Pääseekö siitä koskaan yli että mies on pettänyt?

Vai kaiveleeko sitä aina ja kalvaako se aina.Meillä menee nyt paremmin kuin koskaan,mutta epäilen ja pelkään että mies tekee jotain.Jos hän lähtee kavereidensa kanssa jonnekkin,mietin mitä voi tapahtua yms...olen aika uupunut tähän ja omiin ajatuksiin,siihen ettei voi luottaa.
Joskus minulla on parempia kausia etten mieti,mut nyt esim joulun alla on jotenkin katkera olo.

Tekisi mieli vaahdota kun tulee tekstiviesti hänelle,että no tuliko joltain naiseltas ymss.. vaikkei tullut ja vaikken ole vaahdonnut.

Uskon että tämä jossain vaiheessa jää pois,mutta jaksanko sinne asti?!

 

Mä en varmaan pääsisi.

 

Mietin ihan samaa. Aika vasta paljastui, että mies pettänyt mua muutamaan otteeseen. Nyt mietin, että onko järkeä jatkaa. Ootko/ootteko käyneet missään juttelemassa asiasta?

 

Minä pääsin mutta siihen kului aikaa 2 vuotta ja siitä piti puhua ja puhua ja puhua miehen kanssa. käydä läpi, vatvoa, vitsailla siitä, itkeä ja nauraa ja mies oli viime vkl pikkujouluissa ja ekaa kertaa minulla oli "turvallinen" olo että mies ei ole vieraissa eikä petä minua

 

Kyllä mä yritin mutta en vaan päässyt yli. Mun sydän oli niin rikki ja olin niin pettynyt mieheeni ja tuntui etten enää tuntenut koko ihmistä enkä pystynyt enää kuvittelemaan yhteistä tulevaisuutta. Ei se erokaan mikään helppo ratkaisu ollut mutta ainakin sen "kamala tunne" hävisi jonkin ajan päästä kun ei enää ollut sitä elävää muistutusta kotona. Nyt ihan onnellinen enkä ole edes katkera. En ajattele että kaikki miehet ovat samanlaisia.

 

[QUOTE="vieras";22690033]Minä pääsin mutta siihen kului aikaa 2 vuotta ja siitä piti puhua ja puhua ja puhua miehen kanssa. käydä läpi, vatvoa, vitsailla siitä, itkeä ja nauraa ja mies oli viime vkl pikkujouluissa ja ekaa kertaa minulla oli "turvallinen" olo että mies ei ole vieraissa eikä petä minua [/QUOTE]

Nyt jotenkin sisimmässäni luotan,meillä meni silloin huonosti tai hyvin huonosti. Mutta olin raskaana se lisää katkeruutta ja sitten myöhemmin paljastui että hän tekstaili usean eri naisen kanssa,olin jättämässä hänet,hän teki varmaankin sen pelosta jäädäkseen yksin,piti olla jotain sutinoita. Hän on nyt aikuistunut huomattavasti ja suhde kehittynyt.
Minä pelkään silti esim tilanne että hän on kavereidensa kanssa jossain toispaikkakunnalla,hän lähtisi vieraan matkaan... en tiedä aika hajottavaa kelata tälläistä ja nyt olen huomannut ettei tekisi mieli viettää joulua hänen kanssaan ja suunnitella toista lasta.
Sitten tunteet alkaa helpottaa ja enää ei tunnu niin pahalta kunnes joku sen taas laukaisee.
Hän ei minua petä,sen tiedän.Pelottaa että epäilylläni ajan hänet pois. Hän rakastaa perhettämme ja tekee meille taloa ymss... on ihana mies nykyisin,miksen osaa nauttia tästä ja kuitenkin kun rakastan häntä.

 

Mulla meni jotain kuus vuotta. Suunnilleen.

 

[QUOTE="vieras";22690031]Mietin ihan samaa. Aika vasta paljastui, että mies pettänyt mua muutamaan otteeseen. Nyt mietin, että onko järkeä jatkaa. Ootko/ootteko käyneet missään juttelemassa asiasta?[/QUOTE]

Ei olla ja mies ei puhu niistä muuta kuin sen ettei tekisi enää koskaan niin minulle ja sanoo että hän on oppinut niistä.
Silloin kun vyyhti lähti purkaantumaan kertoi rehellisesti? asiat kerran ja minä vatvoin niitä,itkin,huusin ja masennuin. Pointti onkin se että siitä seurasi huonot ajat ja silloin mies taas sit tekstaili toisten kanssa.NO kun kaikesta "selvittiin"suhde rupesi kukoistamaan.Mies ei ole koskaan halunnut erota minusta,päinvastoin jos olen ollut jättämässä on taistellut kynsin hampain.
Hän on ollut tosi heikko.
Nyt menee hyvin ja vaikka on mennyt toisinaan huonosti en usko että on edes tekstaillut,luulen että otti oppia koska niistä asioista seurasi melkein ero ja minun masennus.

 

En ole unohtanut, mutta yli olen päässyt. Pystyn nykyään luottamaan mieheen. Ajan kuluessa olen oppinut, että mies ei ollut vielä niin kiintynyt suhteeseemme kuin minä olin. Jos nyt pettäisi, en voisi kuvitella pääseväni tilanteesta yli ja jatkaa suhdetta.

 

Ei pääse. en mä ainakaan.

 

huomata että kuitenkin suurin osa on päässyt ainakin jollain tasolla asian yli...Mä en masentunut mutta sitä on tosi vaikea selittää sitä pettymyksen ja surun määrää...päätös erosta oli vain tehtävä kun en enää mitenkään kestänyt.

 

En pääsisi koskaan yli. En tosin edes jäisi odottelemaan, vaan pettämisestä tulisi heti ero.
Ihan kaiken muun päälle en niin itsekkään ihmisen kanssa haluaisi ollakkaan, joka pettää.

 

huomata että kuitenkin suurin osa on päässyt ainakin jollain tasolla asian yli...Mä en masentunut mutta sitä on tosi vaikea selittää sitä pettymyksen ja surun määrää...päätös erosta oli vain tehtävä kun en enää mitenkään kestänyt.

haluatko kertoa enemmän,oliko kertaluontoista,jatkuvaa tms.. miten pitkään jatkoitte yhdessä kunnes luovutit?

 

Mä luulisin että sellasen kanssa oppis elämään mutta luottamus ei koskaan palaisi entiselleen. Ehkä kuolinvuoteella voisi sanoa että olit sitten luottamuksen arvoinen, mutta sitä ennen ei voi olla varma jos on tullut petetyksi.
Ei ole kokemusta kyllä mutta itseäni ajatellen voisi mennä juuri näin.

 

Ennen kuin mies petti olin sitä mieltä, että jätän heti. Mutta ei lähteminen ollut ollenkaan niin helppoo, vaakakupissa painoi niin paljon muut asiat, lapset jne. Sitten kun petti toisen kerran mietin että onko niin, ettei tuo koskaan opi. Että jos jään, niin saan kokea saman aina uudelleen. Luottamus on mennyt lopullisesti. Pienet lapset pitää vielä yhdessä, mutta mitään tulevaisuutta en haluais enää rakentaa miehen kanssa. Eroa mietin.

 

Mä en päässyt. Erosimme puoli vuotta pettämisen jälkeen, siitä nyt kolme vuotta ja edelleen kaivaa.

 

Mies petti ja aloitti suhteen. En huomannut muuta kuin mies oli tosi ilkeä joka rikkoi tietenkin paljon välillämme. Kertoi 3kk jälkeen humalassa asiasta puhelimessa. Katui kai. Kun sitten ero oli jo sovittu ja ryhtyi katumaan ja halusi perheensä takaisin. Elämäntilanteesta ja lapsista johtuen suostuin yrittämään. Muutaman kuukauden sitä kesti ja sitten mies muutti pois. Meni takaisin tämän tyttöystävänsä luokse ja ovat edelleen yhdessä. Itse olen kuitenkin tilanteeseen tyytyväinen koska huomasin aika pian että en olisi varmaankaan pystynyt enää olemaan mieheni kanssa onnelinen

 

En ymmärrä, miksi pettämisestä tarvitsisi päästä yli. Jos toinen pettää luottamuksen, niin eihän hän ole silloin minkään arvoinen vaan joutaa mennä - sama, onko kyseessä puoliso, ystävä tai vaikka sukulainen. Jos ihminen tietoisesti pettää toisen ihmisen luottamuksen, hän ei silloin ole se ihminen, jona häntä piti eli silloin törmätään siihen, millainen toinen on todellisuudessa ja millaisena hänet olisi halunnut nähdä.

Sitten pitää vaan miettiä, haluaako olla sellaisen ihmisen kanssa tekemisissä, joka osoittautuu erilaiseksi kuin mitä asioita itse ihmisissä tai parisuhteessa arvostaa. Itselläni on nollatoleranssi luottamuksen pettämisen suhteen, koskee niin miehiä parisuhteessa kuin ystäviä ystävyyssuhteessa.

 

Viimeiseen kirjoitukseen,minulla on ystäviä jotka ovat pettäneet luottamuksen ja voin kertoa että sekin sattuu.Nykyään musta on tullut sellainen että vaikea luottaa kenenkään,siksi en asioistani puhukkaan kenellekkään.Surullista.

 

Kyllä siitä pääsee yli, muttei sitä koskaan unohda. Joskus se tulee edelleen mieleen... Minulla yli pääsemiseen meni monta vuotta. Niin kuin eräässä kirjoituksessa todettiin, sitä puitiin ja vatvottiin pitkän aikaa sen jälkeen, itkettiin, naurettiin jne.. Kyllä se jättää ikuisen jäljen sydämeen ja luottamus pitää rakentaa uudelleen. Pettäjän vaan pitää omilla teoillaan ja sanoillaan saada luottamus pikku hiljaa takaisin. Voimia kaikille pettämisen kokeneille. Sitä ei suos ikinä kelleen.

 

Mä en varmaan pääsisi sellaise yli. Kyllä se luottamus olisi sitten ollut ja mennyt.

 

Mieheni petti minua esikoisemme ollessa alle 1v. Alkuun tuntui että se on kerrasta poikki ja etten ikinä voisi antaa anteeksi. Mies kuitenkin katui hyvin syvästi tekoaan, joten päätin antaa mahdollisuuden. Paljon töitä se vaati, mutta yli päästiin. Ikinä se ei varmasti tule unohtumaan...
Itse kuitenkin heräsin tilanteesee ja siihen, että suhteemme oli kuihtumassa kasaan. Jollei pettämistä olisi tapahtunut, niin olisi muuten ollut vain ajan kysymys, kun olisimme vieraantuneet toisistamme kokonaan.
Emme tarvinneet ammattiauttajan apua, mutta monet pitkät keskustelut, itkut, raivarit ja tunteiden erittely kesti pitkään. Nyt kun tapahtuneesta on yli neljä vuotta, niin voin sanoa, että onneksi annoin anteeksi. Suhteemme on muuttunut hurjasti. Olemme menneet naimisiin ja saaneet toisen lapsemme. Elämä hymyilee!