Omasta keskenmenosta on jo kolme kuukautta mutta silti itken vielä usein ikävääni.
Menetin viikolla 21+4 omat kaksospoikani A painoi 600g ja B 400g.
Olin käynyt rakenneultrassa jossa kaikki oli hyvin ja sain kuvan jossa vauvojen nenät näkyi. Todettiin tosin että minulla oli liikaa lapsivettä illalla lähdin sairaalaan koska olin kärsinyt selkäkivuista ja oli sietämätön olo. Sairaalassa kun pääsee lääkärin luo niin totesi kohdun suun olevan auki ja että menee kesken. Molempien sydämmet sykkivät vielä silloin. Menin sisälle seitsemältä ja joskus yhdentoista aikoihin pojat syntyivät.
Pojat syntyivät ihan normaalisti sattui onneksi tosi ihana kätilö.
A syntyi elossa ja itki teki tosi pahaa kun ei pystynyt auttaan toista vaiks ois vaan halunnu ottaan syliin ja todeta kaiken olevan hyvin. B oli kuollut synnytyksen aikana koska oli muutenkin heikompi veljeään.
Poikien olisi nyt pitänyt syntyä ja nää päivät on tuskaa...
Tutut jotka oli samaan aikaan raskaana ovat saaneet lapsensa ja yksi saa kolmannen lapsensa syksyllä. Tuntuu pahalta miksi muut miksen minä?
Vaikka tiedän ettei vika ollut minussa ja näitä sattuu niin silti en halua hyväksyä.
Mulle jäi raskaudesta vaan raskausarvet koska oli paljon vettä niin oli kunnon vauva vatsakin jo.
Läheiset tuntuu jo unohtaneen koko asian ja oon yksin.
Alkaa voimat loppua ei jaksais enää itkeäkkään
Menetin viikolla 21+4 omat kaksospoikani A painoi 600g ja B 400g.
Olin käynyt rakenneultrassa jossa kaikki oli hyvin ja sain kuvan jossa vauvojen nenät näkyi. Todettiin tosin että minulla oli liikaa lapsivettä illalla lähdin sairaalaan koska olin kärsinyt selkäkivuista ja oli sietämätön olo. Sairaalassa kun pääsee lääkärin luo niin totesi kohdun suun olevan auki ja että menee kesken. Molempien sydämmet sykkivät vielä silloin. Menin sisälle seitsemältä ja joskus yhdentoista aikoihin pojat syntyivät.
Pojat syntyivät ihan normaalisti sattui onneksi tosi ihana kätilö.
A syntyi elossa ja itki teki tosi pahaa kun ei pystynyt auttaan toista vaiks ois vaan halunnu ottaan syliin ja todeta kaiken olevan hyvin. B oli kuollut synnytyksen aikana koska oli muutenkin heikompi veljeään.
Poikien olisi nyt pitänyt syntyä ja nää päivät on tuskaa...
Tutut jotka oli samaan aikaan raskaana ovat saaneet lapsensa ja yksi saa kolmannen lapsensa syksyllä. Tuntuu pahalta miksi muut miksen minä?
Vaikka tiedän ettei vika ollut minussa ja näitä sattuu niin silti en halua hyväksyä.
Mulle jäi raskaudesta vaan raskausarvet koska oli paljon vettä niin oli kunnon vauva vatsakin jo.
Läheiset tuntuu jo unohtaneen koko asian ja oon yksin.
Alkaa voimat loppua ei jaksais enää itkeäkkään