H
huomen
Vieras
Eli tarina lyhykäisyydessään;
elettiin vuotta 2003 ja olin tavannut nykyisen mieheni jo vuonna 1999 erikoisissa merkeissä, eli ei tunnetta ei intohimoa ei mitään perhosia jne. sitten tapasin silloisen firmani kautta aivan ihanan ihmisen ja se tapasi mut. Alku oli taivalta niin että aina kohtasin sen vuoden välein firman juhlissa, jossa vietimme kaikki ajan yhdessä, jaoimme kaiken elämästä jne. tulimme äärettömän hyvin juttuun kaikessa ...ja siitä kaikki vahvistui ajan kanssa,,,,menin naimisiin mieheni kanssa 2005 ja elimme normaalia arkea, mutta sen jälkeen tajusin ehkä itse että olenko väärän ihmisen kanssa ja otimme taas yhteyden tähän ihastukseen enemmän, siis naimisiinmenon jälkeen, joka syveni entisestään joka muuttui jo suhteeksi , tapailimme salaa , viestitimme päivittäin, puhuimme salaa puhelimessa useita tunteja ,,,
puhuimme meidän yhteenkuuluvuudesta ja soulmateistakin mainitsimme, kunnes vuotena 2007 lapset ilmoitti tulostaan omissa suhteissamme kotona, jäi ihastusjuttu siihen kuin seinään ja jatkoimme omia elämiämme...
mutta taas kun lapsi mulla puolivuotias otin jälleen yhteyden ja kaikki sama ralli alkoi taas, ja lopulta kaikki päättyi kun tämä ihastus jäi lopulta kiinni minun viesteistä =( 2008...
mutta nyt taas otin ja kävin tapaamassa tätä miestä hänen työssään ja samat tunteet taas heräsi puolin ja toisin ,,,, pitkää tarinaa jne, mutta PÄÄSEEKÖ SIITÄ TUNTEESTA IKINÄ IRTI KUN KAIPAA TOISTA TUNNETASOLLA NIIN JÄRJETTÖMÄN PALJON, kun tämä ihminen on niin erilainen kuin kotona oleva aviomieheni.
ja kyse ei ole ollut mistään seksistä tms. emme antaneet sille mahdollisuutta ikinä kun olimme niin arkoja kaikin puolin ja kiinni omissa elämissä ja suhteissa, kumpikaan ei toisin sanoen uskaltanut, ja hyvä niin.
Nyt olen elänyt siis ihanaa perhearkea ja rakastan lastamme älyttömän paljon ja aviomieheni on maailman paras isä , mutta olen tottakai morkkiksia kokenut ja en elä koko aikaa haaveillen toisesta , mutta unohtaako tämän tilanteen ikuna ? ! kiitos ja hyvää yötä ja kiitos kun sain purkautua JA EI TARVI POMMITTAA , EN VARMASTI OLE AINOA TÄSSÄ MAAILMASSA =O
elettiin vuotta 2003 ja olin tavannut nykyisen mieheni jo vuonna 1999 erikoisissa merkeissä, eli ei tunnetta ei intohimoa ei mitään perhosia jne. sitten tapasin silloisen firmani kautta aivan ihanan ihmisen ja se tapasi mut. Alku oli taivalta niin että aina kohtasin sen vuoden välein firman juhlissa, jossa vietimme kaikki ajan yhdessä, jaoimme kaiken elämästä jne. tulimme äärettömän hyvin juttuun kaikessa ...ja siitä kaikki vahvistui ajan kanssa,,,,menin naimisiin mieheni kanssa 2005 ja elimme normaalia arkea, mutta sen jälkeen tajusin ehkä itse että olenko väärän ihmisen kanssa ja otimme taas yhteyden tähän ihastukseen enemmän, siis naimisiinmenon jälkeen, joka syveni entisestään joka muuttui jo suhteeksi , tapailimme salaa , viestitimme päivittäin, puhuimme salaa puhelimessa useita tunteja ,,,
puhuimme meidän yhteenkuuluvuudesta ja soulmateistakin mainitsimme, kunnes vuotena 2007 lapset ilmoitti tulostaan omissa suhteissamme kotona, jäi ihastusjuttu siihen kuin seinään ja jatkoimme omia elämiämme...
mutta taas kun lapsi mulla puolivuotias otin jälleen yhteyden ja kaikki sama ralli alkoi taas, ja lopulta kaikki päättyi kun tämä ihastus jäi lopulta kiinni minun viesteistä =( 2008...
mutta nyt taas otin ja kävin tapaamassa tätä miestä hänen työssään ja samat tunteet taas heräsi puolin ja toisin ,,,, pitkää tarinaa jne, mutta PÄÄSEEKÖ SIITÄ TUNTEESTA IKINÄ IRTI KUN KAIPAA TOISTA TUNNETASOLLA NIIN JÄRJETTÖMÄN PALJON, kun tämä ihminen on niin erilainen kuin kotona oleva aviomieheni.
ja kyse ei ole ollut mistään seksistä tms. emme antaneet sille mahdollisuutta ikinä kun olimme niin arkoja kaikin puolin ja kiinni omissa elämissä ja suhteissa, kumpikaan ei toisin sanoen uskaltanut, ja hyvä niin.
Nyt olen elänyt siis ihanaa perhearkea ja rakastan lastamme älyttömän paljon ja aviomieheni on maailman paras isä , mutta olen tottakai morkkiksia kokenut ja en elä koko aikaa haaveillen toisesta , mutta unohtaako tämän tilanteen ikuna ? ! kiitos ja hyvää yötä ja kiitos kun sain purkautua JA EI TARVI POMMITTAA , EN VARMASTI OLE AINOA TÄSSÄ MAAILMASSA =O
