Täällä ihan uunituore tapaus, ensimmäistä odottelen, yksin. Alkuvaiheessa vasta ja kuula hukassa hiukan. Nyt tarttis samassa tilanteessa olevia, positiivisia ihmisiä ympärille. Tapaamisia vois harkita varsinkin pääkaupunkiseutulaisten kanssa ja meilikavereita ympäri suomea mielelläni otan vastaan.
Päälle parikymppisiä yksinodottajia?
- Viestiketjun aloittaja MaryahR
- Ensimmäinen viesti
Mama82
Heippa,
Täällä myös odotetaan yksin. Ihanaa lukea muistakin samassa tilanteessa olevista. Kun sain tietä olevani raskaana tunsin itseni maailman onnellisimmaksi. Vaan en tiennyt, että edessä olisivat elämäni vaikeimmat yhdeksän kuukautta. Olisi ollut kiva jakaa toisen kanssa lapsen ensi potkut mahassa ja että olisi ollut joku joka olisi auttanut kotitöissä kun väsytti. Itku tule lähes joka kerta kun neuvolassa synnytysvalmennuksessa käydessä muilla on se mies siinä tukena ja pitämässä kädestä kiinni.Eihän tämä helppoa ole ollut eikä tule helppoa olemaan jatkossakaan, mutta uskon selviytyväni.
rv 27+3
Täällä myös odotetaan yksin. Ihanaa lukea muistakin samassa tilanteessa olevista. Kun sain tietä olevani raskaana tunsin itseni maailman onnellisimmaksi. Vaan en tiennyt, että edessä olisivat elämäni vaikeimmat yhdeksän kuukautta. Olisi ollut kiva jakaa toisen kanssa lapsen ensi potkut mahassa ja että olisi ollut joku joka olisi auttanut kotitöissä kun väsytti. Itku tule lähes joka kerta kun neuvolassa synnytysvalmennuksessa käydessä muilla on se mies siinä tukena ja pitämässä kädestä kiinni.Eihän tämä helppoa ole ollut eikä tule helppoa olemaan jatkossakaan, mutta uskon selviytyväni.
rv 27+3
Yodottaja66x
Tietänette jo Tuikkeesta ?
Siellä varmaan tapaatte muitakin yksinodottavia ?
http://voimakirja.vuodatus.net/
Hesassa , Oulussa ja Tampereella ainakin on toimintaa ...
halauksia ja voimia , samassa veneessä olen , mutta vanhemmalla iällä kuin Te ...
- yo
Siellä varmaan tapaatte muitakin yksinodottavia ?
http://voimakirja.vuodatus.net/
Hesassa , Oulussa ja Tampereella ainakin on toimintaa ...
halauksia ja voimia , samassa veneessä olen , mutta vanhemmalla iällä kuin Te ...
- yo
Hei! Täällä kans yksin odottaja. Henkisesti oon ollut yksin koko odotusajan, ollut on-offia lapsen isän kaa, mut nyt parempi yksin, eikä isä halua tätä uutta lasta, ilmotti että ei mukana halua olla, taaskaan. Meillä siis lapsi ennestään(2,5v tyttö). Olin yksin myös tytön odotusajna ja isä näki lastaan eka kertaa tytön ollessa 5kk. sit muutti lähellemme ja oltiin enemmän ja vähemmän yhdessä. Mut nyt läks lopullisesti. Tapaa kyllä toivottavasti tyttöä kun kuitenkin tytölle hän niin tärkeä.
Mut ihan hyvillä fiiliksillä oon, voin paljon paremmin näin yksin. Tietysti hirvittää miten jaksan yksin 3v ja vauvan kans, mutta eiköhän se lähde sujumaan.
Mulle saa laittaa yy:tä :wave: . =)
-hilla rv 13+5-
Mut ihan hyvillä fiiliksillä oon, voin paljon paremmin näin yksin. Tietysti hirvittää miten jaksan yksin 3v ja vauvan kans, mutta eiköhän se lähde sujumaan.
Mulle saa laittaa yy:tä :wave: . =)
-hilla rv 13+5-
toinenkin
hei hilla83!
oliskos sulla spostosotetta,voisin kirjoitella...?
olen 20v äiti.täälläkin 2v lapsi ennestään,nyt menossa rv 11+3,ja tuntuu että olen aina ollut yksinhuoltaja vaikka elänkin parisuhteessa.mies ei ole vielä täyttänyt niitä oikean aikuisuuden vaatimuksia ja on ollut pitkään masentunut.muutenkin menee oma napa hänellä paljolti meidän edelle.lähes joka päivä ajattelen eroa,haaveilen paremmasta elämästä ja elämänkumppanista.miehen masennuksen takia olen viivytellyt.ehkä joku päivä oikeasti erotaan.
kauhean vähän on juttua tälläisissa tilanteessa olevista.ja missä sitä tutustuu uusiin ihmisiin enää pitkään aikaan kun on vauva tulossa ja sen jälkeen se on pitkään sitä vauva-arkea.....mikä olisi ihana jakaa toisen kanssa.
oliskos sulla spostosotetta,voisin kirjoitella...?
olen 20v äiti.täälläkin 2v lapsi ennestään,nyt menossa rv 11+3,ja tuntuu että olen aina ollut yksinhuoltaja vaikka elänkin parisuhteessa.mies ei ole vielä täyttänyt niitä oikean aikuisuuden vaatimuksia ja on ollut pitkään masentunut.muutenkin menee oma napa hänellä paljolti meidän edelle.lähes joka päivä ajattelen eroa,haaveilen paremmasta elämästä ja elämänkumppanista.miehen masennuksen takia olen viivytellyt.ehkä joku päivä oikeasti erotaan.
kauhean vähän on juttua tälläisissa tilanteessa olevista.ja missä sitä tutustuu uusiin ihmisiin enää pitkään aikaan kun on vauva tulossa ja sen jälkeen se on pitkään sitä vauva-arkea.....mikä olisi ihana jakaa toisen kanssa.
Moi,
ja tsemppiä Teille nuoremmille yksinodottajille...
itsehän olen aika paljon vanhempi, mutta uutta ja ihmeellistä tää mullekin on. Ja odottamatonta.
Vielä Tuikejutuista sun muista tiedoksenne - olen osallisena omalla paikkakunnallani puuhamassa yhtä erityistä yo-synnytysvalmennuskertaa , siis niiden tavallisten valmennusten lisäksi - johon oon kasannut matskua ja rakennetta jo. painottuen tietty tähän meidän tilanteen erikoispiirteisiin
Jos Tampereelta tms päin löytyy kiinnostuneita - voi ottaa yhteyttä , koetetaan saada samat hommelit pikkuhiljaa käyntiin muuallakin.
Kävin erinomaisen antoisan keskustelun Hesassa käydessäni aiheesta paikallisten vetäjien kans.
Tilastojen valossa voisi luulla että siellä teilläpäinkin on satoja yodottajia vuodessa - koskapa Suomessa on vuosittain 2000. Laskeskelin tänne pohjoiseenkin että pitäisi muodostua 2-3 kk sisältä ihan soppelit valmennusryhmät.
Voimia ...
terkuin,
yo - papu ja masussa lokakuulle asuva Viola
ja tsemppiä Teille nuoremmille yksinodottajille...
itsehän olen aika paljon vanhempi, mutta uutta ja ihmeellistä tää mullekin on. Ja odottamatonta.
Vielä Tuikejutuista sun muista tiedoksenne - olen osallisena omalla paikkakunnallani puuhamassa yhtä erityistä yo-synnytysvalmennuskertaa , siis niiden tavallisten valmennusten lisäksi - johon oon kasannut matskua ja rakennetta jo. painottuen tietty tähän meidän tilanteen erikoispiirteisiin
Jos Tampereelta tms päin löytyy kiinnostuneita - voi ottaa yhteyttä , koetetaan saada samat hommelit pikkuhiljaa käyntiin muuallakin.
Kävin erinomaisen antoisan keskustelun Hesassa käydessäni aiheesta paikallisten vetäjien kans.
Tilastojen valossa voisi luulla että siellä teilläpäinkin on satoja yodottajia vuodessa - koskapa Suomessa on vuosittain 2000. Laskeskelin tänne pohjoiseenkin että pitäisi muodostua 2-3 kk sisältä ihan soppelit valmennusryhmät.
Voimia ...
terkuin,
yo - papu ja masussa lokakuulle asuva Viola
Kiitos kaikille kannustuksesta ja positiivisesta asenteesta. YOdottaja 66, WAU, että joku on noin vahva ja ajaa meidän "maan hiljaisten" asiaa.. Uskomatonta, miten vähän meistä puhutaan. Miten vaikea näinkin suuressa kaupungissa saada tuttuja/vertaistukea/ystävää samassa tilanteessa olevilta. Tuo tilastotieto juttu oli täysin uusi asia ainakin minulle. Tosiaan olen kuvitellut, että olen ainokainen ja ihan yksin maailmassa. Yritä tässä nyt nauttia sitten pötkön odotuksesta, kun mielessä pyörii vaan yksinäisyys. Neuvolastakin annettiin tieto, että loppuraskaudesta pääsee sitten jo kerhoihinkin mukaan. Se tieto ei hirveästi lohduta näin rv 7!! :headwall: Mutta ei se mitään. Kaikella positiivisuudella kuitenkin yritetään päivään seuraavaan. Ja pötköhän se antaa paljon voimaa. Jos nyt vähän hetkittäin huolestuttaakin. Kirjoittakaa rohkeasti mulle YV:tä kaikki. mama82, joka vieraana olet käynyt onko sulla s-postia, kirjoteltais. Jos löydettäis ystävä täältä.
\
Minulla lokakuussa -04 syntynyt ViolaAlkuperäinen kirjoittaja 21.05.2007 klo 22:15 YOdottaja66 kirjoitti:Moi,
ja tsemppiä Teille nuoremmille yksinodottajille...
itsehän olen aika paljon vanhempi, mutta uutta ja ihmeellistä tää mullekin on. Ja odottamatonta.
Vielä Tuikejutuista sun muista tiedoksenne - olen osallisena omalla paikkakunnallani puuhamassa yhtä erityistä yo-synnytysvalmennuskertaa , siis niiden tavallisten valmennusten lisäksi - johon oon kasannut matskua ja rakennetta jo. painottuen tietty tähän meidän tilanteen erikoispiirteisiin
Jos Tampereelta tms päin löytyy kiinnostuneita - voi ottaa yhteyttä , koetetaan saada samat hommelit pikkuhiljaa käyntiin muuallakin.
Kävin erinomaisen antoisan keskustelun Hesassa käydessäni aiheesta paikallisten vetäjien kans.
Tilastojen valossa voisi luulla että siellä teilläpäinkin on satoja yodottajia vuodessa - koskapa Suomessa on vuosittain 2000. Laskeskelin tänne pohjoiseenkin että pitäisi muodostua 2-3 kk sisältä ihan soppelit valmennusryhmät.
Voimia ...
terkuin,
yo - papu ja masussa lokakuulle asuva Viola
Heippa!
Olen tosiaan tällä hetkellä myös vähän samankaltaisessa tilanteessa teidän kanssanne..Yritetään parhaillaan mieheni kanssa miettiä parasta ratkaisua tämän hetkiseen tilanteeseen joka on todella vaikea.Molemmat haluavat jatkaa yhdessä mutta tällä tavalla mitenkä asiat ovat nyt ei mikään onnistu.
Asumme saman katon alla ja ollaan suunniteltu erikseen muuttoa ainakin siksi aikaa että saataisiin molemmat hieman aikaa selvittää asioita itsellemme ja toisillemme.Ja jotta yhteinen tulevaisuus voisi olla vielä mahdollista.
Meillä on poika 2.4v ja tosiaan tämän toisen laskettu aika on huomenna eli 25.5.Tuli kyllä todellinen kriisi nyt väärään aikaan ja haluaisin pitää yhteyttä muihin samoissa asioissa kamppailevien kanssa..Olen kyllä lasten isän kanssa erittäin hyvissä väleissä ja tiedän että jollakin tavalla pystytään asioita järjestelemään, mutta nyt tuntuu todella vaikealta.Todella huolissani olen jaksamisestani tässä tilanteessa kun kohta on toinenkin pieni kaveri vierellä..Olemme alustavasti puhuneet että lapset asuvat minun kanssani ja isä näkisi heitä kuitenkin lähes päivittäin.Eli olisimme toisin sanoen varmasti tulevaisuudessa paljon yhdessä koko porukka mutta nyt kaikki hyvät asiat tuntuvat todella kaukaisilta koska on niin paha olla
:'(
Kaipaisin ikäisiäni kavereita joilla myös lapsia tai lapsi tulossa..Asumme Tampereella tai siis oikeastaan ihan Tampereen rajalla..
Oli kyllä hieman sekavaa tekstiä mutta siinä on joitakin ajatuksia mitä mielessä liikkuu tällä hetkellä..
Olen tosiaan tällä hetkellä myös vähän samankaltaisessa tilanteessa teidän kanssanne..Yritetään parhaillaan mieheni kanssa miettiä parasta ratkaisua tämän hetkiseen tilanteeseen joka on todella vaikea.Molemmat haluavat jatkaa yhdessä mutta tällä tavalla mitenkä asiat ovat nyt ei mikään onnistu.
Asumme saman katon alla ja ollaan suunniteltu erikseen muuttoa ainakin siksi aikaa että saataisiin molemmat hieman aikaa selvittää asioita itsellemme ja toisillemme.Ja jotta yhteinen tulevaisuus voisi olla vielä mahdollista.
Meillä on poika 2.4v ja tosiaan tämän toisen laskettu aika on huomenna eli 25.5.Tuli kyllä todellinen kriisi nyt väärään aikaan ja haluaisin pitää yhteyttä muihin samoissa asioissa kamppailevien kanssa..Olen kyllä lasten isän kanssa erittäin hyvissä väleissä ja tiedän että jollakin tavalla pystytään asioita järjestelemään, mutta nyt tuntuu todella vaikealta.Todella huolissani olen jaksamisestani tässä tilanteessa kun kohta on toinenkin pieni kaveri vierellä..Olemme alustavasti puhuneet että lapset asuvat minun kanssani ja isä näkisi heitä kuitenkin lähes päivittäin.Eli olisimme toisin sanoen varmasti tulevaisuudessa paljon yhdessä koko porukka mutta nyt kaikki hyvät asiat tuntuvat todella kaukaisilta koska on niin paha olla
:'(
Kaipaisin ikäisiäni kavereita joilla myös lapsia tai lapsi tulossa..Asumme Tampereella tai siis oikeastaan ihan Tampereen rajalla..
Oli kyllä hieman sekavaa tekstiä mutta siinä on joitakin ajatuksia mitä mielessä liikkuu tällä hetkellä..
Ensin: Kiitos kaikille vastanneille.
Toiseksi: Anninen, en tiedä näetkö tätä viestiä, kun sulla tänään LA. Voimia, voimia, voimia asioiden selvittämiseen. Elämällä omituinen tapa potkia päähän ja sitten taas helpottaa... Olen huomannut.
Kolmanneksi: hilla83, miten sun tilanteet? Et jaksanu kirjottaa, ei se mtn. Täällä voidaan turinoida ja saada tukea.
Neljänneksi: Kaikenikäiset yksinodottajat; TERVETULOA. Ei pelko, hämmennys ja huoli ikää katso. Täällä ihan samanlaisia tunteita ikään katsomatta.
Sitten oma napa.
Olen tehnyt työtä kauheasti, enkä ole tällä palstalla käynyt taas vähään aikaan. Monelle meistä asioiden puhuminen avoimesti tällä palstalla voi olla aika kiusallista, mutta jos joku haluaa puhua esim. minulle yksityisesti, se onnistuu tuosta YV:stä. Vastaan kaikille varmasti. Oma tarinani, pitkä ja raskaskin. Mutta jos lyhentäisin: Minä rakastin miestä, jonka luulin rakastavan minua. Vähän päälle vuoden. Välillä oli jo yhdessä asumistakin viime kesänä, hän muutti luokseni vähäksi aikaa ja lähti sitten pois. Suhde rikkoi minua henkisesti yhä enemmän ja enemmän vuoden aikana. Tuntui kauhealta olla hänen kanssaan, mutta tuntui vielä pahemmalta olla erossakaan. Yritin monta kertaa tosissani jättää hänet ja jatkaa elämääni.
Okei, nyt ehkä moralistit hyppää silmilleni, mutta ihan sama; Miehellä on ennestään lapsi ja he asuvat lapsen äidin kanssa yhdessä. Niin sokea olin rakkaudessani (hyvät naiset ja herrat; rakkaus ON sokea), että uskoin hänen tarinansa huonosta avoliitosta ja sen että hän muuttaa luokseni jonain päivänä kun hänen lapsensa on tarpeeksi iso.
Olen elämässä paljon nähnyt, enkä pidä itseäni enää kovin naivina, mutta näköjään tämäkin piti vielä kokea. Onneton rakkaus, huijatuksi tuleminen. No lapsi, minun onneni, on tulossa. Minun lapseni, jota isä ei halua. Eikä se mitään. Minä olen päättänyt pärjätä. Tukea tarvitsen, kyllä eikä se ole häpeä. Ehkä ensimmäisen viikon hämmennys ja pelko ovat lievittyneet. Toivon teille kaikille todella paljon voimaa, rohkeutta ja siunausta siitä korkeammasta johon te sitten ikinä uskottekaan. Kirjoittakaa rohkeasti, yritetään auttaa toisiamme.
Toiseksi: Anninen, en tiedä näetkö tätä viestiä, kun sulla tänään LA. Voimia, voimia, voimia asioiden selvittämiseen. Elämällä omituinen tapa potkia päähän ja sitten taas helpottaa... Olen huomannut.
Kolmanneksi: hilla83, miten sun tilanteet? Et jaksanu kirjottaa, ei se mtn. Täällä voidaan turinoida ja saada tukea.
Neljänneksi: Kaikenikäiset yksinodottajat; TERVETULOA. Ei pelko, hämmennys ja huoli ikää katso. Täällä ihan samanlaisia tunteita ikään katsomatta.
Sitten oma napa.
Olen tehnyt työtä kauheasti, enkä ole tällä palstalla käynyt taas vähään aikaan. Monelle meistä asioiden puhuminen avoimesti tällä palstalla voi olla aika kiusallista, mutta jos joku haluaa puhua esim. minulle yksityisesti, se onnistuu tuosta YV:stä. Vastaan kaikille varmasti. Oma tarinani, pitkä ja raskaskin. Mutta jos lyhentäisin: Minä rakastin miestä, jonka luulin rakastavan minua. Vähän päälle vuoden. Välillä oli jo yhdessä asumistakin viime kesänä, hän muutti luokseni vähäksi aikaa ja lähti sitten pois. Suhde rikkoi minua henkisesti yhä enemmän ja enemmän vuoden aikana. Tuntui kauhealta olla hänen kanssaan, mutta tuntui vielä pahemmalta olla erossakaan. Yritin monta kertaa tosissani jättää hänet ja jatkaa elämääni.
Okei, nyt ehkä moralistit hyppää silmilleni, mutta ihan sama; Miehellä on ennestään lapsi ja he asuvat lapsen äidin kanssa yhdessä. Niin sokea olin rakkaudessani (hyvät naiset ja herrat; rakkaus ON sokea), että uskoin hänen tarinansa huonosta avoliitosta ja sen että hän muuttaa luokseni jonain päivänä kun hänen lapsensa on tarpeeksi iso.
Olen elämässä paljon nähnyt, enkä pidä itseäni enää kovin naivina, mutta näköjään tämäkin piti vielä kokea. Onneton rakkaus, huijatuksi tuleminen. No lapsi, minun onneni, on tulossa. Minun lapseni, jota isä ei halua. Eikä se mitään. Minä olen päättänyt pärjätä. Tukea tarvitsen, kyllä eikä se ole häpeä. Ehkä ensimmäisen viikon hämmennys ja pelko ovat lievittyneet. Toivon teille kaikille todella paljon voimaa, rohkeutta ja siunausta siitä korkeammasta johon te sitten ikinä uskottekaan. Kirjoittakaa rohkeasti, yritetään auttaa toisiamme.
Jeppistä...eli meiänkin tilanteesta hieman.
Pojan isä on alkoholisti/sekakäyttäjä, siksi erosimme reilu vuosi sitten. Naimisiinkin kerkesin hänen kanssaan menemään,kun ajattelin että kyllä tuosta vielä muututaan..mutta eipä ole vieläkään muuttunut :/ poikaa hän näkee sillon tällön kun sattuu olemaan selvinpäin.
Ja tämä masussa kasvava kaveri oli iloinen yllätys lyhyestä suhteesta, joka loppui siihen kun itseäni alkoi ahdistaa aivan hirveästi. Mies oli kova neuvomaan minua pojan kasvatuksessa, lähinnä mitä teen väärin...ja heti 2kk tuntemisen jälkeen. siihen mulla ensimmäisenä paloi hermot. Sit huomasin et hänellä on kova taipumus "vältellä" töitä ja pelailla netti pokeria. Joten näillä eväillä päätin jatkaa yksin.
Nyt yksin ja onnellisena pojan kans ootetaan muuttoo kolmioon, joka on kesä-heinäkuun vaihteessa ja sit tietenkin uuden kaverin syntymistä :heart:
Ite sain juuri ensimmäisen vuoden lähihoitaja opinnoista suoritettua ja tarkotus olis sit jatkaa elokuussa 2008.
Erittäin onnellinen ja tyytyväinen oon tän hetkiseen tilanteeseen meillä on pojan kans hauskaa,ihana uus asunto tiedossa ja vilkas vaavi masussa.
Omat vanhemmat on mulla suurena apuna ja tukena, siks ehkä osaltaan niin hyvä ja huoleton olo.
Päivä kerrallaan ja kaikella on tapana järjestyä
Kovasti jaksamisia kaikille :hug: ja hyvillä mielin kesää kohti :heart:
yksäiti+ poika 2v1kk+ hippu rv 20+5
Pojan isä on alkoholisti/sekakäyttäjä, siksi erosimme reilu vuosi sitten. Naimisiinkin kerkesin hänen kanssaan menemään,kun ajattelin että kyllä tuosta vielä muututaan..mutta eipä ole vieläkään muuttunut :/ poikaa hän näkee sillon tällön kun sattuu olemaan selvinpäin.
Ja tämä masussa kasvava kaveri oli iloinen yllätys lyhyestä suhteesta, joka loppui siihen kun itseäni alkoi ahdistaa aivan hirveästi. Mies oli kova neuvomaan minua pojan kasvatuksessa, lähinnä mitä teen väärin...ja heti 2kk tuntemisen jälkeen. siihen mulla ensimmäisenä paloi hermot. Sit huomasin et hänellä on kova taipumus "vältellä" töitä ja pelailla netti pokeria. Joten näillä eväillä päätin jatkaa yksin.
Nyt yksin ja onnellisena pojan kans ootetaan muuttoo kolmioon, joka on kesä-heinäkuun vaihteessa ja sit tietenkin uuden kaverin syntymistä :heart:
Ite sain juuri ensimmäisen vuoden lähihoitaja opinnoista suoritettua ja tarkotus olis sit jatkaa elokuussa 2008.
Erittäin onnellinen ja tyytyväinen oon tän hetkiseen tilanteeseen
meillä on pojan kans hauskaa,ihana uus asunto tiedossa ja vilkas vaavi masussa. Omat vanhemmat on mulla suurena apuna ja tukena, siks ehkä osaltaan niin hyvä ja huoleton olo.
Päivä kerrallaan ja kaikella on tapana järjestyä
Kovasti jaksamisia kaikille :hug: ja hyvillä mielin kesää kohti :heart:
yksäiti+ poika 2v1kk+ hippu rv 20+5
Jaksamista teille kaikille :hug: Tätä olisin kaivannut itsekkin silloin vajaa vuosi sitten.. Aloin odottaa yksin lasta viime kesänä, mutta se meni kesken :'( Miehen kanssa oltiin vasta ihan tapailu asteella ja pillereiden pettämisen jälkeen pieni ihmeeni sai alkunsa :heart: Mies ei vaan ollut valmis isäksi ja otti jalat alleen plussa uutisen kuultuaan.. Itse olisin lapsen pitänyt ja tämän vuoden maaliskuussa piti pienokaisen syntyä, vaan toisin kävi :'( Nyt olen onnellisessa parisuhteessa, ja rakas mies vierellä :heart: Siitä olen tosi onnellinen, tätä tuskin olisi tapahtunut, jos vauva olisi matkassa pysynyt.. Eli jos jotain todella pahaa niin jotain hyvääkin :heart:
Tervetuloa. Täällä tosin aika hiljaista, kun tosi harvoin käyn kirjuuttamassa. Palsta ei ottanut tuulta siipiensä alle, ehkä johtuen omasta laiskuudestani :ashamed: Mutta huomasin, et on toinenkin palsta samasta aiheesta, joka kerännyt enempi kirjotuksia. Se on yksinodottavia? Tai joku semmonen, oiskohan se meijänkin paikka? Ai niin, Pötkö nyt ultran mukaan 9+3 ja hyvältä tuntuu. Kaikki ok.. Fiilis hyvä, rasvasta tukkaa ja väsymystä huomioimatta. Tsemppiä kaikille. Hyviä oloja ja iloja..
minä tulen tännekin, jos en ole liian vanha..? =) no en kai. haluaisinkin tiedustella että minkälaiset asumisjärjestelyt teillä on tai on ollut vauvan syntyessä? missä vaiheessa olette vaihtaneet isompaan kämppään vai onko edes ollut tarvetta..
tsemppiä kaikille meille!
nea80 & beibi 11+4 yksiössä
tsemppiä kaikille meille!
nea80 & beibi 11+4 yksiössä
Lanella
Musta tuntuu, että vauvan ja isompien lasten kanssa ei mahu kolmioon. On siis 3 lasta.Alkuperäinen kirjoittaja nea80:
Vauva menee tosi kätevästi ekat kuukaudet siinä vieressä, että jos uskot muuton sujuvan vauvan kanssa myöhemmin, ihan hyvin voi asua aika pienessä kämpässä.
Mulla siis poika reilu 2v ja kakkonen tulossa..nyt asutaan kaksiossa missä pojalla oma huone. Kesä-heinäkuun vaihteessa ollaan muutamassa kolmioon. Muuten varmaan mahduttais tähänkin mut pakko melkein päästä isompaan et saa joku ees nukkua sit kun vaavi syntyy...poika vois olla aika tapaus jos vauva häntäkin kovasti valvottas. Ja onhan se mukava saada lisää tilaa Ja mielummin muutan nyt, en olis kyl sit heti vauvan synnyttyä muuttanu mihkään..en usko et oisin jaksanu. Onneks saatiin nyt kämppä
yksäiti+ poika+ hippu rv 22+1
Ja mielummin muutan nyt, en olis kyl sit heti vauvan synnyttyä muuttanu mihkään..en usko et oisin jaksanu. Onneks saatiin nyt kämppä yksäiti+ poika+ hippu rv 22+1
kyllä mä uskon että pärjäillään ekat kuukaudet näillä 40 neliöllä mitkä meillä on.. tai oikeastaan taloudellisista ja muista syistä ei taida olla edes muuta vaihtoehtoa näillä näkymin (asumistukea irtoaisi vasta äippärahakauden jälkeen ja nyt on apuakin lähellä).
talvella muuttaminen ei ole muutenkaan mitenkään kivaa
nea & beibi
talvella muuttaminen ei ole muutenkaan mitenkään kivaa
nea & beibi