pää pyörällä

tänään plussasin. vahinko. ei minkäänlaista vauvakuumetta. kaksi lasta ennestään. mies ei oikein innoissaan. en yhtään tiedä miten tästä jaksaa eteenpäin.

 

en ole varma onko mulla sama juttu, mutta rinnat aristaa ihan kauheesti. Myös kaksi lasta mutta jos nyt olen raskaana niin se on sitten tarkotettu meille. Sillä ehkäisystä on huolehdittu... Ajattelin että jos mies ei kestä niin voipi ottaa suunnan mualle... Itsekäs ajatus mutta mulla on jo yksi abortti hänen pyynnöstään takana...

 

Mulla rv 7+ (vahinko) huomenna lääkäri -- abortti odottaa... Ennestään neljä lasta. Mies ilmoitti, että jos en aborttia tee niin hän lähtee joten eipä tässä ole vaihtoehtoja meikäläisellä. Taloudellisesti en pärjäisi millään ja nuorimmainenkin vasta 1v4kk. Olo on hirveä niin henkisesti kuin fyysisestikin; etoo 24/7 kaiken muun kurjuuden lisäksi.

 

"Allapäin": tilanteesi kuulostaa ihan kamalalta. Mikä mies sellainen on, joka uhkailee ellet tee aborttia?!! Teillähän on jo perhe ja jos vahinko on sattunut, hän on siitä yhtä lailla vastuussa.

Minusta tuntuu aika hirveältä puolestasi... rakastatko miestäsi ja rakastaako hän sinua todella, kun tuolla lailla uhkaa?

 

allapäin: tuo tilanne on kyllä kauhea jos itse lapsen haluat.
mulla tilanne vielä ihan sekasin, en meinaa uskoa tätä. lääkäriaika pitäisi saada kun, en tiedä edes millä viikolla olen...
elämäntilanteet on jokaisella kuintenkin erilaiset, ei tämmösiä voi etukäteen miettiä mitenkään.

 

\

"Allapäin": tilanteesi kuulostaa ihan kamalalta. Mikä mies sellainen on, joka uhkailee ellet tee aborttia?!! Teillähän on jo perhe ja jos vahinko on sattunut, hän on siitä yhtä lailla vastuussa.

Minusta tuntuu aika hirveältä puolestasi... rakastatko miestäsi ja rakastaako hän sinua todella, kun tuolla lailla uhkaa?

Empä tiedä tuosta rakkaudesta kummankaan osalta mutta yhteistä taivalta on takana jo yli 14 v ja on ehditty kokea monen moista, niin hyvää kuin pahaa. Kolmas lapsemmekin oli vahinko ja silloin päätin että aborttia en tee ja mies siihen tyytyi. Nyt on jo perhe suuri näinkin ja lainaakin on ja mieheni on minua 10 vuotta vanhempikin...Järki sanoo,että a on oikea ratkaisu mutta ei se tällaista tunneihmistä juurikaan lohduta...Sen olen päättänyt että jos abortin teen niin sen jälkeen on miehellä edessä vasektomia. Sen verran on tullut todistettu pillereiden ja kierukan sopimattomuus allekirjoittaneelle.
:'(

 

Voi, otan osaa!

Itse just "pääsin pälkähästä" kun tein tänään raskaustestin ja se onneksi näytti negaa. Kaksi pientä lasta ennestään eikä mitään tarkoitusta tehdä kolmatta ainakaan vielä 2-3 vuoteen.

Mietin justiin kuinka hirveä tilanne olisi, jos olisinkin ollut raskaana. Aloitamme talon rakentamisen ensi kuun vaihteessa ja siihenkin menee varmaan ihan tarpeeksi energiaa saati, että olisin taas ollut vuodelevossa puolet ensi talvesta.

Olisimme ainakin joutuneet teoria-asteella keskustelemaan voiko tämä lapsi tulla vai tehdäänkö abortti. Todennäköisesti olisimme lapsen pitäneet, mutta molempi vaihtoehto pahempi kun abortti ei ole todellakaan kiva juttu, mutta ei-toivottu lapsikaan ei ole mitenkään herkullinen alku uudelle elämälle.

No, opettipahan kertaheitolla meille, että ehkäisyn kanssa ei ole yhtään pelleileminen (nyt ollaan oltu vähän huolimattomia, myönnän) kun ei kerta olla vahinkoon yhtään valmiita.

 

\

\

"Allapäin": tilanteesi kuulostaa ihan kamalalta. Mikä mies sellainen on, joka uhkailee ellet tee aborttia?!! Teillähän on jo perhe ja jos vahinko on sattunut, hän on siitä yhtä lailla vastuussa.

Minusta tuntuu aika hirveältä puolestasi... rakastatko miestäsi ja rakastaako hän sinua todella, kun tuolla lailla uhkaa?

Empä tiedä tuosta rakkaudesta kummankaan osalta mutta yhteistä taivalta on takana jo yli 14 v ja on ehditty kokea monen moista, niin hyvää kuin pahaa. Kolmas lapsemmekin oli vahinko ja silloin päätin että aborttia en tee ja mies siihen tyytyi. Nyt on jo perhe suuri näinkin ja lainaakin on ja mieheni on minua 10 vuotta vanhempikin...Järki sanoo,että a on oikea ratkaisu mutta ei se tällaista tunneihmistä juurikaan lohduta...Sen olen päättänyt että jos abortin teen niin sen jälkeen on miehellä edessä vasektomia. Sen verran on tullut todistettu pillereiden ja kierukan sopimattomuus allekirjoittaneelle.
:'(

Tänään kävin hakemassa ensimmäisen lääkkeellisen keskeytyksen pillerin ja torstaina on sitten edessä seuraava vaihe. Onneksi näin alussa ettei tarvinnut kaavinnalla nukutuksessa tehdä. Pelottaa, masentaa...
Kyyneleet ovat loppuneet - en osaa enää itkeä vaikka haluaisinkin.

 

:hug: sinulle allapäin

 

Minä taas toivoisin tuollaista vahinkoa, kun ollaan tavallaan päätetty että kahteen jää (ja ne ovat jo), mutta jos vahinko kävisi niin minkä sille sitten voisi!
Mieheni onneksi samaa mieltä tuosta.
Vahinkoa vaan ei tunnu käyvän!

 

ihan uteliaisuuttani kysyn, että millaisia ne teidän ehkäisyt on kun monella tulee vahinkoja? Meillä pelkkä kumi eikä ole pelätä tarvinnut. Olen miettinyt kierukan laittoa nääs. Pilleri oli aikaisemmin.

 

Kaverilleni ei riittänyt kierukka + katumis pillerit niin tuli uusi lapsi maailmaan. Olen kuullut samantapaista tapahtuvan myös joillekin steriloiduillekin naisille. Sen verran korkeinpaan uskon että uskallan sanoa " Hanen suunnitelmansa ovat kait toiset kuin ihmisten yleensä" ihan vaan siksi että meillä maan matosilla olisi ainakin mahis kasvaa henkisesti.

 

No, nyt se on sitten tehty...kovin on tyhjä olo.
Kätilö sanoi kotiin lähtiessäni, että ei pidä jäädä miettimään menneitä vaan elää eteenpäin ja että tämä päätös tässä tilanteessa minulle oli varmasti se oikea. Noinhan se varmaan on, mutta ei se kyllä yhtään helpota tätä oloa.
Elämä opettaa, jos ei muuta niin hiljaa kävelemään! :'(

 

:heart: :heart: :heart: :hug:

 

Näin se elämä menee; sain tietää kaksi viikkoa sitten olevani raskaana, ei siinä mitään pahaa mutta kun viikkoja oli alla tasan 18! Nyt ollaan sopeuduttu ajatukseen ja tulevat veljet (3kpl) odottavat kovasti kumpi tulee. Helmikuussa minulle sanottiin että kärsin hormonihäiriöstä ja on epävarmaa saanko enää lapsia!! Nyt tästä asiasta voi jo nauraen puhua, mutta tiukkaa oli aluksi; tunteet vaihteli kauhusta iloon!

 

\

Näin se elämä menee; sain tietää kaksi viikkoa sitten olevani raskaana, ei siinä mitään pahaa mutta kun viikkoja oli alla tasan 18! Nyt ollaan sopeuduttu ajatukseen ja tulevat veljet (3kpl) odottavat kovasti kumpi tulee. Helmikuussa minulle sanottiin että kärsin hormonihäiriöstä ja on epävarmaa saanko enää lapsia!! Nyt tästä asiasta voi jo nauraen puhua, mutta tiukkaa oli aluksi; tunteet vaihteli kauhusta iloon!

Iloista odotusta sinulle! :flower:

 

\

en ole varma onko mulla sama juttu, mutta rinnat aristaa ihan kauheesti. Myös kaksi lasta mutta jos nyt olen raskaana niin se on sitten tarkotettu meille. Sillä ehkäisystä on huolehdittu... Ajattelin että jos mies ei kestä niin voipi ottaa suunnan mualle... Itsekäs ajatus mutta mulla on jo yksi abortti hänen pyynnöstään takana...

Onko tilanteesi jo selvinnyt? Jos olet raskaana, niin kuuntele sydäntäsi ja pidä lapsi. Itse en niin tehnyt ja nyt on sitten vain elettävä sen asian kanssa. Parisuhteen kannalta ei valintani ollut varmaankaan yhtään sen parempi tarkaisu kuin lapsen pitäminen vastoin mieheni tahtoa. Silloin olisi lähtenyt hän - nyt eroamista harkitsen minä kaikesta huolimatta.
Voimia sinulle mikäli olet päätöksen edessä. :hug: :flower:

 

\

ihan uteliaisuuttani kysyn, että millaisia ne teidän ehkäisyt on kun monella tulee vahinkoja? Meillä pelkkä kumi eikä ole pelätä tarvinnut. Olen miettinyt kierukan laittoa nääs. Pilleri oli aikaisemmin.

Mä olen kuullut monta tarinaa, joissa kierukka on pettänyt. Just yhdelle tutulle tulee reilun vuoden ikäero lapsille ko. syystä. Toisen tuttavan molemmat lapset on saaneet alkunsa kierukasta huolimatta.
En ikinä laita itelleni!

 

Mulle kävi nyt samoin: plussasin eilen odottamattoman tuloksen. Oireita oli, mutta olin jo käynyt gynellä kun kuukautiset pois ja eka testi negaa. Tuumasi vain että hormoonihäiriö,ei raskaudenmerkkejä, odota muutama viikko ja sit jos ei tule ota hormoonikuuri. Raskausoireet kyllä paheni, mutten ajatellut asiaa... Tuttu sanoi että tee vielä raskaustesti ennen kuuria--> positiivinen!

Itkuhan siinä pääsi. Meillä on kaksi poikaa ja mies joutuu välillä työmatkoille, joten olen osittain "yh". Kaikki vastuu ja muutenkin rankka kevät tässä alla, en osaa ajatella uutta vauvaelämää.... Nytkin tuntuu että voisi nukkua viikon putkeen jos saisi, vauvan kanssa uusi rumba päälle. Sukulaiset ovat kaukana, joten turvaverkostoe ei ole.

Varasin jo ajan lekurille että katsovat missä mennään, jospa se on kohdunulkopuolinen...

 

\

No, nyt se on sitten tehty...kovin on tyhjä olo.
Kätilö sanoi kotiin lähtiessäni, että ei pidä jäädä miettimään menneitä vaan elää eteenpäin ja että tämä päätös tässä tilanteessa minulle oli varmasti se oikea. Noinhan se varmaan on, mutta ei se kyllä yhtään helpota tätä oloa.
Elämä opettaa, jos ei muuta niin hiljaa kävelemään! :'(

Tänään kävin jälkitarkastuksessa - raskaus on kyllä keskeytynyt, mutta
kaavintaan joudun koska limakalvo on paksu.
Juuri tätä yritin tuolla lääkkeellisellä keskeytyksellä välttää ja tässä sitä sitten ollaan...Elämälle ei tunnu hitaasti käveleminen riittävän meikäläisen kohdalla vaan laittaa vielä polvilleenkin!

Kokemusta kaavinnasta kenelläkään? Kipuja jälkeenpäin? Kauanko vuoto kesti? :\|

 

Mulle tehtiin vuosi sitten kaavinta tuulimunaraskauden takia. Kipuja ei jälkikäteen ollut yhtään, vuoto oli niukkaa ja kesti viikon verran.