljeni 7v. oli kylässä niin siksi vasta huomenna) tehdään se asuntohakemus mulle. No sit puhuttiin oikeen kunnolla (mieheni sanoi viihtyneensä paremmin kotona ilman meitä) ja päätettiin et mä muutan pojan kanssa samaan kaupunkiin asumaan ja yritetään vielä, mutta asutaan erilään. Sitten maanantaina (seuraava päivä) mieheni halusi erotakkin ihan kokonaan ja mä olin ihan rikki ja itkin koko yön ja käsittelin asiaa. Tiistaina lähetin miehelleni tekstarin et en sit tiiä muutanko suoraan takas kotikonnuilleni 150km päähän, jos meillä ei kert oo enää mitään toivoa. No sit mun mies oli ihan sekasin taas et mitä haluu ts. ei halua et poika muuttaa niin kauas mikä on ihan ymmärrettävää, mutta mä en voi jäädä tänne seuraamaan sen poikamies elämää ja mulla ei oo täällä ollenkaan omia ystäviä. No mieheni meni sit tiistai iltana ajelulle ja mietti kaikkia asioita. Sen tullessa kotiin vaadin lopullista ratkaisua tähän tilanteeseen, ku en jaksanu edes takas soutamista ja mieheni päätti et erotaan...ei nähnyt meitä yhdessä enää 10v päästä. Keskiviikko aamuna aloin järjestelemään asuntoa jne. Sitten mieheni soitti töistä et ei tiedäkkään mitä haluaa...huoh! No sit töistä tullessaan oli päättäny et ei halua erota ollenkaan et jatketaan avoliitossa asumista, mutta minä olin jo ehtinyt suunnittelemaan minun ja poikani elämän uusiks ja epäilen et mieheni haluaa vaan pitää pojan lähellä. No sit pallo oli mulla et mitä mä haluun ja mä ratkasin tilanteen nyt niin et mä tein sen asuntohakemuksen sinne 150km päähän, mutta eletään nyt niinku ennenkin ja sit kun mulle tarjotaan jotain asuntoa katotaan mikä on meijän tilanne sillon. Ongelmana täs nyt vaan on et nää asiat pyörii kokoajan mun päässä ja tällä hetkellä en nää vielä mitään kauheeta muutosta meijän suhteessa. No eniten nyt kyl pännii se kun piti tänään viedä poika hoitoon ja lähtee kaverin 30v. synttäreille ja viettää parisuhteen korjaamis/laatuaikaa ni mummu sairastu mahatautiin ja pojallekkin nousi illalla kuume...eli ihan selkeetä et ei lähetä mihinkään. Paitsi et mun mies tossa huokaili koko päivän ku niin harmittaa ku ei pääse sinne juhliin jne. ja sit kysyin et oisiks sä sit halunnu mennä ni vastaus oli et joo. No sit sanoin et teet ihan niinku parhaaks näät...no hän päätti lähteä, mut kysys moneen kertaan et en kai mä suutu ja sanoin etten mä suutu, mut en kauheesti tykkääkkään. Ennen lähtöään kysys uudestaan et kai hän nyt voi sit mennä ja sanoin et en haluis et itelläkin mahassa kiertää ja on pahaolo (olin pojan kanssa eilen mummulassa)...vastaus oli et soita sit jos alat yrjöö!!
Mä en nyt vaan tiiä mitä pitäis tehdä!!! Oon niin sekasin ja päässä liikkuu et onkohan tää joku ekstra huono vaihe vai jatkuvaa yrittääkö mun mies ihan tosissaan, jos ei voinu jättää yksiä synttäreitä väliin meijän takia?! Sanos kyl ettei lähe baariin, mut samaan hengenvetoon et yks kaveri oli kyl luvannu puhua sen ympäri. En nyt halua et kukaan aattelee et oon joku kauhee pirtti hirmu ja et mies ei sais käydä missään. Oli viime lauantaina baarissa kavereidensa kanssa ja muutenkin en ole ikinä hanttiin laittanu, mut nyt vaan oisin halunnu et jää kotiin tän meijän tilanteen takia ja poika kipeenä ja mullakin huono olo. Miksei mistään voi vaan saada selkeetä vastausta et mikä on oikee ratkasu meidän kaikkien kannalta jne. Tää on vaan todella vaikkeeta!! APUA!!!