K
Kiira
Vieras
Tervehdys
Olen ahkerasti juttujanne jo jonkin aikaa lukenut, mukavia mimmejä tunnutte olevan täällä huhuilee yksi nelikymppinen toista ivf-hoitoa läpikäyvä äiti-ihminen, yksi kymmenen vuoden paremmalla puolella oleva lapsi entisestä liitosta, nykyinen yhteiselo on kestänyt vajaa viisivuotta, yhteistä vauvahaaveilua ollut jonkin aikaa, oikeasti useitakin vuosia...
Ikä vähän pelottaa, ja siksi lähdimme hoitoihin, tai alku oli tietysti lapsettomuuden syyn selvittely, miehellä ei mitään ongelmiin viittavaa, minulla ilmeisesti toinen torvi tukossa, hormoniarvot kuitenkin normaalealueilla, ei viitteitä vaihdevuoasioireista vielä, eka hoitojakso meni harjoitellessa, suunnatonta jännitystä, pelkojakin, kaksi siirrettiin (2 ja 3 luokan alkiot), kaikki hyvin siirtoon asti, työpaineita ja henkisiä ongelmia ja pelkoja lukuunottamatta, ei jaksanut siitä raskaus jatkua, vuoto tuli ajallaan, ja suru oli suuri, ja myönnän että otin pettymyksen todella raskaasti, nyt toisella yrityksellä olen kokenut kaiken helpommaksi, kun tiedän mitä tulee tapahtumaan, en tiedä osaanko suhtautua mahdolliseen pettymykseen halpommin, kiitos luojan minulla on yksi lapsi, mutta miehelläni ei yhtään, ja niin toivoisimme yhteistä...
Ensiviikolla olisi sitten keräys ja siirto viikko, pyydän teiltäkin enkeleitä, jos niitä liikenee, olen kirjoitellut lapsettomien puolella jonkin verran, mutta kun tuntuu että siellä on suurin osa nuorempia, tai haaveileveat esikoisesta, tai muuten en ole löytänyt hengenheimolaisia sieltä, täällä tuntuu kotoisemmalta, kuin vaan jos mukaan huolitte, ja joukkoonne mahtuu uusia siskoja?
Olen ahkerasti juttujanne jo jonkin aikaa lukenut, mukavia mimmejä tunnutte olevan täällä huhuilee yksi nelikymppinen toista ivf-hoitoa läpikäyvä äiti-ihminen, yksi kymmenen vuoden paremmalla puolella oleva lapsi entisestä liitosta, nykyinen yhteiselo on kestänyt vajaa viisivuotta, yhteistä vauvahaaveilua ollut jonkin aikaa, oikeasti useitakin vuosia...
Ikä vähän pelottaa, ja siksi lähdimme hoitoihin, tai alku oli tietysti lapsettomuuden syyn selvittely, miehellä ei mitään ongelmiin viittavaa, minulla ilmeisesti toinen torvi tukossa, hormoniarvot kuitenkin normaalealueilla, ei viitteitä vaihdevuoasioireista vielä, eka hoitojakso meni harjoitellessa, suunnatonta jännitystä, pelkojakin, kaksi siirrettiin (2 ja 3 luokan alkiot), kaikki hyvin siirtoon asti, työpaineita ja henkisiä ongelmia ja pelkoja lukuunottamatta, ei jaksanut siitä raskaus jatkua, vuoto tuli ajallaan, ja suru oli suuri, ja myönnän että otin pettymyksen todella raskaasti, nyt toisella yrityksellä olen kokenut kaiken helpommaksi, kun tiedän mitä tulee tapahtumaan, en tiedä osaanko suhtautua mahdolliseen pettymykseen halpommin, kiitos luojan minulla on yksi lapsi, mutta miehelläni ei yhtään, ja niin toivoisimme yhteistä...
Ensiviikolla olisi sitten keräys ja siirto viikko, pyydän teiltäkin enkeleitä, jos niitä liikenee, olen kirjoitellut lapsettomien puolella jonkin verran, mutta kun tuntuu että siellä on suurin osa nuorempia, tai haaveileveat esikoisesta, tai muuten en ole löytänyt hengenheimolaisia sieltä, täällä tuntuu kotoisemmalta, kuin vaan jos mukaan huolitte, ja joukkoonne mahtuu uusia siskoja?
