V
vieras
Vieras
Sanokaa te viisaammat,kun en itse saa selvyyttä!
Eli:
Minulla on eräs nuoruuden vuosilta jäänyt ystävä(kaveri),jonka kanssa joskus oltiin tekemisissä miltei päivittäin,nyt harvakseltaan.Kun sain perheen niin meidän välimme jotenkin etääntyivät.Hän itse kärsii miehensä kanssa lapsettomuudesta
Hän itse väitää,ettei ole katkera,kateellinen tms.mutta jotenkin minua kohtaa on viileä.Minä olen se,joka pidän yhteyttä,kyselen kuulumisia.En liioin alpsista puhu vaan lähestyn hienovaraisesti.Siis hän on kyllä itse toitottanut,ettivät lapsemme ole hänelle ongelma,mutta koskaan eivät käy kylässä,vaikak olen pyytänyt.Yksi lapsistamme on hänen kummilapsensa..
Haluaisin päästää irti,en jaksa olla yksipuolisena tässä ystävyyssuhteessa,josta ei saa mitään enää.Olen löytänyt uusiakin ystäviä,ja yhden tosi ihana sellaisen,jonak seurassa viihdyn.Ja olen tois onnelline,että näin kolmenkympin rajamailla ja kotiäitinä sitä on löytänyt lapsettomasta(omasta tahdostaan)ihmisestä niin läheisen ystävän
Päästänkö siis irti vanhoista suhteista,koska tunnen että vain roikun väkisillä mukana.sitten kuitenkin ajattelen,että jos tämä vanhempi ystävä loukkaantuu,kun lopetan yhteydenpidon..Pitäisikö vain odottaa,että hän nyt ottaa yhteyttä vuorostaan,jos kiinnostaa?
Ja tämä ihminen on aina ollut epäselvä luonne,välillä niin vaikea ihminen ja välillä taas todella ymmärtävä..Epätasapainossa ilmeisesti itsensä ja elämänsä kanssa.
Eli:
Minulla on eräs nuoruuden vuosilta jäänyt ystävä(kaveri),jonka kanssa joskus oltiin tekemisissä miltei päivittäin,nyt harvakseltaan.Kun sain perheen niin meidän välimme jotenkin etääntyivät.Hän itse kärsii miehensä kanssa lapsettomuudesta
Hän itse väitää,ettei ole katkera,kateellinen tms.mutta jotenkin minua kohtaa on viileä.Minä olen se,joka pidän yhteyttä,kyselen kuulumisia.En liioin alpsista puhu vaan lähestyn hienovaraisesti.Siis hän on kyllä itse toitottanut,ettivät lapsemme ole hänelle ongelma,mutta koskaan eivät käy kylässä,vaikak olen pyytänyt.Yksi lapsistamme on hänen kummilapsensa..Haluaisin päästää irti,en jaksa olla yksipuolisena tässä ystävyyssuhteessa,josta ei saa mitään enää.Olen löytänyt uusiakin ystäviä,ja yhden tosi ihana sellaisen,jonak seurassa viihdyn.Ja olen tois onnelline,että näin kolmenkympin rajamailla ja kotiäitinä sitä on löytänyt lapsettomasta(omasta tahdostaan)ihmisestä niin läheisen ystävän
Päästänkö siis irti vanhoista suhteista,koska tunnen että vain roikun väkisillä mukana.sitten kuitenkin ajattelen,että jos tämä vanhempi ystävä loukkaantuu,kun lopetan yhteydenpidon..Pitäisikö vain odottaa,että hän nyt ottaa yhteyttä vuorostaan,jos kiinnostaa?
Ja tämä ihminen on aina ollut epäselvä luonne,välillä niin vaikea ihminen ja välillä taas todella ymmärtävä..Epätasapainossa ilmeisesti itsensä ja elämänsä kanssa.
