riekale
Meijän likka 1.v 10kk ja jokapäiväistä "tappelua päivästä toiseen millon mistäkin asiasta hermo meinaa itellä olla jo tosi kortilla mihkään ei huvita mennä saan hävetä silät päästä kun likka raivoo kautta parkuu tosin eihän sitä pitäis hävetä kuuluu taudin kuvaan ns.uhmaan mutta miten saisin itteeni potkua että jaksaisin? tottakai hoidan aamusta iltaan tän jokapäiväisen rumban mutta olen niin ponneton jotenkin?!!Sitten kun likka untenmailla ja saan hengähtää olen itekkin poikki enkä jaksa valvoa.Mä sanon suoraan että oli virhe hankkia lasta,tosin tuo se iloakin mutta myös vuosi vuodelta vastuuta kai olen omahyvänen pas.a mutta ennen mua ei estänyt mikään nyt olen kuin häkkilintu.Ja oma olemus ihan retu perällä!Sekavaa on mutta toivottavasti joku edes kommentoi ja HUOM!tää on mun mielipide en tarvitse just,just kommentteja jokaisella oikeus tunteisiinsa :wave: