Päätin riidan välttämiseksi luopua osasta irtaimistosta, mikä tuli perintönä isäni sisaren kuoleman johdosta

[manna]

tsemppiä ap:lle! minusta olisi ihanaa jos joku vanhempi sukulainen "vaivautuisi" vieraakseni ja kyllä kahvipöytään tosiaan voisi ainakin jotain tuhdimpaa laittaa kuin keksejä. jos vaikka voileipätarpeet tms. mä olen huomannut, että vanhemmiten ihmisistä tulee ahneita. oma isänikin itkee perintöään, vaikka mummoni on vielä elossa ja hyvässä kunnossa! toivottavasti itsestäni ei ikinä tule niin ahne.

 

[vieras]

Toi on niin suomalaista riidellä jonkun irtaimistosta. Ehkä joidenkin suvussa on oikeasti hienoa tavaraa, mutta suurimmalla osalla mummoista on sitä elämää nähnyttä, vanhaa tavaraa, jolla ei oikeasti ole kuin käyttöarvo. Mummon kuollessa kuvittelin, ettei kukaan voi olla edes kiinnostunut räsymatoista ja keinutuoleista. Niin vaan siitäkin pienellä porukalla saatiin niin iso riita, ettei ihan kaikki enää kehtaa naamaansa näyttää synttäreillä tms. Pahimmat riitelijät olivat alle 30v! Äitini jakoi auliisti vanhat kattilat ja kupit nuorille, jotka silti olivat tyytymättömiä. Kymmenen vuotta vanhasta ruohonleikkurista meinasi tulla elämää suurempi juttu. Itse en ottanut mitään; häpesin vain serkkujen käytöstä toisen serkun kanssa.

 

[Keittiönoita]

Toi on niin suomalaista riidellä jonkun irtaimistosta. Ehkä joidenkin suvussa on oikeasti hienoa tavaraa, mutta suurimmalla osalla mummoista on sitä elämää nähnyttä, vanhaa tavaraa, jolla ei oikeasti ole kuin käyttöarvo.

Näinpä. Mulla ja systerillä ei ole kuin yhdet esineet, joiden suhteen olsimme ehkä voineet joskus joutua riitelemään. Yksi taulu ja yksi kynttilänjalka. Vanhampani ratkaisivat asian antamalla mulle sen taulun ja siskolleni kynttilänjalan jo 20 vuotta sitten. Kun vanhempani aikanaan kuolevat, me systerin kanssa riidellään luultavasti vain siitä, kumman tehtäviin kuuluu tyhjentää ja siivota vanhempieni asunto myyntiä varten.

 

[map]

Päädyin siihen, että kahvit tarjoan voileipien ja pullan kera